Uraanitetrakloridi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uraanitetrakloridi
Tunnisteet
IUPAC-nimi Uraani(IV)kloridi
CAS-numero 10026-10-5
PubChem CID 66210 ja 71815230
Ominaisuudet
Molekyylikaava UCl4
Moolimassa 379,84 g/mol
Ulkomuoto tummanvihreä kiteinen aine[1]
Sulamispiste 590 °C (863 K)[1][2]
Kiehumispiste 791 °C (1 064 K)[1][2]
Tiheys 4,725[1]
Liukoisuus veteen liukenee hyvin (hajoaa)[1]

Uraanitetrakloridi eli uraani(IV)kloridi (molekyylikaava UCl4) on uraanin kloridi. Se muodostaa huoneenlämpötilassa tummanvihreitä kiteitä.[1] Yhdiste on erittäin hygroskooppista, ja se liukenee hyvin veteen, jossa se hydrolysoituu täysin alle 100 °C lämpötilassa, sekä useisiin polaarisiin orgaanisiin liuottimiin.[3] Yhdistettä täytyy käsitellä kuivassa tilassa ja se muuttuu ilman vaikutuksesta triuraanioktaoksidiksi U3O8 600 °C lämpötilassa.[3]

Uraanitetrakloridin kiderakenne on oktagonaalinen[1] ja muodostuu kahdesta tetragonaalisesta osasta. Rakenne on samanlainen kuin muiden aktinoidien tetraklorideilla;[3] U4+-ionilla on naapurina kahdeksan kloridi-ionia, neljä 287 pm ja toiset neljä 264 pm etäisyydellä.[4]

Valmistus ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistettä voidaan valmistaa uraanitrioksidin UO3 reaktiolla heksaklooripropeenin CCl3CCl=CCl2 kanssa:[1]

UO3 + 3 CCl3CCl=CCl2 → UCl4 + Cl2 + 3 CCl2=CClOCl

Tyypillinen valmistustapa teollisessa mittakaavassa on hiilitetrakloridin reaktio uraanidioksidin UO2 kanssa 370 °C lämpötilassa:[3]

UO2 + CCl4 → UCl4 + CO2

Metallista uraania voidaan valmistaa pelkistämällä uraanitetrakloridia kaliumilla,[5] kalsiumilla tai magnesiumilla.[6] Tosin usein uraanimetallin valmistukseen käytetään mieluummin stabiilimpaa uraanitetrafluoridia UF4, johtuen tetrakloridin hygroskooppisuudesta ja oksidikerroksen muodostumisesta.[6]

Uraanitetrakloridilla on käyttöä laajamittaisessa uraanin väkevöinnissä uraani-235-isotoopin valmistamiseksi.[7] Siitä valmistetaan myös lukuisia muita uraaniyhdisteitä esimerkiksi uraanitrikloridia.[3]

  • Grenthe, Ingmar ym.: ”luku 5”, Uranium, s. 253–698. (Teoksessa: Morss, Lester R. ym. (toim.) The Chemistry of the Actinide and Transactinide Elements, 3. painos) Dordrecht: Springer, 2006. ISBN 1402035985 Teoksen verkkoversio (PDF). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  1. a b c d e f g h Perry, Dale L.: Handbook of Inorganic Compounds, s. 445–446. (2. painos) CRC Press, 2016. ISBN 9781439814628 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.1.2019). (englanniksi)
  2. a b Uranium: uranium tetrachloride Webelements.com. Viitattu 26.1.2019. (englanniksi)
  3. a b c d e Grenthe, s. 490–491
  4. Taylor, J. C. & Wilson, P. W.: A neutron-diffraction study of anhydrous uranium tetrachloride. Acta Crystallographica Section B Structural Crystallography and Crystal Chemistry, 1973, 29. vsk, nro 9, s. 1942–1944. doi:10.1107/S0567740873005790 ISSN 0567-7408 (englanniksi)
  5. Grenthe, s. 254
  6. a b Grenthe, s. 319
  7. Grenthe, s. 420

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.