HMS Wells (I95)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta USS Tillman (DD-135))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
HMS Wells
HMS Wells
HMS Wells
Aluksen vaiheet
Rakentaja Charlestonin laivastontelakka
Kölinlasku 29. heinäkuuta 1918
Laskettu vesille 7. heinäkuuta 1919
Palveluskäyttöön 10. huhtikuuta 1921
Poistui palveluskäytöstä Britannian kuninkaalliselle laivastolle 26. marraskuuta 1940
Loppuvaihe romutettu 24. heinäkuuta 1945
Tekniset tiedot
Uppouma 1 090 t
Pituus 95,81 m
Leveys 9,3 m
Syväys 2,64 m
Nopeus 35 solmua
Miehistöä 159
Aseistus
Aseistus 4 x 4" tykkiä
1 x 3" ilmatorjuntatykkiä
12 x 21" (533 mm) torpedoputkea

HMS Wells (viirinumero I95) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Town-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa. Alus oli alun perin Yhdysvaltain laivaston Wickes-luokan hävittäjä USS Tillman (runkonumero DD-135), joka luovutettiin Halifaxissa Kuninkaalliselle laivastolle sopimuksen mukaisesti.

Pääartikkeli: Wickes-luokka

Yhdysvaltain laivasto tilasi aluksen Charlestonin laivastontelakalta, missä köli laskettiin 29. heinäkuuta 1918. Alus laskettiin vesille 7. heinäkuuta 1919 nimellä USS Tillman kumminaan senaattori Benjamin Ryan Tillmanin pojantytär neiti Mary Y. Tillman. Alus sai 17. heinäkuuta 1920 runkonumeron DD-135 laivaston ottaessa käyttöön alfanumeerisen runkonumeroinnin. Alus otettiin palvelukseen 10. huhtikuuta 1921 ensimmäisenä päällikkönään luutnantti Louis R. Vail.[1]

USS Tillman

Koeajojen päätyttyä alus liitettiin Atlantin laivaston 1. hävittäjäosaston 9. laivueen 20. viirikköön Charlestoniin Etelä-Carolinaan, missä se oli kesään 1921. Seuraavana talvena aluksella oli vain puolimiehitys. Seuraavana keväänä se harjoitteli ja purjehti 8. laivueen 33. viirikön mukana. Alus poistettiin palveluksesta 3. heinäkuuta 1922, minkä jälkeen se makasi ankkurissa Philadelphian laivastontelakalla.[1]

Lähes kahdeksan vuotta myöhemmin alus palautettiin 1. toukokuuta 1930 palvelukseen päällikkönään komentajakapteeni Alfred Y. Lanphier. Siirryttyään Charlestoniin alus liitettiin laivaston tiedusteluhävittäjäosaston 7. laivueen 23. viirikköön, mistä se siirrettiin 1. tammikuuta 1931 48. viirikköön. Alus teki reservin koulutuspurjehduksia aina loppu kevääseen 1933, jolloin se siirrettiin Bostoniin kouluttamaan 1. laivastoalueen reserviläisiä.[1]

Tiedusteluosastoon kuuluvana alus siirrettiin takaisin Charlestoniin, jossa se oli vuorotellen aktiivipalveluksessa ja ankkurissa kiertävässä reservissä. Alus palasi täysin palvelukseen 1. tammikuuta 1934 osana koulutuslaivuetta, jossa se aloitti koulutuspurjehdukset. Tillman jatkoi vuosikymmenen lopun vuorotellen aktiivipalveluksessa ja kiertävässä reservissä. Myöhemmin alus liitettiin sijoitettuun 10. hävittäjälaivueen 29. viirikköön, jonka mukana se palveli sekä Charlestonissa että Bostonissa kouluttaen reserviläisiä ja osallistuen laivaston maihinnousuharjoitukseen Karibianmerellä. Alus poistettiin palveluksesta 15. kesäkuuta 1939.[1]

Kaksi ja puoli kuukautta myöhemmin Saksa hyökkäsi Puolaan aloittaen toisen maailmansodan Euroopassa. Keväällä 1940 liittoutuneiden kärsiessä jatkuvia tappioita Saksa aloitti hyökkäyksensä länteen. Lisäksi Saksan laivaston sukellusveneet aiheuttivat lisääntyviä tappioita Atlantin ylittävillä saattuereiteillä. Kesällä Britannia vastusti yksin Saksaa ja ainoastaan Englannin kanaali erotti joukot toisistaan. Britannian laivaston saattajien lukumäärä oli romahtanut Atlantilla ja Norjassa käydyissä taisteluissa sekä Dunkerquen evakuoinnissa. Tällöin vasta valittu pääministeri Winston Churchill pyysi Yhdysvaltain presidentiltä Franklin D. Rooseveltiltä apua. Maiden johtajat hyväksyivät 23. heinäkuuta 1940 hävittäjiä tukikohdista -sopimuksen, jonka mukaan Yhdysvaltain laivasto luovutti 50 hävittäjää ja Yhdysvallat saisi 99 vuoden vuokra-ajalla tukikohtia läntiseltä pallonpuoliskolta.[1]

Tillman valittiin luovutettavaksi ja palautettiin palvelukseen 24. elokuuta 1940 Philadelphiassa. Kolmisen kuukautta myöhemmin alus matkasi luovutettavaksi Britannian laivastolle Halifaxissa Nova Scotiassa, jonne se saapui 21. marraskuuta viimeisen luovutuserän muodostaneiden 72. viirikön jäljellä olevien alusten kanssa. Alus poistettiin palveluksesta 26. marraskuuta ja se poistettiin alusluettelosta 8. tammikuuta 1941.[1]

Britannian kuninkaallinen laivasto otti 5. joulukuuta 1940 palvelukseen nimellä HMS Wells. Sen ollessa 9. joulukuuta laiturissa kahden muun hävittäjän rinnalla lähti yksi aluksista liikkeelle ollen edelleen kiinni laiturissa, jolloin HMS Newmarket törmäsi Wellsiin, joka törmäsi lisäksi laituriin vaurioituen. Onnettomuuden seurauksena alus joutui St. John'ssa New Brunswickissa telakalle palaten Halifaxiin 27. joulukuuta. Siten alus aloitti vasta tammikuussa 1941 matkansa Newfoundlandista Britteinsaarille yhdessä HMS Newarkin kanssa. Alukset joutuivat kovaan merenkäyntiin, jolloin Wells menetti mastonsa ja Newark sai konevian, joka pakotti sen palaamaan Wellsin hinaamana Halifaxiin. Alus korjattiin pikaisesti ja se aloitti matkansa uudelleen 4. helmikuuta Halifaxista joutuen kuitenkin palaamaan teknisen vian vuoksi telakalle Halifaxiin.[2]

Maaliskuussa alus matkasi St. John'sta Plymouthiin. Matkalla alus joutui 500 merimailia Irlannin rannikosta länteen konerikon vuoksi tuuliajolle kyeten kuitenkin merellä tehtyjen korjausten jälkeen jatkamaan matkaansa. Alus saapui 9. maaliskuuta Plymouthiin, josta se siirrettiin muutostöitä varten telakalle. Wells sai määräyksen liittyä 17. hävittäjäviirikköön, joka suojasi Kyle of Lochalshiin sijoitettua 1. miinalaivuetta.[2]

Devonportin telakalta vapauduttuaan alus liittyi 13. huhtikuuta Kyle of Lochalshissa viirikköönsä. Se kuitenkin erkani laivueesta ja alus aloitti Islannin ja Britteinsaarten välillä saattueiden suojaamisen. Alus saattoi HMS Brightonin, HMS Castletonin ja HMS St. Marysin kanssa 16. kesäkuuta apumiinalaivoja HMS Agamemnon ja HMS Menestheus, jotka laskivat miinoja pohjoiseen miinasulkuun operaatiossa SN66. Osaston suojana oli lisäksi risteilijä HMS Kenya.[2] Alus suojasi 25. kesäkuuta samoja aluksia laskettaessa miinoja pohjoiseen sulkuun operaatiossa SN70B, jolloin Wells jäi suojaamaan Kenyan kanssa kolaroinutta ja liikuntakyvytöntä Brightonia.[2]

Alus liittyi 29. kesäkuuta risteilijä HMS Cairon ja hävittäjien Castleton, HMCS St. Francis, HMS Vanquisher, HMS Winchelsea, HMS Wolverine, HMS Reading, ORP Garland ja ORP Piorunin muodostamaan paikallissaattueeseen suojatakseen luoteisen reitin alueella saattuetta WS9B, mistä se erkani 1. heinäkuuta palaten Clydeen paikallissaattueen mukana. Alus suojasi 9. heinäkuuta Castletonin kanssa apumiinalaivoja HMS Port Quebec, Agamemnon, Menestheus ja HMS Southern Prince laskettaessa lisää miinoja pohjoiseen miinasulkuun operaatiossa SN67A. Elokuussa alus oli saattueiden suojana ennen siirtoaan kuun lopulla Atlantille.[2]

Wells siirrettiin 3. syyskuuta korjattavaksi Humberin telakalle, mistä se palasi palvelukseen 29. marraskuuta koeajojen jälkeen. Alus oli joulukuun alun koulutuksessa Tobermoryssä ennen paluutaan laivueeseensa Kyle of Lochalshiin.[2]

Alus suojasi 9. tammikuuta 1942 HMS Adventurea, kun se laski miinoja pohjoiseen sulkuun Cape Wrathin edustalla yhdessä Newarkin kanssa operaatiossa SN15A. Wells suojasi 16. helmikuuta yhdessä HMS Lancasterin, HMS Somalin ja Vanquisherin kanssa apumiinalaivoja Menestheus, Agamemnon ja Port Quebec, jotka laskivat miinoja pohjoiseen sulkuun operaatiossa SN84. Operaatiossa SN85 28. helmikuuta alus suojasi Lancasterin ja HMS Skaten kanssa pohjoista sulkua laajentavaa apumiinalaiva Southern Princeä.[2]

Alus erkani 1. maaliskuuta Lancasterin kanssa laivueestaan liittyen Kotilaivastoon suojaamaan Jäämerelle lähtevää saattueen PQ12 kaukosuojausosastoa, jonka muodostivat taistelulaivat HMS Duke of York ja HMS King George V, taisteluristeilijä HMS Renown, lentotukialus HMS Victorious sekä risteilijät HMS Berwick ja Kenya. Wells palasi operaatiosta vapauduttuaan laivueeseensa Kyle of Lochalshiin. Alus suojasi 15. ja 31. maaliskuuta sekä 18. huhtikuuta laivueensa alusten mukana apumiinalaivoja Menestheus, Agamemnon, Port Quebec ja Southern Prince, jotka täydensivät pohjoista miinasulkua operaatioissa SN81, SN87 ja SN88.[2]

Wells saattoi 8. toukokuuta Brightonin, Castletonin ja HMS Scottin kanssa miinalaiva Adventurea sekä kolmea apumiinalaivaa, jotka töydensivät pohjoista miinasulkua operaatiossa SN3A. Alus oli 1. kesäkuuta Clydestä lähteneen saattueen WS19P paikallissuojueessa, mistä se erkani 4. kesäkuuta palaten Clydeen. Kaksi päivää myöhemmin alus palasi laivueeseensa Kyle of Lochalshiin. Alus suojasi 11. kesäkuuta neljää apumiinalaivaa, jotka laskivat miinoja pohjoiseen miinasulkuun operaatiossa SN67A.[2]

Heinäkuun alus oli huollettavana ja elokuussa koeajoissa, kunnes se syyskuussa palautettiin laivuepalvelukseen Tobermoryssä järjestetyn miehistökoulutuksen päätyttyä. Alus suojasi 18. lokakuuta laivueen mukana miinanlaskuoperaatiota pohjoista sulkua täydennettäessä operaatiossa SN3E. Operaatio toistettiin nimellä SN3F 1. marraskuuta.[2]

Joulukuussa alus siirrettiin saattuepalvelukseen luoteiselle reitille. Se saattoi RMS Queen Maryä, Islantiin matkanneita saattueita ja operaatio Torchiin Pohjois-Afrikkaan matkanneita saattueita. Tammikuussa 1943 alus oli Clydessä telakalla, mistä se palasi laivueeseensa helmikuussa.[2]

Alus suojasi 21. maaliskuuta pohjoisen miinasulun täydentämistä operaatiossa SN90A. Se siirrettiin 6. huhtikuuta Newportissa telakalle, mistä alus palasi miehistökoulutuksen jälkeen laivueeseensa heinäkuussa. Alus suojasi 16. elokuuta pohjoisen sulun täydennystä operaatiossa SN7M.[2]

Alus siirrettiin 1. syyskuuta Kotilaivastoon, kun 1. miinalaivue lakkautettiin. Se sijoitettiin suojaamaan saattueita Pohjanmerellä kotisatamanaan Rosyth. Alus siirrettiin telakalle, jossa se muutettiin itärannikon saattuetehtäviin. Alukselle muun muassa asennettiin tyypin 286P tutka ja VHF radiojärjestelmä. Elokuussa alus liittyi Rosythin saattajaosastoon, missä se saattoi saattueita syyskuuhun 1944.[2]

Alus määrättiin poistettavaksi operatiivisista tehtävistä ja muutettavaksi ilmavoimien maalialukseksi. Lokakuussa alus siirrettiin muutostöitä varten Rosythissä telakalle, jossa erikoisjärjestelmät poistettiin. Työ telakalla saatiin loppuun 26. marraskuuta. Alus siirrettiin Clydeen.[2]

Uusiin tehtäviin sijoittaminen siirtyi, kun aluksella havaittiin puutteita. Alus siirrettiin tammikuussa 1945 Clydessä telakalle, mistä se vapautui huhtikuussa. Alus aloitti 15. huhtikuuta Irlannin merellä ilmavoimien miehistöjen koulutuksen merimaaleja vastaan hyökättäessä. Koulutus keskeytettiin Euroopan sotatoimien päättyessä.[2]

Toukokuussa alus poistettiin palveluksesta Clydessä ja sijoitettiin 24. toukokuuta poistolistalle. Kesäkuussa alus myytiin BISCOlle, joka siirsi romuttamisen West of Scotland Shipbreakersille Trooniin. Alus saapui helmikuussa 1946 hinattuna Trooniin.[2]

  • Hague, Arnold: Destroyers for Great Britain - A History of the 50 Town Class Ships Transferred from the United States to Great Britain in 1940. Annapolis, MAryland: Naval Institute Press, 1990. ISBN 0-87021-782-8 (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)