Ultšan kieli
| Ultša | |
|---|---|
| Muu nimi | ultš, oltša, tša |
| Tiedot | |
| Alue | Habarovskin aluepiiri |
| Virallinen kieli | ei virallisen kielen asemaa |
| Puhujia | 500–1000 |
| Sija | ei 100 suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | kyrillinen |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | tunguusikielet |
| Kieliryhmä |
etelätunguusikielet kaakkoistunguusikielet naanaikielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-3 | ulc |
Ultša on Siperian itäosissa puhuttava tunguusikieli. Sen lähimpiä sukulaiskieliä ovat naanai ja orokki. Vuoden 1990 väestönlaskennan mukaan ultšia on 3 200, joista noin 500–1 000 puhuu ultšaa äidinkielenään (1995, M. Krauss).
Nykytilanne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ultšaa puhutaan Venäjällä Habarovskin aluepiirissä Amurin ja sen sivujokien varsilla sekä Sahalinin vastaisella rannikolla. Tärkeimpiä asutuskeskittymiä ovat Bogorodskove, Bulava, Dudi, Kalinovka, Mariinskoje, Nižnaja Gavan, Savinskoje, Mongol, Solontsy, Koltšom, Sofijskoje, Tur ja Uhta. Kieltä uhkaa puhujamäärän väheneminen. Vanha ikäpolvi puhuu kieltä hyvin, mutta jo keski-ikäisten kielitaidossa on puutteita. Lapset eivät enää puhu kieltä ja nuoret aikuiset osaavat sitä vain passiivisesti. Ultšaa opetetaan koulussa ja puhujia varten on julkaistu sanakirja.
Ultšalla on ollut kielikontakteja erityisesti tunguusikieliin kuuluvien naanain ja negidaalin kanssa sekä vailla tunnettuja sukulaiskieliä olevan nivhin kanssa. Myöhemmin ultša on joutunut kosketuksiin myös venäjän ja ukrainan kanssa, kun slaavilaista väestöä on siirtynyt alueelle.
Kielioppi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ultšassa on 26 äännettä, joista konsonantteja on 18 ja vokaaleja 8. Äänteistön ominaispiirteitä ovat dorsaaliset konsonantit, vokaalisointu ja äänteiden kaksi kestoastetta – lyhyt ja pitkä. Konsonanttiyhtymiä ei esiinny sanan alussa eikä lopussa, ja diftongit ovat harvinaisia.
Kielentutkimus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ultšan kielen tutkimus alkoi 1900-luvun alkupuolella. Ensimmäisiä tutkijoita oli P. P. Schmidt, joka keräsi vuonna 1908 aineistoa ultšan kielestä ja julkaisi tutkimustuloksensa vuonna 1923 Ultša–englanti-sanakirjana, jonka liitteenä oli tekstinäytteitä. Schmidt luokitteli kielen vielä silloin naanain murteeksi. 1900-luvun alkupuolella myös B. O. Pilsudsky keräsi aineistoa Amurin alueen ultšilta ja Sahalinilla asuvilta orokeilta ja julkaisi noin 1500 sanaa sisältävät sanakirjan, jossa oli aineistoa sekä ultšan että orokin kielestä, koska hän piti näitä kahta sukukieltä samana kielenä. Ultšankielistä aineistoa on kerännyt myös K. D. Loginovski, joka teki tutkimusmatkan Amurin alueelle 1906–1907.
Ensimmäinen tieteellinen tutkimus ultšan kielestä ilmestyi vuonna 1936, jolloin T. I. Petrova julkaisi teoksen "Naanain kielen ultšan murre". Se käsitteli ultšan kielioppia ja sisälsi lisäksi tekstinäytteitä käännöksineen sekä noin 3500 sanaa käsittävän sanakirjan. Vuonna 1939 A. M. Zolotarjov julkaisi ultšien kansanperinnettä käsittelevän kirjansa "Ultšien heimojärjestelmä ja uskonto". Vuonna 1968 ilmestyi O. P. Sunikin artikkeli "Ultšan kieli" (Ульчский язык), jossa ultšaa ei pidetty enää minkään toisen tunguusikielen murteena vaan omana kielenään. V. A. Avrorinin vuonna 1948 keräämiä kansanperinnettä käsitteleviä artikkeleja julkaistiin vuonna 1981, ja vuonna 1985 ilmestyi O. P. Sunikin tutkielma "Ultšan kieli", joka sisälsi kielioppiosion, tekstejä ja sanakirjan.
Kielitieteellinen kirjallisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- T. I. Petrova: Naanain kielen ultšan murre (Ульчский диалект нанайского языка). Pietari, 1941.
- Orest Petrovitš Sunik: Ultša–venäjä- ja venäjä–ultša-sanakirja. Oppikirja alakoulujen oppilaille (Ульчско-русский и русско-ульчский словарь. Пособие для учащихся начальных школ). Pietari, 1987.
- Wilhelm Grube: Naanai–saksa-sanakirja ja vertailuja muihin tunguusimurteisiin (Goldisch-deutsches Wőrterverzeichnis, mit vergleichender Berűcksichtigung der űbrigen tungusischen Dialekte). Julkaistu Leopold von Schrenckin teoksessa Matkoja ja tutkimuksia Amurinmaalla (Reisen und Forschungen im Amur Lande). Pietari, 1900.
- K. D. Loginovski: Tutkimusretkestä (Об экспедиции). Vladivostok, 1908.
- A. V. Smoljak: Ultšat. Elinkeinot, kulttuuri ja elämäntapa ennen ja nykyään (Ульчи. Хозяйство, культура и быт в прошлом и настоящем). Moskova, 1966.
- A. M. Zolotarjov: Ultšien heimojärjestelmä ja uskonto (Родовой строй и религия ульчей). Habarovsk, 1939.
- Orest Petrovitš Sunik: Ultšan kieli (Ульчский язык). Julkaistu teoksessa Neuvostoliiton kansojen kielet (Языки народов СССР). Pietari, 1968.
- Orest Petrovitš Sunik: Ultšan kieli. Tutkimuksia ja aineistoa (Ульчский язык. Исследования и материалы). Nauka, Pietari, 1985.
- I. V. Kormušin: Ultšan kieli (Ульчский язык). Julkaistu teoksessa Venäjän kansojen kielet (Языки народов России). Moskova, 2002.
- K. F. Detšuli, L. I. Sem: Aapinen ultšalaisen koulun ensimmäiselle luokalle (Букварь для 1 класса ульчской школы). Pietari, 1992, 1997.
- Valentin Aleksandrovitš Avrorin: Ultšalaisia folkloristisia tekstejä (Ульчские фольклорные тексты). Julkaistu teoksessa Siperian kielten nominien morfologia (Морфология имени в сибирских языках). Novosibirsk, 1981.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Endangered Languages of Indigenous Peoples of Siberia, http://lingsib.unesco.ru/en/languages/ulch.shtml.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- Ethnologue, http://www.ethnologue.com/show_language.asp?code=ulc