USS Indiana (BB-1)

USS Indiana
Aluksen vaiheet
Rakentaja	William Cramp and Sons
Kölinlasku	7. toukokuuta 1891
Laskettu vesille	28. helmikuuta 1893
Palveluskäyttöön	20. marraskuuta 1895
Poistui palveluskäytöstä	31. tammikuuta 1919
Loppuvaihe	uponnut maalilaivana 1. marraskuuta 1920
Tekniset tiedot
Uppouma	10 453 t (standardi)
Pituus	109 m (vesiraja) 106,96 m (kokonaispituus)
Leveys	21,11 m
Syväys	8,2 m
Nopeus	15 solmua
Miehistöä	473
Aseistus
Aseistus	4 × 13"/35 tykkiä 8 × 8"/35 tykkiä 4 × 6"/40 tykkiä 12 × 3"/50 tykkiä 20 × 6 naulan tykkiä 6 × 1 naulan tykkiä 4 × 18" torpedoputkea
Infobox OK

USS Indiana (runkonumero BB-1) oli Yhdysvaltain laivaston vuonna 1893 vesille laskettu Indiana-luokan taistelulaiva.

Valmistus

Pääartikkeli: Indiana-luokka

Alus tilattiin 30. kesäkuuta 1890 William Cramp and Sonsilta Philadelphiasta Pennsylvaniasta, missä köli laskettiin 7. toukokuuta 1891. Alus laskettiin vesille 28. helmikuuta 1893 kumminaan Jessie Miller ja otettiin palvelukseen 20. marraskuuta 1895 päällikkönään Robley D. Evans.

Palvelus

Aluksen miehistö oli koulutettavana Uuden Englannin rannikolla. Pohjois-Atlantin laivueen komentaja kontra-amiraali Sampson keskitti laivueensa Floridan Key Westiin, josta laivue siirtyi Kuuban vesille. Seuraavana päivänä alukset saartoivat Cárdenasia, Cienfuegosia, Havannaa, Marielia ja Mátanzasia. Yhdysvaltain kongressi julisti 25. huhtikuuta sodan Espanjaa vastaan alkaneen 21. huhtikuuta.

Sampson johti 12. toukokuuta Indianan laivueen mukana merelle tarkoituksenaan kohdata Cerveran johtama Espanjan laivasto. Aluksella havaittiin kattiloissa ongelmia, mikä laski sen huippunopeutta. Laivue saapui Puerto Ricon San Juaniin, jonka satama havaittiin tyhjäksi. Laivueen alukset ampuivat kaksi tuntia sataman linnoituksia ilman merkittäviä tuloksia. Aluksilla sai surmansa yksi merimies ja kuusi haavoittui ennen laivueen vetäytymistä. Se palasi 18. toukokuuta Key Westiin.

Yhdysvaltain V armeijakunta, jonka komentajana oli kenraalimajuri William R. Shafter, kuormattiin aluksiin. Saattue lähti 14. kesäkuuta 1898 Tampasta Kuubaan. Indiana suojasi osan matkaa saattueen suojana olevia aluksia. joukot laskettiin maihin 22.-25. kesäkuuta Daiquirissa, mistä ne etenivät Santiagoa kohti. Indian ja USS Oregon ampuivat 2. heinäkuuta tykeillään Espanjan sataman suulla olevia rannikkopattereita. Tulitoiminta keskitettiin Punta Gordaan. Sampson ilmoitti Shafterille tulitoiminnasta ja ettei kykene tunkeutumaan satama-alueelle ennen miinojen raivausta.

Aamulla 3. heinäkuuta Espanjan laivasto purjehti ulos Santiagon satamasta. Indiana ei osallistunut takaa-ajon alkuun ollessan itäisimpänä sulkulaivastossa. Aluksen päällikkö Henry C. Taylor ampui satamasta ulos pyrkiviä aluksia niiden ohittaessa Castillo de San Pedro de Rocan (El Morro). Taistelun jälkeen Taylor oletti osuneensa ainakin kahteen alukseen. Seuranneessa taistelussa Espanjan laivasto tuhoutui lähes täydellisesti. Se menetti 350 miestä kuolleina ja 160 haavoittuneina, minkä lisäksi 1 670 joutui sotavangiksi. Vastaavasti Yhdysvaltain laivasto menetti yhden miehen kuolleena ja kymmenen haavoittuneina, joista pääosa tykkitulen aiheuttamia kuulovaurioita.

Laivasto ja maavoimat ampuivat 10.-12. heinäkuuta espanjalaisten asemia, mikä heikensi puolustustahtoa. Brooklyn ja Indiana ampuivat illalla 10. heinäkuuta asemia tunnin ja seuraavana aamuna sama alukset ja New York jatkoivat ammuntaa. Espanjalaisten varuskunta antautui 16. heinäkuuta. Aselepo astui voimaan 12. elokuuta. Rauhassa taattiin Kuuban itsenäisyys, mutta Yhdysvallat miehittivät sen tilapäisesti. Yhdysvallat miehitti myös Puerto Ricon, Guamin ja Filippiinit.

Alus palasi rauhan ajan palvelukseen erilaisiin koulutustapahtumiin ja sotaharjoituksiin. Alus oli kadettien koululaivana Gardines Bayssä 30. kesäkuuta 1902 ja Newportissa 7. heinäkuuta, minkä jälkeen se oli kesän maalilaivana Uudessa-Englannissa ja Kanadan aluevesillä. Alus vieraili 8.-14. elokuuta Halifaxissa. Se oli 17.-20. elokuuta Newport Newsissä ja Rappahannock Spitissä 20.-21. elokuuta ja laivastoakatemiassa 21-23. elokuuta, missä William H. Emory otti 23. elokuuta päällikkyyden vastaan Charles E. Colahanilta.

Alus osallistui 23. elokuuta - 6. syyskuuta laivaston sotaharjoitukseen. Aluksen huolto valmistui 12. marraskuuta New Yorkin laivastontelakalla, minkä jälkeen se lähti Karibialle. Alus osallistui 12. marraskuuta 1902 - 2. helmikuuta 1903 laivueen mukana etsintöihin Culebran, Crab Islandin, Humacaon ja San Juanin vesillä. Harjoituksen keskeyttivät ainoastaan joulun vietto St. Thomasilla 19.-29. joulukuuta sekä St. Kittsin vierailu 2.-5. helmikuuta. Alus hiilesti 6.-11. helmikuuta Poncessa.

Alus erkani 14. helmikuuta laivueesta. Alus makasi 18.-19. helmikuuta ankkurissa Pensacola Barissa, mistä se siirrettiin Pensacolan laivastontelakalle hiilestämään. Aluksen miehistö oli 28. maaliskuuta alkaen ampumaharjoituksessa Santa Rosan ampuma-alueella, mistä se palasi Pensacolaan 3. -13. huhtikuuta. Alus siirrettiin 20. huhtikuuta New Yorkin laivastontelakalle, mistä se vapautui 27. toukokuuta. Alus saapui 29. toukokuuta laivastoakatemiaan, mistä se lähti 8. kesäkuuta koulutuspurjehdukselle. Alus palasi 30. kesäkuuta purjehdukselta. Alus poistettiin palveluksesta 29. joulukuuta 1903.

Alus palautettiin palvelukseen 9. tammikuuta 1906 New Yorkin laivastontelakalla päällikkönään Edward D. Taussig. Alus oli laivastoakatemian koulutuslaivueessa, jonka mukana se purjehti Pohjois-Euroopassa ja Välimerellä. Alus varustettiin New Yorkin laivastontelakalla, minkä jälkeen se siirrettiin 11.-15. helmikuuta Hampton Roadsiin. Alus läpäisi koeajot 15.-18. helmikuuta, minkä jälkeen se hiilesti ja täytti varastonsa. Alus lähti 21. helmikuuta 1906 Karibialle. Se purjehti 16.-31. maaliskuuta 2. divisioonan kanssa Guantanamonlahdella. Aluksen miehistö oli 1. huhtikuuta ampumaharjoituksessa Cape Cruzin edustalla. Alus hiilesti 11.-13. huhtikuuta Guantanamo Bayssä. Se osallistui 17.-21. huhtikuuta Paul Jonesin ruumiin palauttamisen muistotilaisuuteen. Alus oli ankkurissa 5.-8. toukokuuta North Riverillä, mistä se siirrettiin 9. toukokuuta New Yorkin laivastontelakalle. Alus vapautui telakalta 14. heinäkuuta ja seuraavana päivänä saapui Hampton Roadsiin.

Alus vieraili 7.-16. tammikuuta 1907 Guantanamo Bayssä. Maanjäristys tuhosi 14. tammikuuta Jamaikaa, jolloin sai surmansa 800-1 000 ihmistä ja jätti noin 10 000 kodittomaksi. Alus määrättiin 17. tammikuuta avustamaan uhreja laivasto-osastossa, johon kuuluivat myös USS Missouri ja USS Whipple. Osasto saapui 19. Jamaikalle, jossa Indianalta lähetettiin 50 merimiestä ja merijalkaväensotilasta maihin jakamaan avustustarvikkeita ja ylläpitämään järjestystä. Alus palasi Kuubaan, missä järjestettiin miehistölle käsiaseharjoituksia. Se oli 20. tammikuuta -5. huhtikuuta Cape Cruzissa tykistöammunnoissa. Alus oli 6.-10. huhtikuuta miinoitusharjoituksissa ja hiilestämässä.

Alus oli 15. huhtikuuta - 15. toukokuuta Jamestownin siirtokunnan perustamisen 300-vuotisjuhlallisuuksiin liittyvässä näyttelyssä Hampton Roadsissa. Näyttelyyn liittyi 7.-19. kesäkuuta laivastokatselmus ja presidentti Rooseveltin tarkasti laivaston 10. kesäkuuta Fort Monroessa. Alus oli 21.-26. kesäkuuta näyttelyssä muissa tehtävissä. Se oli 26.-28. kesäkuuta miehistön koulutuksessa eteläisellä harjoitusalueella. Alus määrättiin League Islandin laivastontelakalle. Alus ankkuroitui 2. heinäkuuta 1907 League Islandin edustalle Delawarejoelle ja 15. heinäkuuta Philadelphian Arch Streetin kohdalle. Alus siirrettiin 17. heinäkuuta telakalle League Islandilla. Seuraavana päivänä miehistö siirrettiin USS Kansasille. Alus siirrettiin 19. heinäkuuta reserviin. John C. Sticht vastaanotti 23. marraskuuta päälliköntehtävät Mahanilta. John B. Collins vastaanotti päällikön tehtävät 23. kesäkuuta 1908 ja Albert L. Norton 2. heinäkuuta 1909. Seuraavaksi päällikkyyden vastaanottivat Benjamin Tappan 4. syyskuuta 1909, Walter E. Whitehead 6. joulukuuta 1909 ja Francis H. Sherman 8. tammikuuta 1910.

Keväällä 1910 alus varustettiin Philadelphiassa palvelukseen. Sillä testattiin 16.-20. huhtikuuta Lewesissä Lacoste-jarruja, jotka oli suunniteltu pysäyttämään alus törmäyksen uhatessa. Alus palautettiin palvelukseen 10. toukokuuta 1910 Philadelphian laivastontelakalla päällikkönään Edward H. Durell. Aluksen kompassit tarkastettiin 21.-24. toukokuuta Lewesin edustalla. Se liittyi 25. toukokuuta Annapolisiin laivastoakatemian koulutuslaivueeseen, jonka mukana se lähti 6. kesäkuuta Hampton Roadsiin. Se osallistui Hampton Roadsissa kolmipäiväiseen koulutuspurjehdukseen.

Alus ylitti koulutuslaivueessa Atlantin. Se vieraili Plymouthissa 23.-30. kesäkuuta 1910, Marseillessa 8.-15. heinäkuuta, Gibraltarilla 19.-24. heinäkuuta, Funchalissa 27. heinäkuuta - 2. elokuuta ja Hortassa 5. - 12. elokuuta. Alus palasi Yhdysvaltoihin. Se saapui 22. elokuuta Marylandin Salomon Islandilla, kunnes se laski 28. elokuuta alkaen maihin laivastoakatemian kadetit. Purku saatiin 10. syyskuuta päätökseen, minkä jälkeen alus palasi Philadelphian laivastontelakalle 12. syyskuuta. Seuraavana päivänä alus siirrettiin reserviin.

Alus palautettiin palvelukseen 3. toukokuuta 1911 Philadelphian laivastontelakalla. Se purjehti 17. toukokuuta - 5. kesäkuuta laivastoakatemia koulutuslaivueen kanssa Yhdysvaltain itärannikolla, minkä jälkeen se liitettiin Eurooppaan lähtevään laivueeseen. Alus vieraili 18.-27. kesäkuuta Irlannin Queenstownissa, missä sen miehistö ampui 21 tykin laukausta kuningas Yrjö V:n kruunajaisten kunniaksi 22. kesäkuuta. Alus vieraili Kielissä 2.-12. heinäkuuta, Bergenissä 12.-24. heinäkuuta ja Gibraltarilla 2.-8. elokuuta ennen paluutaan Yhdysvaltoihin. Alus oli 22. elokuuta alkaen Salomon Islandilla ankkurissa, minkä jälkeen se 28.-29. elokuuta laski maihin kadetit laivastoakatemiassa.

Alus palasi 31. elokuuta Philadelphian laivastontelakalle, missä se siirrettiin seuraavana päivänä reserviin. Alus oli 28. lokakuuta - 2. marraskuuta ankkurissa North Riverillä, kun Atlantin laivasto asetettiin liikekannalle. Alus palasi Philadelphian Back Channeliin. Alus suoritti 6.-9. lokakuuta 1912 standardointikokeita ja osallistui 10.-15. lokakuuta New Yorkissa presidentti William H. Taftin laivastokatselmukseen. Alus ajoi kaksi tuntia täydellä nopeudella matkatessaan Philadelphiaan ja pääsi määränpäähänsä 17. lokakuuta. Alus siirrettiin 30. huhtikuuta 1913 Philadelphian laivastontelakalla Atlantin laivaston reserviin.

Alus poistettiin palveluksesta 23. toukokuuta 1914 Philadelpiassa. Se palautettiin palvelukseen 24. toukokuuta 1917 Yhdysvaltain julistettua sodan keskusvalloille. Alus sijoitettiin Tompkinsvilleen ja York Riverille tykistökoululaivaksi. Se poistettiin palveluksesta 31. tammikuuta 1919 Philadelphiassa. Aluksen nimi poistettiin 21. maaliskuuta 1919 alusluettelosta, jolloin se luokiteltiin rannikkotaistelulaiva No.1:ksi. Nimi haluttiin vapauttaa valmistuvalle taistelulaivalle.

Curtis F-5L ja H-16 lentoveneet tekivät Tangier Soundissa testejä, joilla pyrittiin määrittämään ilmapommitusten tarkkuus paikallaan olevaan maaliin. Samalla tutkittiin lähelle pudonneiden ja osuneiden pommien vaikutusta alukseen. Koneet pommittivat alusta kahdesti 13.-16. lokakuuta 1920 ja kolmannen kerran 4. marraskuuta. Hylyksi muuttunut alus myytiin 19. maaliskuuta 1924 romutettavaksi.

Lähteet

• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5 (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta USS Indiana (BB-1) Wikimedia Commonsissa

Indiana-luokan taistelulaivat

USS Indiana - USS Massachusetts - USS Oregon

Edeltäjä: USS Texas – Seuraaja: USS Iowa