Selkouni

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Unen kontrollointi)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Selkouni (myös selväuni, kirkas uni ja lucid-uni, engl. lucid dream) on unta, jota nähdessään henkilö tiedostaa näkevänsä unta.[1] Useimmiten selkounessa pystytään myös jossain määrin vaikuttamaan unen sisältöön, esimerkiksi liikkumaan unimaailmassa oman mielen mukaan tai vuorovaikuttamaan unihahmojen kanssa. Selkounet koetaan usein lähes yhtä aidon tuntuisiksi kuin valveilla tehdyt havainnot.

Jotkut haluavat nähdä selkounia siitä syystä, että unessa fysikaaliset ja sosiaaliset rajoitukset eivät päde, vaan erityisesti kontrolloidun unen aikana henkilö voi muun muassa lentää, taikoa, tai muuten muokata ympäristöään "ajatuksen voimalla", tavata uudelleen henkilöitä muistoistaan, toteuttaa seksuaalisuuttaan, harrastaa tavallista todentuntuisempaa mielikuvaharjoittelua ja tutkiskella mielikuvituksensa tuotteita hyvin konkreettisesti.

Selkounia on käytetty apuna esimerkiksi painajaisten ja kroonisen kivun hoidossa. Selkounien uusia hyödyntämistapoja tutkitaan edelleen.[2]

Toisin kuin tavallisessa unessa, jossa tapahtumat hyväksytään, selkounen näkijä oivaltaa, että kokemuksen täytyy olla unta. Selkounen näkijä tarkastelee kokemustaan selkounen aikana kriittisesti tai analyyttisesti.[3] Selkounen näkijä voi tarkoituksellisesti tulla unessa tietoiseksi, hän voi tarkastella omaa ajatteluaan ja ohjata toimintaansa unen aikana sekä arvioida sitä ja oppia reaktioistaan.[2]

Selkounessa esiintyy useimmiten jokin epätavallinen havainto tai kokemus.[3] Selkounikokemukset riippuvat paljon siitä, mitä selkounen näkijä tilanteelta odottaa. Jos uneksija muuttaa odotuksiaan, myös kokemus voi muuttua. Myös se, mihin uneksija päättää unen aikana keskittyä, muokkaa kokemusta.[4]

Selkounen näkeminen voi tuntua seikkailulta ja antaa vapauden kokemuksia, euforiaa, hallinnantunnetta, energiaa ja tietoisuuden tunnetta. Suurin osa selkounen näkijöistä on pitänyt selkounissaan hauskaa. Yli puolet kertoo muuttaneensa selkounensa aikana painajaisiaan. Vajaa kolmasosa on käyttänyt selkouniaan ongelmanratkaisuun, luovaan toimintaan ja taitojen harjoittamiseen.[5]

Selkounessa kohdattavat niin sanotut unihahmot voivat edustaa unennäkijälle häntä itseään tai jotain muuta, kuten piirteitä, asioita tai toisia ihmisiä. Unennäkijä saattaa kyetä luomaan unihahmon tyhjästä esimerkiksi oman tunteensa tai ajattelutapansa muodoksi. Unihahmo voi myös olla unennäkijälle tuttu edesmennyt ihminen. Unihahmot saattavat joskus vaihtaa ulkoasuaan toistuvasti tai näyttää erikoisilta. Joskus unihahmot käyttäytyvät kuin niillä olisi oma tietoisuus, ja ne voivat puhua ja käyttäytyä loogisesti sekä ilmentää omia pyrkimyksiä ja tunteita. Jotkin unihahmot toimivat luovilla, itsenäisillä ja odottamattomilla tavoilla, ja ne saattavat jopa vastustaa sitä, että niitä kutsutaan unihahmoiksi. Monesti unihahmo kuitenkin vastaa kysymyksiin tyhjällä katseella tai arvoituksellisesti. Unennäkijä voi vuorovaikuttaa ja keskustella unihahmojen kanssa sekä pyytää niitä tekemään asioita. Eräässä tutkimuksessa eräs selkounennäkijä kertoi unihahmonsa oppineen matemaattisten tehtävien ratkaisua harjoittelemalla.[6]

Selkouni kestää useimmilla aluksi alle viisi minuuttia mutta kokemuksen ja harjoittelun myötä joskus yli viisitoista minuuttia, pisimmillään lähes tunnin. Selkounesta voi herätä itsestään tai kehottamalla itseään heräämään. Joskus unennäkijä kokee valeheräämisen, kunnes oivaltaa unen yhä jatkuvan. Joillakin selkouni päättyy joskus unen hajoamiseen, ja henkilö huomaa olevansa tietoisena säkenöivän mustassa tyhjässä tilassa.[7]

Psykologian opiskelijoilla eri maissa tehdyissä kyselytutkimuksissa selkounia kertoi nähneensä 47–82 prosenttia vastaajista. Toistuvasti selkounia kertoi näkevänsä 20 prosenttia. Brittiläisistä lapsista 44 prosenttia kertoi nähneensä vähintään yhden selkounen, ja saksalaisista lapsista ja nuorista noin 51 prosenttia kertoi nähneensä selkounta. Sukupuolten välillä ei ole havaittu eroa selkounien näkemisen määrällä, joskin naisilla on tapana kertoa unistaan useammin kuin miehillä.[8]

Jotkut ihmiset ovat nähneet selkounia lapsuudestaan asti. Toiset ovat alkaneet nähdä selkounia vasta keski-ikäisinä esimerkiksi tehtyään henkisiä harjoituksia.[9]

Aivojen toiminta selkounen aikana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selkounitilassa on samanaikaisesti niin unitilan kuin valvetilankin piirteitä, ja se eroaa niistä kummastakin. Aivotutkimusten mukaan selkounen aikana aivoissa esiintyy samanaikaista toimintaa sekä unennäköön liittyvissä että tietyissä valveilla oloon liittyvissä aivojen osissa.[10]

Kun ihminen siirtyy tavallisesta unesta selkounitilaan, aivojen perustoiminta säilyy samanlaisena. Joidenkin isoaivokuoren alueiden toiminta kuitenkin lisääntyy merkittävästi, kuten oikeanpuoleisen dorsolateraalisen etuotsalohkon kuoren sekä etuotsalohkon etuosan. Nämä osat yhdistyvät yleensä itsearviointiin sekä tunteiden ja ajatusten kästtelyyn. Myös itsen havainnointiin liitetyssä päälakilohkon etukiilassa esiintyy erityistä aktiivisuutta.[11]

Selkounen aikana aivoissa esiintyy gamma-aaltoja, kun taas tavallisessa unessa esiintyy theta-aaltoja. Selkounen aikana on mitattu valvetilaakin korkeampia aivoaaltojen taajuuksia, mikä selittää sen, miksi jotkut selkounennäkijät sanovat toisinaan kokeneensa olleensa selkounen aikana enemmän “hereillä” kuin valvetilassa ollessaan.[12]

Selkounta tutki tieteellisesti ensimmäisenä englantilainen tutkija Keith Hearne vuonna 1975. Hän asetti selkounia näkevän koehenkilön silmille unilaboratoriossa REM-liikkeitä mittaavat anturit ja neuvoi tämän liikuttamaan silmiään tietyllä tavalla nähdessään selkounta. Kun koehenkilö muisti tutkimussuunnitelman ja liikutti silmiään, samanaikaisesti tehdyt mittaukset vahvistivat, että hänen kehonsa oli unitilassa vaikka mieli olikin tietoinen. Kun Stanfordin yliopiston tohtorikoulutettava Stephen LaBerge toisti tutkimuksen itsellään vähän myöhemmin, selkounitutkimus oli näin käynnistynyt, ja sen tuloksia alettiin julkaista tiedelehdissä.[13]

Selkounien harjoittelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selkounien näkemistä ja niiden esiintymisen yleisyyttä on mahdollista harjoitella. Selkounien harjoittelijat pyrkivät aluksi kehittämään tavallisten unien muistamiskykyjään esimerkiksi muistelemalla uniaan heti herättyään, pitämällä unipäiväkirjaa tai sanelemalla unensa sanelulaitteeseen.[14]

Selkounitekniikoita on useita, ja ne vaativat harjoittelemista. Carlos Castanedan esittelemässä tekniikassa henkilö suggestoi ennen nukahtamista itsensä näkemään unessaan omat kätensä. Kun hän sitten ensi kertaa näkee unessa kätensä, hän on pystynyt ohjailemaan untaan. Niin sanotussa unimerkkitekniikassa unennäkijä etsii unestaan “unimerkkejä”, epätavallisia piirteitä, joista hän oivaltaa näkevänsä unta. Henkilö voi myös yrittää kehittää tietoista mielentilaansa unessaan ja opettaa itsensä kysymään itseltään unen aikana, “Näenkö unta vai en? Mistä tiedän sen?”[15]

Tutkija Stephen LaBergen kehittämässä MILD-tekniikassa (Mnemonic Induction of Lucid Dreams) vahvistetaan muistamisen aikomusta. Henkilö pyrkii yöllä herätessään palauttamaan viimeksi näkemänsä unen tarkasti mieleensä. Hän kuvittelee, että olisi tullut jossain vaiheessa unta tullut tietoiseksi, ja päättää tulla tietoiseksi seuraavassa näkemässään unessa.[16]

WILD-tekniikoiden (Wake Initiated Lucid Dream) tarkoitus on auttaa siirtymään suoraan valveilta selkouneen.[17]

FILD-tekniikassa (Focus Initiated Lucid Dream) henkilö laittaa kellon hälyttämään tai yrittää jollain muulla tavalla herättää itsensä REM:in aikana ja herätessään rentoutuu ja alkaa keskittymään johonkin asiaan kuten hengitys.

Nukkumaanpaluu-tekniikassa herätään pari tuntia normaalia aikaisemmin, ajatellaan selkounia noin puolen tunnin ajan ja nukahdetaan uudelleen aikomuksella tulla seuraavassa unessa tietoiseksi.[18]

Selkouni voi jäädä lyhyeksi esimerkiksi jos unennäkijä innostuu unesta liikaa. Selkounta voi yrittää vakauttaa ja pitkittää unen aikana erilaisilla menetelmillä, kuten kiinnittämällä huomion käsiinsä, kuvittelemalla pyörivänsä oman pituusakselinsa ympäri, tarttumalla unikehoonsa, tai sulkemalla unikehonsa silmät tai kaatumalla taaksepäin.[19]

Henkisyydessä ja uskonnossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selkounitila voi aiheuttaa unennäkijälle syvällisiä ja mystisiä kokemuksia esimerkiksi omasta merkityksestä ja ykseyden tunteesta kaikkeen olevaiseen. Jotkut kertovat käyttävänsä selkounia apuna henkiseen kasvuun.[20]

Selkounet ovat osa edistynyttä tiibetinbuddhalaista meditaatiota ja unijoogaa, jonka päätekniikka selkounet ovat.[21] Selkounien näkemistä pidetään yhtenä väylänä henkiseen kasvuun myös esimerkiksi suufilaisuudessa, taolaisuudessa, hindulaisuudessa ja monessa shamaaniperinteessä.[22]

Länsimaisista moderneista kirjailijoista maagisia tulkintoja aiheesta on esittänyt kirjoissaan muun muassa Carlos Castaneda.

Selkouniaiheisia tai selkounen kaltaisista tapahtumista kertovia tunnettuja elokuvia ovat esimerkiksi Matrix (1999), Inception (2010), Vanilla Sky (2001), The Science of Sleep (2006), Tahraton mieli (2004) ja The Good Night (2007).[23]

  • Waggoner, Robert & Riihimäki, Anna: Onko tämä unta? Opas selkouniin ja itsetuntemukseen. Suomentanut Sanoukian, Marlene. Gummerus, 2014. ISBN 978-951-20-9711-1
  1. Waggoner & Riihimäki 2014, s. 22.
  2. a b Waggoner & Riihimäki 2014, s. 28.
  3. a b Waggoner & Riihimäki 2014, s. 23.
  4. Waggoner & Riihimäki 2014, s. 105–109.
  5. Waggoner & Riihimäki 2014, s. 31–33.
  6. Waggoner & Riihimäki 2014, s. 128–138.
  7. Waggoner & Riihimäki 2014, s. 87–89.
  8. Waggoner & Riihimäki 2014, s. 28–30.
  9. Waggoner & Riihimäki 2014, s. 31.
  10. Waggoner & Riihimäki 2014, s. 26–27.
  11. Waggoner & Riihimäki 2014, s. 27.
  12. Waggoner & Riihimäki 2014, s. 26.
  13. Waggoner & Riihimäki 2014, s. 25–26.
  14. Waggoner & Riihimäki 2014, s. 46–47.
  15. Waggoner & Riihimäki 2014, s. 58–66.
  16. Waggoner & Riihimäki 2014, s. 67.
  17. Waggoner & Riihimäki 2014, s. 68–72.
  18. Waggoner & Riihimäki 2014, s. 73.
  19. Waggoner & Riihimäki 2014, s. 83–87.
  20. Waggoner & Riihimäki 2014, s. 147–149.
  21. Rosch, E.: Tibetan Buddhist dream yoga and the limits of Western Psychology. eScholarship. 2014. UC Berkeley. Viitattu 6.3.2019.
  22. Waggoner & Riihimäki 2014, s. 43.
  23. Rebecca Turner: Top 10 Lucid Dreaming Movies World of Lucid Dreaming. Viitattu 6.3.2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]