Urheiluvuosi 1936
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Urheiluvuodet |
|---|
| 1926 • 1927 • 1928 • 1929 • 1930 • 1931 • 1932 • 1933 • 1934 • 1935 – 1936 – 1937 • 1938 • 1939 • 1940 • 1941 • 1942 • 1943 • 1944 • 1945 • 1946 |
| Vuodet |
| 1933 • 1934 • 1935 – 1936 – 1937 • 1938 • 1939 |
Urheiluvuosi 1936 käsittelee vuoden 1936 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
Yleiskilpailut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Talviolympialaiset 6.–16.2. Garmisch-Partenkirchenissa, Saksassa. Mitalitilaston kärkisijalla oli seitsemän kultaa voittanut Norja. Kisoihin osallistui 755 urheilijaa 28 maasta.[1]
- Kesäolympialaiset 1.–16.8. Berliinissä, Saksassa. Mitalitilaston kärjessä olivat isäntämaa Saksa 36 kultamitalilla ja Yhdysvallat 24 kultamitalilla. Kisoihin osallistui 4 066 urheilijaa 49 maasta.[2]
Alppihiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Garmisch-Partenkirchenin olympialaisissa alppihiihto oli ensimmäistä kertaa olympiaohjelmassa. Sekä miehet että naiset kilpailivat alppiyhdistetyssä ja kultamitalisteina palkittiin saksalaiset Franz Pfnür ja Christl Cranz.[3]
Jääkiekko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Garmisch-Partenkirchenin olympialaisissa Iso-Britannia voitti kultaa, Kanada sai hopeaa ja Yhdysvallat sijoittui pronssille.[4]
- Stanley Cupin voitti Detroit Red Wings.[5]
Pikaluistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Garmisch-Partenkirchenin olympialaisissa kilpailivat miehet neljällä matkalla. Norjalaiset voittivat kaikki kultamitalit ja Ivar Ballangrud niistä kolme, minkä lisäksi hän saavutti yhden hopean.[6]
- Yleisluistelun miesten maailmanmestaruuskilpailut Davosissa, Sveitsissä. Mestaruuden voitti norjalainen Ivar Ballangrud, jolle mestaruus oli uran kolmas.[7][8]
Pohjoismaiset hiihtolajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Garmisch-Partenkirchenin olympialaisissa Ruotsi voitti miesten kaksi henkilökohtaista maastohiihtolajia, Norja mäkihypyn ja yhdistetyn sekä Suomi miesten viestihiihdon.[9]
Pyöräily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Italian ympäriajon voitti isäntämaan Gino Bartali.[10]
- Ranskan ympäriajon voitti belgialainen Silvére Maes.[11]
Taitoluistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Garmisch-Partenkirchenin olympialaisissa kultaa voittivat miesten yksinluistelussa toisen peräkkäisen kerran Itävallan Karl Schäfer, naisten yksinluistelussa kolmannen peräkkäisen kerran Norjan Sonja Henie sekä pariluistelussa Saksan Maxi Herber / Ernst Baier.[4][12]
- Maailmanmestaruuskilpailut Pariisissa, Ranskassa. Mestaruuden voittivat seitsemännen peräkkäisen kerran Karl Schäfer, kymmenennen peräkkäisen kerran Sonja Henie sekä ensimmäisen kerran Maxi Herber / Ernst Baier.[13][14]
Tennis
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Australian avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti järjestäjämaan Adrian Quist ja naisten saman maan Joan Hartigan.[15]
- Ranskan avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti saksalainen Gottfried von Cramm ja naisten saman maan Hilde Sperling.[16]
- Wimbledonin miesten kaksinpelin mestaruuden voitti kolmannen peräkkäisen kerran britti Fred Perry ja naisten yhdysvaltalainen Helen Jacobs.[17]
- Yhdysvaltain avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti Fred Perry ja naisten yhdysvaltalainen Alice Marble[18]
- Davis Cupin voitti Iso-Britannia neljännen peräkkäisen ja kaikkiaan yhdeksännen kerran.[19]
Uinti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Berliinin olympialaisissa miehet kilpailivat ratauinnissa kuudella matkalla ja naiset viidellä. Uimahyppylajeja oli kummallakin kaksi. Yhdysvallat voitti kuusi kultamitalia, joista neljä uimahypyistä. Japani ja Alankomaat voittivat neljä kultamitalia. Alankomaiden Rie Mastenbroek voitti kaksi henkilökohtaista kultamitalia ja viestissä kolmannen kullan.[20]
Yleisurheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Berliinin olympialaisten paras yleisurheilumaa oli Yhdysvallat joka voitti 29 kultamitalista 14 eli lähes puolet. Järjestäjämaa Saksa voitti viisi kultaa. Yhdysvaltalainen pikajuoksija Jesse Owens voitti neljä kultaa, joista yhden viestissä.[21]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5
- Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2. Otava, 1970.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Arponen, s. 399, 401–402
- ↑ Arponen, s. 119, 121–122
- ↑ Arponen, s. 401, 403
- ↑ a b Arponen, s. 404
- ↑ Pihlaja, s. 262
- ↑ Arponen, s. 403
- ↑ Pihlaja, s. 549
- ↑ Virtamo, s. 211
- ↑ Arponen, s. 402–403
- ↑ Pihlaja, s. 605
- ↑ Pihlaja, s. 604
- ↑ Pihlaja, s. 704–705
- ↑ Pihlaja, s. 706–708
- ↑ Virtamo, s. 223
- ↑ Grand Slam Winners Tennis Now. Viitattu 22.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Pihlaja, s. 738–739
- ↑ Pihlaja, s. 736–737
- ↑ Pihlaja, s. 737–738
- ↑ Pihlaja, s. 740
- ↑ Arponen, s. 125–126
- ↑ Arponen, s. 121–125
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 1936 Wikimedia Commonsissa
