Usko kohtaloon islamissa

Joona, suuri kala ja enkeli. Kuva 1400-luvulta, Jami al-Tavarikh (Compendium of Chronicles). Suura 37: 139–148 kertoo, miten Jumala määräsi kaiken, mitä Joonalle tapahtui.

Usko kohtaloon on yksi islamin kuudesta uskonkappaleesta. Kohtalo eli qadar (arab. قدر‎, kirjaimellisesti "voima") tarkoittaa islamissa sitä, että Jumala on ennalta määrännyt kaiken. Šariakäsikirja Reliance of the Traveller esittää uskonkappaleet imaami al-Nawawin (1233–1277) kertoman hadithin mukaisesti seuraavalla tavalla: "Oikea usko on uskoa Jumalaan, hänen enkeleihinsä, hänen ilmoittamiinsa kirjoihin, hänen lähettiläisiinsä, viimeiseen tuomioon ja kohtaloon, sen antamaan hyvään ja pahaan." Uskonkappaleet löytyvät niin sanotusta Gabrielin hadithista, joka on 800-luvun kokoelmissa Sahih al-Bukhari ja Sahih Muslim.

Usko kohtaloon koskee vain islamin enemmistösuuntausta sunnalaisuutta. Šiialaisuuteen oppi ei kuulu. Kansainvälisen kyselyn mukaan lähes kaikki muslimit (88-93 %) kertovat uskovansa kohtaloon.

Al-Dhahabin kirjoitukset kohtalosta

Imaami al-Dhahabi esitti 1300-luvulla qadarin tueksi muun muassa seuraavia kohtia Koraanista:

• "Olemme totisesti luonut kaiken oman mittansa mukaan - - Kaikki, mitä he tekevät, on Jumalan kirjoissa." (54: 49, 52).
• "Jumalahan on luonut teidät ja teidän tekeleenne." (37: 96).

Al-Dhahabi esittää myös joukon haditheja tukemaan oppia kohtalosta.

• "Aiša on kertonut Jumalan lähettilään sanoneen: Minun lisäkseni Jumala sekä jokainen profeetta on kironnut kuusi ihmistä: kohtalon kieltäjän, Jumalan kirjaan lisääjän, tyrannihallitsijan, sen joka tekee sallituksi Jumala kieltämän, sen joka rikkoo Jumalan asettamia rajoja ja kieltoja koskien jälkipolveani ja sen, joka jättää minun sunnani".
• "Aby ad-Darda on kertonut Profeetan sanoneen: " Vanhempiaan kohtaan tottelematon, kohtalon kieltäjä ja alkoholista riippuvainen eivät pääse Paratiisiin."
• Ibn Abbas on kertonut Profeetan sanoneen: Kahdella ryhmällä kansastani ei ole osaa islamista: al-qadariyah (ne, jotka kieltävät kohtalon] ja al-murjiah [ne jotka uskovat, että usko ilman tekoja riittää Paratiisiin pääsemiseksi].

Al-Dhahabi lukee kohtalon kieltämisen "suureksi synniksi" eli sellaiseksi, josta seuraa Jumalan kirous ja mahdollisesti myös maallinen rangaistus.

Gabrielin hadithin selityksiä

Al-Nawawin mukaan usko kohtaloon tarkoittaa uskoa siihen, että Jumala on määrännyt hyvän ja pahan ennen luomisen luomista, ja että kaikki mikä on ollut ja tulee olemaan on niin vain Jumalan määräyksestä ja tahdosta ja ennalta määräämänä. Nawawi selittää, että Jumala on kaiken todellinen luoja. Se on Hän, joka polttaa, ei tuli tai henkilö, joka sytyttää tulen. Hän on se, joka leikkaa, ei veitsi. Hän on se, joka hukuttaa miehen, ei vesi. Nawawi kysyy, miten ihmisiä sitten voidaan pitää vastuussa teoistaan. Vastaus on, että Jumala tosin luo teon, mutta ihminen valitsee sen. Nawawi toteaa, että Jumala tietää kaiken, mitä tapahtuu, jo ennalta eikä mitään tapahdu hänen tahtonsa ulkopuolella.

Usko kohtaloon käytännössä

Koska sunni-islamissa Jumala määrää kaikesta, ihmisen kohtalo on opin mukaan ennalta määrätty. Islamilaisessa maailmassa tämä on johtanut kohtalonuskon syvenemiseen fatalismiksi, joka lännessä on usein huomattu ja ollut arvostelun kohteena. Winston Churchill nimitti sitä "pelottavaksi fatalistiseksi apatiaksi" Usko kohtaloon ilmenee arabimuslimien päivittäisessä puheessa suosittuina lausahduksina kuten "inshallah" (jos Jumala suo). Ilmaisu tulee Koraanista, joka lausuu: "Älä sano mistään 'teen sen huomenna' lisäämättä: 'Jos Jumala niin tahtoo'." (Koraani 8: 24). Toinen samanlainen lausahdus on "mashallah" (kuten Jumala on tahtonut).

Pew-tutkimuslaitoksen kansainvälisen kyselyn mukaan vuonna 2012 valtava enemmistö muslimeista uskoi asioiden ennalta määräytymiseen. Tutkituissa muslimimaissa usko kohtaloon oli välillä 92–98 % Afganistanissa, Azerbaidžanissa, Egyptissä, Indonesiassa, Irakissa, Jordaniassa, Marokossa, Pakistanissa, Palestiinassa, Tunisiassa ja Turkissa. Vähäisintä usko kohtaloon oli Albaniassa (44 %). Albania koki 1900-luvulla pitkän kauden ateistisen kommunistihallinnon alaisuudessa.

Keskustelua ja kritiikkiä

Kohtaloon liittyvät samat filosofiset ongelmat kuin kristinuskossa. Niihin kuuluu teodikea-ongelma eli kysymys siitä, miksi Jumala kaikkivaltiaana sallii pahan. Toinen ongelma liittyy pelastukseen. Jos Jumala määrää kaikesta, miten ihminen voisi silloin olla vastuussa omasta pelastuksestaan? Kohtalonusko antaa myös vahvan oikeutuksen kulloinkin vallassa olevalle hallitsijalle, joka silloin on vallassa Jumalan tahdosta.

Mutaziliitit

Islamilaiset mutaziliitit päättelivät 800-luvulla, että ihmisillä oli vapaa tahto, koska muuten olisi väärin tuomita heitä Helvettiin. Sunnalaisen islamin ainoaksi suunnaksi tuli kuitenkin asharilaisuus, joka sitoutui Jumalan kaikkivaltiuteen kaikissa suhteissa. Ashariittien ratkaisu vapaaseen tahtoon oli, että Jumala kyllä luo ihmisten teot, mutta ihmiset "hankkivat" (kasb) omat tekonsa. Tämän takia heillä säilyy niistä edelleen vastuu, vaikka he eivät muuta voikaan tehdä.

Mutaziliitteja vastaan kirjoittanut Ahmad ibn Hanbal (780–855) kirjoitti, että jos joku luulee, ettei tapettu ihminen kuollut Jumalan tahdosta, hän luulee, että Jumala tahtoi jotain muuta, mikä ei kuitenkaan tapahtunut. Tällainen oli selvää epäuskoa. Ketään ei tapeta ennenaikaisesti niin, ettei Jumala sitä olisi tahtonut.

Kritiikkiä

Suomessa islamin johtavat asiantuntijat, muun muassa Ilkka Lindstedt ja Hannu Juusola, ovat katsoneet, että islamin kuvaaminen fatalistiseksi uskoksi on islamofobiaa. Asiantuntijat käyttävät esimerkkinä muslimien todellisesta asenteesta Alice Elliotin etnografista tutkimusta marokkolaisesta kaupungista. Siellä nuoret musliminaiset käyttivät toiveikkaita keinoja, kuten ehostusta ja esiaviollisia romansseja jouduttaakseen avioitumistaan. Tämä olisi ollut turhaa työtä, jos he olisivat uskoneet avioliiton määräytymiseen ennakolta. Lisäksi sunnalaisuudessa on aina ollut myös ennalta määräytymiseen kohdistuvaa kritiikkiä, esimerkkinä Avicenna.

Lähteet

• Adamson, Peter: Philosophy in the Islamic World. A Very Short Introduction. Oxford University Press, 2015.
• Churchill, Winston S: The River War. An Historical Account on the Reconquest of the Soudan, Vol. II, s. 248–250. Longmans, Green & Co, 1899. Teoksen verkkoversio.
• Huff, Toby E.: The Rise of Early Modern Science. Islam, China, and the West. 3rd edition. Cambridge University Press, 2017. ISBN 978-1-107-57107-5 (englanniksi)
• Pew Research Center: The World’s Muslims: Unity and Diversity. Complete report PDF pewforum.org. 9.8.2012.
• Sookhdeo, Patrick: Understanding Islamic Theology. Isaac Publishing, 2013. ISBN 978-0-9892905-1-7

Islamilaiset lähteet

• Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik). A Classic Manual of Islamic Sared Law. In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Al-Dhahabi: Suuret synnit (Kitâb al-Kabâ'ir). Satara Establishment Oy, 2012. Teoksen verkkoversio.
• Onniselkä, Suaad, Hajjar, Anas & Hammoud-Rouhe, Mariam: Salam – Islamin polku 7–9. Opetushallitus, 2020. ISBN 978-952-13-6026-8