UNIFIL
UNIFIL (lyhenne sanoista United Nations Interim Force in Lebanon) on Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvaoperaatio Libanonissa. UNIFIL-operaatio käynnistettiin vuonna 1978.
Libanonin sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Turvallisuustilanne Etelä-Libanonissa huonontui merkittävästi 1970-luvun lopussa,[1] jolloin Jordania karkotti palestiinalaisten vapautusjärjestön (Palestinian Liberation Organisation, PLO) maasta. Suuri joukko karkotettuja palestiinalaisia siirtyi pakolaisiksi Libanoniin. PLO jatkoi Israelin vastaisia sotatoimia Libanonista käsin. PLO:n ja libanonilaisten uskonnollisten ja etnisten ryhmien väliset, ja keskenäiset, aseelliset välienselvittelyt johtivat huhtikuussa 1975 alkaneeseen ja vuoteen 1990 kestäneeseen Libanonin sisällissotaan.lähde?
Maaliskuussa 1978 PLO teki tuhoisan hyökkäyksen Israeliin Etelä-Libanonin alueelta. Israel vastasi hyökkäykseen valloittamalla Litani-joen eteläpuoleiset alueet Libanonista. Libanonin hallitus kiisti osallisuutensa PLO:n iskuun ja esitti äänekkäitä vastalauseita Israelin miehitykselle Yhdistyneiden kansakuntien (YK) turvallisuusneuvostossa. 19. maaliskuuta vuonna 1978 YK:n turvallisuusneuvosto antoi päätöslauselmat 425(1978) ja 426(1978). Päätöslauselmissa vaadittiin välitöntä tulitaukoa sekä Israelin joukkojen vetäytymistä Libanonista. Päätöslauselmien perusteella perustettiin YK:n väliaikainen rauhanturvajoukko Libanoniin (United Nations Interm Force In Lebanon, UNIFIL). Ensimmäiset UNIFIL-rauhanturvaavat saapuivat Libanoniin 23. maaliskuuta vuonna 1978.[1]
UNIFIL-operaation mandaatti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]UNIFIL-operaation mandaatti perustuu edelleen YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmiin 425(1978) ja 426(1978). Alkuperäisten päätöslauselmien mukaan UNIFIL-joukkojen tehtävä oli valvoa Israelin joukkojen vetäytymistä Libanonista, turvata kansainvälinen rauha ja turvallisuus alueella sekä avustaa Libanonin hallitusta hallitusvallan uudelleen perustamisessa Etelä-Libanoniin. UNIFIL-operaation mandaattia on jatkettu ja kehitetty YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien perusteella useita kertoja.[1]
Libanonin sisällissodan päättyminen ja Israelin vetäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kesäkuussa 1982 Israel hyökkäsi uudestaan Libanoniin tarkoituksenaan ajaa PLO pois maasta. Israelin puolustusvoimat (IDF) eteni pääkaupunki Beirutiin saakka. UNIFIL-joukot jäivät Israelin valloittamaan Etelä-Libanoniin, jossa ne pystyivät ainoastaan suojelemaan siviiliväestöä ja tarjoamaan humanitääristä apua. Seuraavina vuosina Israel veti vähitellen joukkojaan pois Libanonista ja perusti alueelle niin sanotun Etelä-Libanonin armeijan (South Lebanon Army, SLA).[1]
Vuonna 1989 Saudi-Arabian isännöimissä rauhanneuvotteluissa sovittiin sisällissodan osapuolten välisestä vallanjaosta Libanonissa. Vuonna 1990 Libanonin presidentti Michael Aoun pakeni maasta, jolloin sisällissota virallisesti päättyi. Libanonin asevoimat (Lebanese Armed Forces, LAF) karkottivat PLO:n maasta vuonna 1991.lähde?
Vuoteen 1990 mennessä šiiamuslimien poliittiset ja aseelliset järjestöt Amal ja Hizbollah olivat kasvattaneet valtaansa merkittävästi Libanonissa. Sisällissodan päätyttyä, Iranin tukema, voimistunut Hizbollah jatkoi sissisotaa Etelä-Libanonia miehittänyttä IDF:a ja SLA:a vastaan. Israel aloitti joukkojensa vetämien pois Libanonista 16. toukokuuta 2000. IDF ja SLA vetäytyivät nopeasti ja miehitettyjen alueiden libanonilaiset aseryhmät valloittivat menettämänsä alueet nopeasti takaisin.[1]
Sinisen linjan syntyminen ja Libanonin vuoden 2006 sota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Israel joukot vetäytyivät Libanonista 18. kesäkuuta 2000 mennessä päätöslauselman 425(1978) mukaiselle vetäytymislinjalle. YK aloitti välittömästi toimenpiteet, joilla vetäytymislinja saataisiin käytännössä vahvistettua ja merkattua maastoon. YK:n esittämä karttaan piirretty vetäytymislinja perustui tuolloin saatavilla oleviin maanjakoasiakirjoihin. Israelin ja Libanonin hallitukset tunnustivat YK:n laatiman esityksen vetäytymislinjasta ja sitoutuivat noudattamaan sitä. Kumpikaan maa ei kuitenkaan edelleenkään tunnusta vetäytymislinjaa maiden viralliseksi rajaksi.
YK:n määrittämä vetäytymislinja nimettiin siniseksi linjaksi (Blue Line, BL). UNIFIL-joukot alkoivat merkitä sinistä linjaa maastoon YK:n-sinisillä 200-litran tynnyreillä, joista on muodostunut Blue Linen symboli.[1]
Israelin vetäydyttyä, UNIFIL-joukkojen määrää Libanonissa lisättiin ja operaation mandaattia jatkettiin vuosittain. Libanonin hallitus alkoi sijoittaa Etelä-Libanoniin LAF:n joukkoja, poliiseja sekä muita viranomaisia. UNIFIL avusti ja koulutti Libanonin turvallisuusviranomaisia sekä jatkoi humanitaarisen avun toimittamista alueelle. UNIFIL aloitti myös kolmikantaisen neuvottelu- ja yhteistoimintakäytännön UNIFIL:n, IDF:n ja LAF:n välillä.[1]
Vuosina 2001–2006 YK vaati jatkuvasti Libanonin hallitusta lisäämään läsnäoloaan Etelä-Libanonissa. Libanonin hallitus ei YK:n lukuisista kehotuksista huolimatta sijoittanut LAF:n joukkoja BL:n läheisyyteen. Libanonin viranomaisten sijasta Hizbollah valvoi BL:a, piti alueella yllä lakia ja järjestystä sekä järjesti kansalaisille sosiaali- ja terveyspalveluita ja koulutusta. Tulitaukorikkomukset BL:n molemmin puolin olivat yleisiä. Israelin ilmavoimat lensi jatkuvasti Libanonin ilmatilassa, johon Hizbollah vastasi ampumalla ilmatorjunta-aseilla niin, että ammukset laskeutuivat Israelin puolelle. Israelin ja Hizbollahin yhteenotot äityivät välillä raskaaksi tulitukseksi, jossa käytettiin tykistöä, raketinheittimiä, ohjuksia ja ilmaiskuja. Ajoittain BL:n alueella ei ollut yhteenottoja kuukausiin.[1]
Heinäkuun 16. vuonna 2006 Hizbollah aloitti yllättäen rakettitulituksen Israeliin kostaakseen Israelin sotatoimia Gazan kaistalla. Samaan aikaan Hizbollahin taistelijat tunkeutuivat BL:lla Israelin puolelle ja hyökkäsivät IDF:n partion kimppuun. Iskussa kuoli kolme israelilaissotilasta ja lisäksi Hizbollah vei kaksi sotilasta vankeina Libanoniin. Iskun jälkeen raskas tulitus levisi koko BL:n alueelle. Pian IDF alkoi tehdä ilma- ja ohjusiskuja Libanonin pohjois- ja itäosiin sekä Beirutiin.lähde?
Israel aloitti maahyökkäyksen Etelä-Libanoniin 19. heinäkuuta 2006. Israelin tavoitteena oli ajaa Hizbollahin joukot Litani-joen pohjoispuolelle ja tuhota järjestön kyky laukaista raketteja Israelin kaupunkeihin. Hizbollah teki voimakasta vastarintaa ja onnistui osittain pysäyttämään IDF:n hyökkäyksen. 12. elokuuta 2006 YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi päätöslauselman 1701(2006). YK:n välittämä tulitauko lopetti taistelut Etelä-Libanonissa 14. elokuuta 2006 mennessä.[1]
UNIFIL-operaation jatkuminen ja uusi mandaatti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]UNIFIL-operaation nykyinen mandaatti perustuu YK:n päästölauselmaan 1701(2006).
UNIFIL-joukkojen tehtävä on:[2]
- Valvoa vihollisuuksien lopettamista.
- Tukea LAF:n ryhmittymistä Etelä-Libanoniin ja BL:lle, Israelin asevoimien vetäydyttyä alueelta.
- Koordinoida LAF:n ryhmittymistä alueelle Libanonin ja Israelin hallitusten kanssa.
- Turvata siviiliväestön pääsy humanitaarisen avun piiriin sekä mahdollistaa pakolaisten vapaaehtoinen ja turvallinen paluu alueelle.
- Avustaa LAF:a luomaan Litani-joen ja BL:n väliselle alueelle turvallisuusvyöhyke, jolla ei ole muiden kuin Libanonin hallituksen ja UNIFIL:n joukkoja ja aseita.
- Avustaa Libanonin hallitusta maan rajojen turvaamisessa luvattoman maahantulon ja asekuljetusten lopettamiseksi.
UNIFIL-operaation lopullisena tavoitteena on, että vastuu turvallisuuden ylläpitämisestä Etelä-Libanonissa voidaan luovuttaa Libanonin viranomaisille.[3]
YK:n päätöslauselman 1701(2006) mukaan Libanonin hallituksen tuli riisua aseista kaikki aseelliset ryhmät Etelä-Libanonissa.[1] Vuodesta 2006 lähtien LAF on ryhmittynyt Etelä-Libanoniin ja BL:lle, mutta se ei ole onnistunut Hizbollahin aseistariisunnassa. Israelin mukaan Hizbollahilla on alueella jopa enemmän raketteja ja ohjuksia kuin vuoden 2006 sodan alussa ja järjestöä voidaan pitää de facto vallanpitäjänä Etelä-Libanonissa.lähde?
UNIFIL-operaation rauhanturvaajia loukkaantui Beirutin räjähdyksissä elokuussa 2020. Osa loukkaantuneista sai vakavia vammoja. Loukkaantuneiden tarkkaa määrää ei kerrottu. Joukossa ei ollut suomalaisia. UNIFIL-joukkojen käytössä ollut laiva, joka oli kiinnittyneenä Beirutin satamaan räjähdysten tapahtuessa, sai vaurioita.[4]
UNIFIL-joukkojen kokoonpano ja Suomen osallistuminen operaatioon
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2021 UNIFIL-operaatiossa palvelee noin 10 250 sotilasrauhanturvaajaa ja 900 siviiliä, 44 eri maasta.[5]
Suomi on osallistunut UNIFIL-operaatioon vuosina 1982–2001, 2006–2007 ja vuodesta 2012 lähtien. Vuonna 2021 UNIFIL-operaatiossa palvelee noin 200 suomalaista rauhanturvaajaa. Suomalainen kriisinhallintajoukko Libanonissa (SKJL) on osa ranskalaista UNIFIL-operaation komentajan reservipataljoonaa (Force Commander Reserve, FCR). SKJL koostuu jääkärikomppaniasta sekä kansallisesta tukielementistä (National Support Element, NSE). Jääkärikomppanian tehtävänä on olla jatkuvassa 30 minuutin tai 3 tunnin toimintavalmiudessa, partioida operaatioalueelle, vartioida vuoroin FCR:n tukikohtaa sekä osallistua erilaisiin koulutustilaisuuksiin.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j UNIFIL Background unifil.unmissions.org. Viitattu 17.11.2021.
- ↑ UNIFIL mandate unifil.unmissions.org. Viitattu 17.12.2021.
- ↑ Resolution 1701 (2006) unscr.com. Viitattu 17.12.2021.
- ↑ Markus Heikkilä, Mikko Leppänen, Sakari Nuuttila ja Jani Parkkari: Beirutin räjähdysten voima oli verrattavissa maanjäristykseen – ainakin 135 kuollut, tuhansia loukkaantunut ja jopa 300 000 jäänyt kodittomiksi 4.8.2020. Yle Uutiset.
- ↑ UNIFIL Faqs unifil.unmissions.org. Viitattu 17.12.2021.
- ↑ Libanon UNIFIL puolustusvoimat.fi. Viitattu 17.12.2021.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta UNIFIL Wikimedia Commonsissa
- UNIFIL: United Nations Interim Force in Lebanon (englanniksi)
- Puolustusvoimien UNIFIL-operaation esittelysivu
UNMOGIP (Intia ja Pakistan 1949) | UNEF I (Israel ja Syyria 1956–1967) | UNTSO (Lähi-itä 1948) | UNEF II (Israel ja Egypti 1973–1979) | UNOGIL (Libanon 1958 ) | ONUC (Kongo 1960–1964) | UNYOM (Pohjois-Jemen 1963-1964) | DOMREP (Dominikaaninen tasavalta 1965–1966) | UNMOGIP 1961– (Intia ja Pakistan) | UNFICYP (Kypros 1964) | UNIPOM (Intia ja Pakistan 1965–1966) | UNSF (Länsi-Papua 1962–1963) | UNDOF (Golanin kukkulat 974) | UNIFIL (Libanon 1978) | UNGOMAP (Afganistan ja Pakistan 1988–1990) | UNAVEM I (Angola 1988–1991) | UNTAG (Namibia 1989–1990) | ONUCA (Keski-Amerikka 1989–1992) | OSGAP 1990–1992 (Agfanistan ja Pakistan) | MINURSO (Länsi-Sahara 1991) | UNAMIC (Kambodza 1991–1992) | UNTAC (Kambodza 1992–1993) | UNAVEM II (Angola 1991–1995) | ONUSAL (El Salvador 1991–1995) | UNOSOM I (Somalia 1992–1993) | ONUMOZ (Mosambik 1992–1994) | UNOMIL (Liberia 1993–1997) | UNMIH (Haiti 1993–1996) | UNOMUR (Uganda ja Ruanda 1993–1994) | UNASOG (Libya ja Tšad 1994) | UNOSOM II (Somalia 1993–1995) | UNMOT (Tadžikistan 1994–2000) | UNAVEM II (Angola 1995–1997) | UNSMIH (Haiti 1996–1997) | MINUGUA (Guatemala 1997) | UNTMIH (Haiti 1997) | MONUA (Angola 1997–1999) | UNAMET (Itä-Timor 1999) | UNTAET (Itä-Timor 1999–2002) | MIPONUH (Haiti 1997–2000) | UNAMIR (Ruanda 1993–1996) | UNAMIR (Ruanda 1993–1996) | UNOMSIL (Sierra Leone 1998–1999) | UNIKOM (Irak ja Kuwait 1991–2003) | UNOSOM I (Somalia 1992–1993 ) | UNPROFOR (entinen Jugoslavia 1992–1993 ) | UNPREDEP (Makedonia 1993–1999) | | UNOMIG (Georgia 1993–2009) | UNITAES (Kroatia 1996–1998) | UNMOP (Prevlakan niemimaa 1996 ) | UNIIMOG (Iran ja Irak 1988–1991) | UNMIK (Kosovo 1999) | MICAH (Haiti 2000–2001) | UNCRO (Krotia 1994–1996) | UNMEE (Etiopia ja Eritrea 2000–2008) | ONUB (Burundi 2004–2007) | MINURCA (Keski-Afrikan tasavalta 1998–2000) | UNAMSIL (Sierra Leone 1999–2005) | UNPSG (Kroatia 1998) | UNMIBH (Bosnia ja Hertsegovina 1995–2002) | MONUC (Kongo 1999-2010) | UNAMA (Afganistan 2003) | UNMIL (Liberia 2003) | MINUSTAH (Haiti 2004) | UNOCI (Norsunluurannikko 2004) | UNMISET (Itä-Timor 2002–2005) | UNMIT (Itä-Timor 2006-2012) | UNAMID (Sudan 2007 ) | MINURCAT (Tšad ja Keski-Afrikan tasavalta 2007-2010) | UNSMIS (Syyria 2012) | MINUSMA (Mali 2013) | MONUSCO (Kongon dem. tasavalta 2010) | UNSMIL (Libya 2011) | UNIMIS (Sudan 2005–2011) | UNMISS (Etelä-Sudan 2011) | MINUSCA (Keski-Afrikan tasavalta 2014) |