UNEF II
UNEF II (engl. United Nations Emergency Force) oli jom kippur -sodan älkeen vuonna 1973 Siinaille lähetetty YK:n lipun alla toiminut rauhanturvajoukko, johon osallistui myös suomalainen sotilasyksikkö.[1]
Egypti ja Syyria tekivät omilla rintamillaan samanaikaisen hyökkäyksen Siinaita miehittänyttä Israelia vastaan juutalaistenjuhlapäivänä jom kippurina 6. lokakuuta 1973. Yli viikon kestäneiden taistelujen jälkeen Egypti ja Syyria olivat menettäneet useimmat sodan alussa valtaamansa asemat. Pian israelilaiset tunkeutuivat Suezin kanavan länsirannalle ja Syyriaan lähestyen arabimaiden pääkaupunkeja.
Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto pääsi yksimielisyyteen ja antoi 23. lokakuuta päätöslauselman, jossa vaadittiin välitöntä aselepoa ja vuonna 1967 tehtyjen sopimusten noudattamista. Keskeisinä toimijoina päätöslauselman saamisessa olivat Yhdysvaltain ulkoministeri Henry Kissinger ja neuvostojohtajat. Turvallisuusneuvosto päätti sitoutumattomien neuvoston jäsenien ehdotuksesta 25. lokakuuta perustaa sotatoimialueelle 7 000 sotilaan rauhanturvaoperaatio UNEF II:n. Joukon komentajaksi nimitettiin suomalainen kenraalimajuri Ensio Siilasvuo, joka oli toiminut siihen asti YK:n Lähi-itä tarkkailijoiden UNTSOn komentajana.[2]
Ensimmäiset suomalaisjoukot Kyprokselta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Asian kiireellisyyden vuoksi Kyproksen UNFICYP-joukoista siirtyi 700 rauhanturvaajaa Suezille. Heistä suomalaisia oli 208 komentajanaan everstiluutnantti Aulis Kemppainen. Kyprokselta tullutta suomalaisjoukkuetta kutsuttiin nimellä YKSV I. Suomesta tuodut YKSV-yksiköt tulivat marraskuun alussa. Komentajaksi YKSV-joukolle nimitettiin eversti Reino Raitasaari, joka otti vastuun 8. marraskuuta. Kyprokselta saapuneet YKSV 1 -joukot palasivat takaisin UNIFCYP-yksikköönsä marraskuun kuluessa.[2] Loitontamisneuvottelut aloitettiin kilometripylväs 101:n kohdalla Kairo-Suez-tiellä.[2] Loitontamisoperaatio Suezilla päättyi 5. huhtikuuta 1974. Sen jälkeen UNEF-joukot ryhmittyivät puskuriksi sotineiden egyptiläisten ja israelilaisten väliin.
UNEF II:n operaatiosta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]UNEF II:n tehtävä oli loitontaa Israelin ja Egyptin armeijat toisistaan ja järjestää neuvottelut sotilasjohtojen välillä. Neuvottelut johtivat lopulta Israelin päätökseen vetäytyä kokonaan Siinailta 1975. Avaintekijä tähän oli juuri rauhanturvatehtävän nopea toimeenpano. Israelin ja Egyptin rauhansopimus astui voimaan 25. huhtikuuta 1979. Näin UNEF II -mandaattia ei enää jatkettu, vaan operaatio päättyi 24. heinäkuuta 1979. Operaatiossa oli mukana 13 kansallisuutta, ja suomalaisia sotilaita YKSV-joukoissa palveli 4 829. Heistä menehtyi kaikkiaan 11.[2]
UNEF II:n komentajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kenraaliluutnantti Ensio Siilasvuo (Suomi) - lokakuu 1973 - elokuu 1975
- Kenraaliluutnantti Bengt Liljestrand (Ruotsi) - elokuu 1975 - marraskuu 1976
- Kenraalimajuri Rais Abin (Indonesia) - joulukuu 1976 - syyskuu 1979
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- UNEF II (10/1973-10/1979). Arkistoitu 3.9.2009. (englanniksi)
- YLE: Rauhanturvaajat (1974)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
UNMOGIP (Intia ja Pakistan 1949) | UNEF I (Israel ja Syyria 1956–1967) | UNTSO (Lähi-itä 1948) | UNEF II (Israel ja Egypti 1973–1979) | UNOGIL (Libanon 1958 ) | ONUC (Kongo 1960–1964) | UNYOM (Pohjois-Jemen 1963-1964) | DOMREP (Dominikaaninen tasavalta 1965–1966) | UNMOGIP 1961– (Intia ja Pakistan) | UNFICYP (Kypros 1964) | UNIPOM (Intia ja Pakistan 1965–1966) | UNSF (Länsi-Papua 1962–1963) | UNDOF (Golanin kukkulat 974) | UNIFIL (Libanon 1978) | UNGOMAP (Afganistan ja Pakistan 1988–1990) | UNAVEM I (Angola 1988–1991) | UNTAG (Namibia 1989–1990) | ONUCA (Keski-Amerikka 1989–1992) | OSGAP 1990–1992 (Agfanistan ja Pakistan) | MINURSO (Länsi-Sahara 1991) | UNAMIC (Kambodza 1991–1992) | UNTAC (Kambodza 1992–1993) | UNAVEM II (Angola 1991–1995) | ONUSAL (El Salvador 1991–1995) | UNOSOM I (Somalia 1992–1993) | ONUMOZ (Mosambik 1992–1994) | UNOMIL (Liberia 1993–1997) | UNMIH (Haiti 1993–1996) | UNOMUR (Uganda ja Ruanda 1993–1994) | UNASOG (Libya ja Tšad 1994) | UNOSOM II (Somalia 1993–1995) | UNMOT (Tadžikistan 1994–2000) | UNAVEM II (Angola 1995–1997) | UNSMIH (Haiti 1996–1997) | MINUGUA (Guatemala 1997) | UNTMIH (Haiti 1997) | MONUA (Angola 1997–1999) | UNAMET (Itä-Timor 1999) | UNTAET (Itä-Timor 1999–2002) | MIPONUH (Haiti 1997–2000) | UNAMIR (Ruanda 1993–1996) | UNAMIR (Ruanda 1993–1996) | UNOMSIL (Sierra Leone 1998–1999) | UNIKOM (Irak ja Kuwait 1991–2003) | UNOSOM I (Somalia 1992–1993 ) | UNPROFOR (entinen Jugoslavia 1992–1993 ) | UNPREDEP (Makedonia 1993–1999) | | UNOMIG (Georgia 1993–2009) | UNITAES (Kroatia 1996–1998) | UNMOP (Prevlakan niemimaa 1996 ) | UNIIMOG (Iran ja Irak 1988–1991) | UNMIK (Kosovo 1999) | MICAH (Haiti 2000–2001) | UNCRO (Krotia 1994–1996) | UNMEE (Etiopia ja Eritrea 2000–2008) | ONUB (Burundi 2004–2007) | MINURCA (Keski-Afrikan tasavalta 1998–2000) | UNAMSIL (Sierra Leone 1999–2005) | UNPSG (Kroatia 1998) | UNMIBH (Bosnia ja Hertsegovina 1995–2002) | MONUC (Kongo 1999-2010) | UNAMA (Afganistan 2003) | UNMIL (Liberia 2003) | MINUSTAH (Haiti 2004) | UNOCI (Norsunluurannikko 2004) | UNMISET (Itä-Timor 2002–2005) | UNMIT (Itä-Timor 2006-2012) | UNAMID (Sudan 2007 ) | MINURCAT (Tšad ja Keski-Afrikan tasavalta 2007-2010) | UNSMIS (Syyria 2012) | MINUSMA (Mali 2013) | MONUSCO (Kongon dem. tasavalta 2010) | UNSMIL (Libya 2011) | UNIMIS (Sudan 2005–2011) | UNMISS (Etelä-Sudan 2011) | MINUSCA (Keski-Afrikan tasavalta 2014) |