Urheilupesu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jalkapallon MM-kisojen 2018 isäntämaa Venäjän presidentti Vladimir Putin ojentaa pallon symbolisesti vuoden 2022 isäntämaa Qatarin emiiri Tamim bin Hamad Al Thanille. Keskellä Fifan puheenjohtaja Gianni Infantino.

Urheilupesu[1][2][3] (engl. sportswashing) on propagandan muoto, jossa valtiot tai muut organisaatiot käyttävät urheilua eri tavoin parantaakseen mainettaan. Tunnettu nykyajan esimerkki urheilupesusta on suurten urheilutapahtumien järjestäminen autoritäärisissä ja huonojen ihmisoikeuksien maissa, jolloin hallinto pyrkii esittämään itsensä positiivisemmassa valossa. Suuret yritykset pyrkivät myös tuomaan itselleen positiivista julkisuutta sponsoroimalla urheilutapahtumia ja varakkaat yksilöt omistamalla urheiluseuroja. Kansainvälisesti urheilupesua voidaan pitää pehmeän vallankäytön muotona.[4][5]

Urheilupesu-käsite on syntynyt samoista lähtökohdista kuin viherpesu ja pinkkipesu.[6] Englanninkielistä termiä sportswashing alettiin käyttää 2010-luvulla.[7]

Varhainen esimerkki urheilupesusta on Natsi-Saksassa järjestetyt kesäolympialaiset 1936, joita Adolf Hitlerin hallinto käytti kansallisosialistisen propagandan levittämiseen. Natsit perustelivat saksalaisurheilijoiden menestyksellä ”arjalaisen rodun” ylivertaisuutta.[8][9]

  1. Saudi-Arabian urheilupesu laajenemassa myös huipputennikseen – maailmanlistan ykkönen Carlos Alcaraz ei vastusta Helsingin Sanomat. Viitattu 18.7.2023.
  2. Kuolonuhrit vain pieni osa suurta suunnitelmaa – tällaista on Qatarin häikäilemätön "urheilupesu" MTV Uutiset. Viitattu 18.7.2023.
  3. Saudi-Arabia toimii kuin Putinin Venäjä, arvioi professori – e-urheilusta tuli maan tuorein ”urheilupesun” väline Yle. Viitattu 18.7.2023.
  4. Saudi uses sports 'soft power' as lever of influence France24. Viitattu 18.7.2023. (englanniksi)
  5. Qatar’s soft power sports diplomacy Middle East Institute. Viitattu 18.7.2023. (englanniksi)
  6. What is sportswashing and why is it such a big problem? Greenpeace. Viitattu 18.7.2023. (englanniksi)
  7. Sportswashing Britannica. Viitattu 18.7.2023. (englanniksi)
  8. a b The 1936 Berlin Olympics : race, power, and sportswashing Olympics. Viitattu 18.7.2023. (englanniksi)
  9. What is sportswashing? The Gist. Arkistoitu 4.12.2022. Viitattu 18.7.2023. (englanniksi)
  10. Sportswashing and the tangled web of Europe's biggest clubs The Guardian. Viitattu 18.7.2023. (englanniksi)
  11. Fifa and sportwashing started with Argentina 1978, Qatar is just the latest The Indian Express. Viitattu 18.7.2023. (englanniksi)
  12. A Hollow Sporting Footnote in Apartheid-Era South Africa The New York Times. Viitattu 18.7.2023. (englanniksi)
  13. Olympic Boycott: 'A Genuine Punishment' The Washington Post. Viitattu 18.7.2023. (englanniksi)
  14. Kisapäivä: MM-kisat on Lukasenkan propaganda-ase Iltalehti. Viitattu 18.7.2023.
  15. World Cup 2018: Football, politics and propaganda France24. Viitattu 18.7.2023. (englanniksi)
  16. Diktatuuri Qatar on kätevä paikka MM-kisajärjestäjille, koska Fifassa on sen kanssa paljon samaa, sanoo professori Yle. Viitattu 18.7.2023.
  17. Bahrain Grand Prix: Human rights group writes to F1 about ‘ongoing concerns’ over ‘sportswashing’ CNN. Viitattu 18.7.2023. (englanniksi)
  18. F1 faces legal challenge over Bahrain contract and sportswashing The Guardian. Viitattu 18.7.2023. (englanniksi)
  19. Paavo Forsberg: Kalle Samooja perustelee, miksi hän lähtee pelaamaan golfia saudirahoitteiselle kohukiertueelle 14.12.2023. Yle uutiset. Viitattu 17.12.2023.