Urheiluvuosi 1939
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Urheiluvuodet |
|---|
| 1929 • 1930 • 1931 • 1932 • 1933 • 1934 • 1935 • 1936 • 1937 • 1938 – 1939 – 1940 • 1941 • 1942 • 1943 • 1944 • 1945 • 1946 • 1947 • 1948 • 1949 |
| Vuodet |
| 1936 • 1937 • 1938 – 1939 – 1940 • 1941 • 1942 |
Urheiluvuosi 1939 käsittelee vuoden 1939 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
Alppihiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut Zakopanessa, Puolassa. Saksa voitti kuudesta lajista viisi. Christl Cranz voitti kaikki kolme naisten lajia.[1][2]
Baseball
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- World Seriesissä New York Yankees voitti Cincinnati Redsin otteluvoitoin 4–0.[3]
Jääkiekko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut Baselissa, Sveitsissä. Kultaa voitti Kanada, hopeaa sai Yhdysvallat ja pronssille sijoittui Sveitsi.[4][5]
- Stanley Cupin voitti Boston Bruins.[6]
Koripallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Euroopan-mestaruuskilpailut Kaunasissa, Liettuassa. Liettua voitti kultaa, Latvia sai hopeaa ja Puola sijoittui pronssille.[7][8]
Nyrkkeily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Yhdysvaltalainen Joe Louis puolusti menestyksekkäästi ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestaruuttaan voittamalla 25.1. New Yorkissa John Henry Lewisin teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä, 17.4. Los Angelesissa Jack Roperin tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä, 28.6. New Yorkissa Tony Galenton teknisellä tyrmäyksellä neljännessä erässä ja 20.9. Detroitissa Bob Pastorin tyrmäyksellä 11. erässä.[9]
Paini
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kreikkalais-roomalaisen painin Euroopan-mestaruuskilpailut Oslossa, Norjassa. Ruotsi voitti kolme kultamitalia, Suomi kaksi sekä Saksa ja Viro yhden.[10]
Pikaluistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Yleisluistelun maailmanmestaruuskilpailut Helsingissä, Suomessa. Mestaruuden voitti isäntämaan Birger Wasenius.[11][12]
Pohjoismaiset hiihtolajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut Zakopanessa, Puolassa. Maastohiihdossa Suomi voitti kaksi kultamitalia ja Norja yhden. Mäkihypyn ja yhdistetyn kultamitalit menivät Saksaan.[13][2]
Pyöräily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Italian ympäriajon voitti toisen peräkkäisen kerran isäntämaan Giovanni Valetti.[14]
- Ranskan ympäriajon voitti toisen kerran urallaan belgialainen Silvére Maes.[15]
Taitoluistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut Unkarin Budapestissa ja Tšekkoslovakian Prahassa. Miesten mestaruuden voitti britti Graham Sharp, naisten mestaruuden toisen kerran peräkkäin saman maan Megan Taylor ja pariluistelumestaruuden neljännen peräkkäisen kerran saksalaispari Maxi Herber / Ernst Baier.[16][17]
Tennis
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Australian avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti järjestäjämaan John Bromwich ja naisten kaksinpelin hänen maannaisensa Emily Hood Westacott.[18]
- Ranskan avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Donald McNeill ja naisten kaksinpelin toisen peräkkäisen kerran järjestäjämaan Simone Mathieu.[19]
- Wimbledonin miesten kaksinpelin mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Bobby Riggs ja naisten kaksinpelin saman maan Alice Marble.[20]
- Yhdysvaltain avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti Bobby Riggs ja naisten kaksinpelin kolmannen kerran urallaan Alice Marble.[21]
- Davis Cupin voitti Australia, jonka edellisestä voitosta oli kulunut 20 vuotta.[22]
Yleisurheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomalainen Taisto Mäki juoksi 16.6. Helsingissä 5 000 metrin maailmanennätyksen 14.08,8 ja alitti 17.9. Helsingissä ensimmäisenä 10 000 metrillä puolen tunnin rajan ajallaan 29.52,6. Saksalainen Rudolf Harbig paransi 15.7. Milanossa 800 metrin maailmanennätystä 1,8 sekunnilla ajallaan 1.46,6 ja juoksi 12.8. Frankfurt am Mainissa 400 metrin maailmanennätyksen 46,0.[23]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5
- Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2. Otava, 1970.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pihlaja, s. 21–24
- ↑ a b Virtamo, s. 151
- ↑ Virtamo, s. 146
- ↑ Pihlaja, s. 251
- ↑ Virtamo, s. 180
- ↑ Pihlaja, s. 262
- ↑ Pihlaja, s. 314
- ↑ Virtamo, s. 192
- ↑ Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 222–223, 697. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5
- ↑ Virtamo, s. 274–275
- ↑ Pihlaja, s. 549
- ↑ Virtamo, s. 211
- ↑ Pihlaja, s. 160–161, 439, 868
- ↑ Pihlaja, s. 605
- ↑ Pihlaja, s. 604
- ↑ Pihlaja, s. 707–708
- ↑ Virtamo, s. 223
- ↑ Grand Slam Winners Tennis Now. Viitattu 23.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Pihlaja, s. 738–739
- ↑ Pihlaja, s. 736–737
- ↑ Pihlaja, s. 737–738
- ↑ Pihlaja, s. 740
- ↑ Laitinen, Esa: Suomen yleisurheilun tilasto-osa, s. 533–534, 537. Määritä julkaisija!
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 1939 Wikimedia Commonsissa
