USS Iowa (BB-4)

USS Iowa
Aluksen vaiheet
Rakentaja	William Cramp and Sons, Philadelphia, Pennsylvania
Kölinlasku	5. elokuuta 1893
Laskettu vesille	28. maaliskuuta 1896
Palveluskäyttöön	16. kesäkuuta 1897
Poistui palveluskäytöstä	13. maaliskuuta 1919
Loppuvaihe	uponnut maalilaivana 23. maaliskuuta 1923
Tekniset tiedot
Uppouma	11 528 t
Pituus	110 m (vesiraja)
Leveys	22,02 m
Syväys	8,5 m
Koneteho	11 000 ihp
Nopeus	17 solmua
Miehistöä	683
Aseistus
Aseistus	4 × 12"/35 tykkiä 8 × 8"/35 tykkiä 6 × 4"/40 tykkiä 20 × 6 naulan tykkiä 4 × 1 naulan tykkiä
Infobox OK

USS Iowa (runkonumero BB-4) oli Yhdysvaltain laivaston vuonna 1896 vesille laskettu taistelulaiva.

Suunnittelu

Yhdysvaltain kongressi antoi 19. heinäkuuta 1892 hankintavaltuutuksen 9 100 tonnin avomerikelpoisen rannikkopanssarilaivan hankkimiseksi. Päätös täytti laivaston halun tehokkaan avomerellä toimimaan kykenevän aluksen hankkimiseksi. Aiemmin kongressin rannikkopanssarilaivana vahvistamassa Indiana-luokassa oli ongelmia toimintamatkassa ja nopeudessa. Alus oli ainoa laatuaan, eikä se siten kuulunut mihinkään alusluokkaan, mutta se voidaan mieltää parannetun Indiana-luokan aluksena.

Aluksen 11 000 hevosvoimaa tuottaneen hiilivoimalla toimivan kaksiakselisen propulsiojärjestelmän valmisti William Cramp and Sons. Järjestelmä koostui kahdesta vertikaalisesta kolmivaiheisesta höyrykoneesta ja niihin kytketyistä höyrykattiloista. Aluksen varastoissa oli 1 628 tonnia hiiltä.

Aluksen suunnittelun pohjautuessa Indiana-luokkaan sille oli asennettu vastaava aseistus. Aluksen pääaseina oli neljä kahdentoista tuuman 35 pituuskaliiperin hydraulisesti suunnattavaa tykkiä etu- ja takakannelle asennetuissa kaksoistorneissa. Apuaseina oli kahdeksan kahdeksan tuuman tykkiä neljässä kaksoistornissa. Aseistuksen täydensi kaksi neljäntoista tuuman torpedoputkea.

Aluksella tehtiin lukuisia uuteen Harvey-panssariin liittyviä testejä, muun muassa alusta ammuttiin panssarin testaamiseksi. Aluksen panssarivyö pituus oli 56,7 ja korkeus 2,3 metriä. Poikittaiset laipiot olivat 300 millimetriä. Suojaa täydensivät lisäksi hiilisäiliöt, joiden paksuus oli kolme metriä. Panssarivyön yläpuolella oli pääkansi oli 100 millimetriä.

Valmistus

Alus tilattiin William Cramp and Sonsilta Philadelphiasta Pennsylvaniasta, missä köli laskettiin 5. elokuuta 1893. Alus laskettiin vesille 28. maaliskuuta 1896 kumminaan Iowan kuvernöörin Francis M. Draken tytär M. L. Drake ja otettiin palvelukseen 16. kesäkuuta 1897 päällikkönään William T. Sampson.

Palvelus

Iowa lähti 13. heinäkuuta 1897 League Islandilta Pennsylvaniasta koeajoihin Atlantille. Matkalla se vieraili Newportissa Rhode Islandilla 16. heinäkuuta – 11. elokuuta, Provincetownissa Massachusettsissa 12.–14. elokuuta, Portlandissa 16.–23. elokuuta ja Bar Harbourissa 24.–31. elokuuta Mainessa. Paluumatkalla alus vieraili kolmessa Virginian satamassa Hampton Roadsissa 12.–16. syyskuuta, Newport Newsissa 16.–19. syyskuuta ja Yorktownissa 27. syyskuuta – 4. lokakuuta. Alus palasi New Englandin vesille vieraillen Provincetownissa 12.–14. lokakuuta ja Bostonissa 15.–22. lokakuuta Massachusettsissa, minkä jälkeen se pysähtyi Tompkinsvillessä New Yorkissa 24.–29. lokakuuta ennen kuin se siirrettiin New Yorkin laivastontelakalle havaittujen vikojen korjaamiseksi 29. lokakuuta.

Alus vapautui telakalta 5. tammikuuta 1898, minkä jälkeen se palasi Hampton Roadsiin 5.–12. ja 14.–16. tammikuuta ja Newport Newsiin 12.–14. tammikuuta. Alus lähti lämpimämmille vesille ja vieraili Floridassa Key Westissä 23.–24. tammikuuta ja 19. helmikuuta – 10. maaliskuuta sekä Dry Tortugassa 24. tammikuuta – 19 helmikuuta ja 10.–12. maaliskuuta.

Espanjan-Yhdysvaltain sota

USS Maine tuhoutui 15. helmikuuta 1898 Havannan satamassa, minkä seurauksena Yhdysvaltain lehdistö aloitti kampanjan sodan julistamiseksi Espanjalle. Iowan päällikkö Sampson sai 17. helmikuuta määräyksen osallistua presidentin asettamaan tutkimuskomissioon, jonka tehtävänä oli selvittää onnettomuuden syy. Tehtävästä vapauduttuaan Sampson sai siirron Pohjois-Atlantin laivueen komentajaksi, ja aluksen päälliköksi tuli 24. maaliskuuta Robley D. Evans aluksen ollessa Key Westissä (13.–27. maaliskuuta). Sampson vastaanotti kaksi päivää myöhemmin laivueen komentajuuden kontra-amiraali Montgomery B. Sicardilta.

Iowa vieraili Dry Tortugassa 27.–29. maaliskuuta ja Key Westissä 29. maaliskuuta – 22. huhtikuuta valmistautuessaan samalla sotaan Espanjaa vastaan. Presidentti William McKinley pyysi 11. huhtikuuta kongressilta lupaa sotatoimille Kuubassa ja kahdeksan päivää myöhemmin Espanjan karkottamiseen saarelta. Presidentti määräsi 22. huhtikuuta saarron Kuuban rannikolle Havannasta Cienfuegosiin. Valmistautuessaan sotatoimiin laivasto perusti "lentävän laivueen", jonka komentajaksi määrättiin kommodori Winfield S. Schley, tehtävänään Yhdysvaltain itärannikon suojaaminen. Sampson keskitti laivueensa Key Westiin ja saatuaan määräyksen saarrosta johti sen Kuuban rannikolle. Seuraavana päivänä laivue saartoi Cárdenasin, Cienfuegosin, Havannan, Marielin ja Mátanzasin. Iowa valvoi aluettaan 22. huhtikuuta – 1. toukokuuta, minkä jälkeen se palasi Key Westiin 2.–3. toukokuuta. Kongressi ilmoitti 25. huhtikuuta, että valtio oli ollut sodassa 21. huhtikuuta alkaen.

Yhdysvallat sai 1. toukokuuta tiedon, että Espanjan laivaston kontra-amiraali Pascual Cervera y Topeten johtama neljän risteilijän ja kolmen torpedoveneen osasto oli lähtenyt edellisenä päivänä São Vicentestä. Sampson oletti espanjalaisten pyrkivän Kuubaan murtamaan saartoa ja tukeutumaan Puerto Ricoon. Sampson lähti 4. toukokuuta USS New Yorkin mukana Key Westistä kohtaamaan vihollisen. Hän kohtasi Havannan edustalla USS Indianan, Iowan ja USS Detroitin ja hieman myöhemmin USS Amphitriten, USS Terrorin, USS Montgomeryn, USS Porterin, hinaaja Wompatuckin ja apualus Niagaran, minkä jälkeen osasto suuntasi itään. Indianan kattilat aiheuttivat ongelmia ja toistuvat ongelmat monitoreilla pakottivat osaston matkaamaan vain hitaasti.

Sampson vastaanotti 7. toukokuuta Cap Haitien edustalla viestejä, joiden mukaan Cervera oli mennyt Neitsytsaarten St. Thomasiin. Viestit myös kielsivät Sampsonia riskeeraamasta aluksiaan niin kauan kuin Cerveran laivasto oli toimintakykyinen. Juuri ennen aamunsarastusta 12. toukokuuta Sampsonin osasto saapui San Juanin edustalle, joka todettiin tyhjäksi. Iowa ampui El Morron linnakkeeseen. Espanjan rannikkolinnakkeet vastasivat tuleen, jolloin kolme miestä aluksella haavoittui. Alus käytti kolmen ohikulkunsa aikana 19 kappaletta 12 tuuman kranaatteja, 18 kappaletta 8 tuuman, 46 kappaletta 4 tuuman, 48 kappaleta 6 naulan ja seitsemän kappaletta 1 naulan kranaatteja.

Osasto lähti Havannaan, jonne Sampson oletti espanjalaisen laivasto-osaston matkaavan. Matkalla Sampson sai tiedon, että Cerveran laivasto oli 14.-15. toukokuuta hiilestämässä Curacaossa. Sampson sai käskyn samalla siirtyä parasta mahdollista vauhtia Key Westiin, jonne osasto saapui 18. toukokuuta. Seuraavana päivänä Cerveran laivasto saapui Santiago de Cubaan.

Sampson määräsi Iowan Schleyn liikkuvaan laivueeseen Cienfuegosin saartoon. Alus oli juuri hiilestämässä, mikä piti keskeyttää. Alus lähti 20. toukokuuta kello 11.15 Key Westistä Sand Keyn ankkuripaikalta ollakseen Havannassa kello 18.40, mistä se jatkoi länteen Cienfuegosiin.

Alus liittyi 22. toukokuuta Cienfuegosia saartavaan osastoon. Alus lähti 25. toukokuuta Cienfuegosista Santiagoon, jonka se saartoi 27. toukokuuta. Seuraavana päivänä tähystäjä havaitsi tunnistamattomia aluksia. Saartava laivasto aloitti 31. toukokuuta ampumisen satamassa olevaa Espanjan laivastoa vastaan. Aluksi tykkituli jäi lyhyeksi. Toisella ohituskerralla tuli jäi edelleen vajaaksi, mutta joitakin lähiosumia saatiin.

Kenraalimajuri William R. Shafterin komentama V armeijakunta saapui 14. kesäkuuta Tampasta Kuubaan. Iowa oli 18. ja 28. kesäkuuta Guantanamo Bayhin, missä Sampson ja Shafter sopivat 20. kesäkuuta yhteistyöstä. Maavoimien joukot nousivat 22.-25. kesäkuuta maihin Daiquirissa, mistä ne etenivät Santiagoon.

Cervera yritti 3. heinäkuuta kello 08.45 paeta avomerelle laivastonsa kanssa. Espanjalaisten päästyä satamasta merelle Yhdysvaltain laivaston alukset avasivat tulen. Iowa avasi tulen kello 09.40, jolloin ampumamatka oli noin 6 000 jaardia. Ampumamatka lyheni nopeasti. Alus ampui ensin Infanta Maria Theresaa sitten Vizcayaa ja vielä Cristóbal Colónia, joka vastasi tuleen Almirante Oquendon kanssa. Iowaan osui joitakin kuuden tuuman kranaatteja puolimetriä vesirajan yläpuolelle.

Taistelussa alus käytti 31 kappaletta 12 tuuman panssarikranaatteja, 25 kappaletta kahdeksan tuuman kranaatteja, 251 kappaletta neljän tuuman kranaatteja, 1 056 kuuden naulan kranaattia ja sata naulan kranaattia. Espanjan laivaston tuhouduttua aluksen miehistö pelasti merestä 23 upseeria ja 248 aliupseeria ja miestä, joista 32 haavoittuneina. Aluksen miehistö myös hautasi viisi espanjalaista mereen. Aluksella sai surmansa yksi ja kymmenen haavoittui, joista pääosalla kuulovaurioita.

Espanjalaisten antauduttua alus lähti Kuubasta ja saapui 20. elokuuta New Yorkiin. Se lähti 12. lokakuuta Tyynellemerelle. Alus siirrettiin 11. kesäkuuta 1899 Bremertonissa Puget Soundin laivastontelakalle, mistä vapauduttuaan se oli koululaivana San Diegossa 20. joulukuuta 1899 - 15. tammikuuta 1900.

Oltuaan huollossa alus oli Tyynenmeren laivueessa kaksi ja puoli vuotta, mihin sisältyi koulutuspurjehduksia ja erilaisia harjoituksia. Alus lähti Tyyneltämereltä Etelä-Atlantin laivueen lippulaivaksi helmikuussa 1902. Se vieraili Uruguayn Montevideossa heinäkuun lopulta - 2. elokuuta, 22.-28. syyskuuta ja 22. lokakuuta - 6. marraskuuta sekä Brasilian Santosissa 6.-7. elokuuta, Bahiassa 11. elokuuta - 8. syyskuuta ja 11.-14. syyskuuta, Trade Islandilla 8.-14. syyskuuta, Rio de Janeirossa 10.-18. marraskuuta. Lisäksi alus vieraili vielä Argentiinassa Puerto Militarissa (nyk. Puerto Belgrano) 28. syyskuuta - 19. lokakuuta. Se saapui Länsi-Intian Parianlahdelle 29. marraskuuta, missä se viipyi 4. joulukuuta saakka. Alus poistettiin palveluksesta 11. toukokuuta 1903 New Yorkin laivastontelakalla.

Alus palautettiin palvelukseen 23. joulukukuuta 1903 liitettynä Pohjois-Atlantin laivueeseen, jonka mukana se lähti Eurooppaan. Alus oli 30. kesäkuuta 1904 Pireuksessa Kreikassa, mistä se lähti 6. heinäkuuta Korfulle (8.-9. heinäkuuta), Triesteen (12.-24. heinäkuuta), Fiumeen (25.-30. heinäkuuta) ja Palermoon (2.-4. elokuuta). Alus saapui 9. elokuuta Gibraltarille, mistä se jatkoi 13. elokuuta Yhdysvaltoihin. Matkalla alus vieraili vielä Azoreilla Fayalissa 18.-20. elokuuta.

Alus saapui 29. elokuuta Massachusettessiin Menemsha Bightiin, mistä se jatkoi 5. syyskuuta Target Range No.3:een Martha's Vineyardin edustalle. Alus aloitti vielä samana päivänä tykistöammunnat, jotka päättyivät 19. syyskuuta. Alus vieriali Tompkinsvillessä 30. syyskuuta - 5. lokakuuta, minkä jälkeen se oli ankkurissa New Yorkissa 5.-20. lokakuuta odottamassa pääsyä telakalle. Alus oli 22. lokakuuta alkaen Virginian Old Point Comfortissa, kunnes se siirrettiin 24. lokakuuta Norfolkin laivastontelakalle. Laivastontelakalla aluksen korjaukset saatettiin päätökseen ja maalattiin. Alus siirrettiin 24. joulukuuta Newport News Shipbuilding adn Dry Dock Companylle, missä se oli kuivatelakalla vuoden loppuun.

Alus palautettiin palvelukseen 3.-9. tammikuuta 1905 Hampton Roadsissa päällikkönään Mansfield, joka luovutti tehtävän 14. tammikuuta Benjamin F. Tilleylle. Alus osallistui laivaston mukana erilaisiin harjoituksiin, kunnes se palasi 7. toukokuuta Hampton Roadsiin. Alus siirrettiin 9. toukokuuta Norfolkin laivastontelakalle, mistä se vapautui 24. kesäkuuta.

Alus purjehti Uuden-Englannin vesillä, jolloin se vieraili Massachusettessin Provincetownissa 5.-12. heinäkuuta ja Newportissa 13.-19. heinäkuuta , kunnes se saapui 23. heinäkuuta kaksipäiväiselle vierailulle Annapolisiin. Alus saapui 25. heinäkuuta Hampton Roadsiin, mistä se lähti seuraavana päivänä kohti pohjoista. Alus saapui 27. heinäkuuta New Yorkiin, mistä se jatkoi 1. elokuuta matkaansa. Alus vieraili Mainessa Bar Harborissa 3.-10. elokuuta, Bostonissa 11.-15. elokuuta, Provincetownissa 15.-17. elokuuta, Newportissa 19.-25. elokuuta ja Rhode Islandin Watch Hillissä 25.-28. elokuuta. Alus oli 12.-29. syyskuuta ampumaharjoituksissa Cape Cod Bayssä, mistä se aloitti paluumatkan vieraillen Provincetownissa 29.-30. syyskuuta ja New Yorkissa 1.-12. lokakuuta ennen saapumistaan 13. lokakuuta Hampton Roadsiin.

Alus lähti 30. lokakuuta Hampton Roadsista Annapolisiin, mistä se lähti 7. marraskuuta. Alus lähti uudelleen pohjoiseen, jolloin se vieraili New Yorkissa 8.-20. marraskuuta. Se palasi 21. marraskuuta Hampton Roadsiin, mistä se siirrettiin seuraavana päivänä Norfolkin laivastontelakalle. Alus vapautui 23. joulukuuta telakalta ja siirrettiin 25. joulukuuta New Yorkin laivastontelakalle, mistä se vapautui 28. joulukuuta. Alus oli 31. joulukuuta 1905 - 17. tammikuuta 1906 Hampton Roadsissa.

Alus lähti Karibialle, missä se vieraili 22. tammikuuta - 6. helmikuuta 1906 Culebrassa, 8.-15. helmikuuta Barbadoksella ja Guantánamo Bayssä 19. helmikuuta - 31. maaliskuuta. Alus oli 1.-10. huhtikuuta Cape Cruzissa Kuubassa tykistöammunnoissa, mistä se siirtyi 11.-13. huhtikuuta Guantanamo Bayn edustalla olevaan Atlantin laivaston 2. divisioonaan. Alus palasi Annapolisiin, missä se osallistui John Paul Jonesin ruumiinvalvojaisiin 17.-27. huhtikuuta.

Alus vieraili 27.-29. huhtikuuta Hampton Roadsissa, Newport Newsissä 29. huhtikuuta - 1. toukokuuta ja uudelleen Hampton Roadsissa 1.-4. toukokuuta, mistä se vieraili New Yorkissa 5.-13. toukokuuta. Bureau of Construction and Repair raportoi 7. toukokuuta aluksella olleen kahden Howell 14 tuuman torpedoputken poistosta. Alus siirrettiin 14. toukokuuta Norfolkin laivastontelakalle, mistä se vapautui 30. kesäkuuta.

Aluksen miehistö juhli 1.-6. heinäkuuta itsenäisyyspäivää Tompkinsvillessä, mistä alus siirrettiin 6. heinäkuuta New Yorkin laivastontelakalle. Alus vapautui telakalta 15. heinäkuuta, jolloin se lähti 2. divisioonan mukana Uuden-Englannin vesille. Alus hiilesti 31. heinäkuuta - 8. elokuuta Newportissa ja Mainen Eastmoressa 26.-29. elokuuta. Lisäksi se vieraili Provincetownissa 16.-18. heinäkuuta, Rockportissa 18.-30. heinäkuuta, Newportissa 31. heinäkuuta-8. elokuuta, Rockportissa 9.-17. elokuuta, Bostonissa 17.-18. elokuuta ja Portlandissa 18.-26. elokuuta. Tämän jälkeen alus vieraili vielä Camdenissa 29.-30. elokuuta, missä se osallistui Quartemaster William Conwayn patsaan paljastukseen.

Alus siirrettiin Smithtown Bayhin, missä se valmistautui 1.-2. syyskuuta 1906 laivastokatselmukseen. Presidentti Theodore Roosevelt tarkasti laivaston 2.-4. syyskuuta Oyster Bayssä. Alus hiilesti 6.-23. syyskuuta Bar Harborissa, minkä jälkeen se vieraili 24.-27. syyskuuta Provincetownissa. Alus oli 27. syyskuuta - 14. lokakuuta tykistöammunnoissa Cape Cod Bayssä, mistä se palasi Hampton Roadsiin 16.-17. lokakuuta. Alus oli huollettavana Norfolkin laivastontelakalla 17. lokakuuta - 17. joulukuuta.

Aluksella testattiin 17. joulukuuta Hampton Roadsissa laitteistoa merellä tapahtuvaan hiilestykseen, mitä jatkettiin Lynnhaven Bayssä 18.-19. joulukuuta. Alus palasi Hampton Roadsiin 19.-20. joulukuuta, mistä se siirrettiin New Yorkin laivastontelakalle 21. joulukuuta. Alus vapautui telakalta 27. joulukuuta, minkä jälkeen se oli 27. -28. joulukuuta Tompkinsvillessä ja Cape Charlesin edustalla 29.-31. joulukuuta Atlantin laivastossa. Alus palasi 31. joulukuuta Hampton Roadsiin, mistä se lähti Karibialle 2. tammikuuta 1907.

Alus oli 7. tammikuuta - 10. helmikuuta sotaharjoituksissa ja miehistökoulutuksessa Guantánamo Bayssä, minkä jälkeen se vieraili 11.- 16. maaliskuuta Kuuban Cienfuegosissa ja Guantánamossa 17. helmikuuta - 15. maaliskuuta. Aluksen miehistö oli 16. maaliskuuta - 6. huhtikuuta tykistökoulutuksessa lähellä Guantánamoa olevalla harjoitusalueella, minkä jälkeen alus palasi 7.-10. huhtikuuta laivastoon Guantánamossa.

Alus kuului laivasto-osastoon, joka osallistui 15. huhtikuuta - 15- toukokuuta Sewell's Pointissa Jamestownin siirtokunnan perustamisen 300-vuotisjuhlallisuuksiin. Se purjehti Atlantin laivaston mukana ja vieraili North Riverillä 16. toukokuuta-5. kesäkuuta. Alus kohtasi 4. divisioonan alukset, jonka kanssa miehistö harjoitteli Cape Charlesin edustalla 6.-7. kesäkuuta. Alus oli 19.-21. kesäkuuta Southern Drill Groundsissa, mistä se kävi Hampton Roadsissa 7.-19. kesäkuuta. Alus toisti purjehduksen, kun se oli harjoitusalueella 26.-28. kesäkuuta ja Hampton Roadsissa 21.-26. kesäkuuta. Kuukauden päätteeksi alus oli Tidewaterin alueella, mistä se palasi Hampton Roadsiin 28. kesäkuuta.

Alus oli Yhdysvaltain itärannikolla, kunnes se siirrettiin 6. heinäkuuta 1907 Norfolkin laivastontelakalla reserviin. Alus poistettiin palveluksesta 23. heinäkuuta 1908 Philadelphiassa. Se palautettiin 2. toukokuuta 1910 palvelukseen New Yorkin laivastontelakalla päällikkönään William H. G. Bullard. Varustamisen jälkeen alus lähti 23. toukokuuta Annapolisiin, missä se liitettiin seuraavana päivänä Laivastoakatemian koulutuslaivueeseen.

Alus lähti 7. kesäkuuta koulutuspurjehdukselle Hampton Roadsiin, mistä se palasi kaksi päivää myöhemmin Annapolisiin. Kadetit siirtyivät aluksille, minkä jälkeen laivue lähti Eurooppaan, missä se vieraili 23.-30. kesäkuuta Plymouthissa, 8.-15. heinäkuuta Marseillessa, Gibraltarilla 19.-24. heinäkuuta, Funchalissa 27. heinäkuuta - 2. elokuuta ja Hortassa 5.-12. elokuuta. Laivue palasi 22.-28. elokuuta Yhdysvaltoihin Marylandin Salomons Islandiin, minkä jälkeen kadetit laskettiin 28. elokuuta - 3. syyskuuta maihin Laivastoakatemiassa.

Alukselle asennettiin 6.-19. syyskuuta 1910 New Yorkin laivastontelakalla merellä tapahtuvan hiilestyksen tarvitsema laitteisto, minkä jälkeen se oli 22. syyskuuta Lynnhaven Roadsissa koeajoissa hiililaiva USNS Vestalin kanssa. Alus siirrettiin 26. syyskuuta Philadelphian laivastontelakalla 1. luokan reserviin.

Alus palautettiin palvelukseen 3. toukokuuta 1911 Philadelphian laivastontelakalla, minkä jälkeen se liittyi 13. toukokuuta Laivastoakatemian koulutuslaivueeseen. Alus lähti 5. kesäkuuta laivueen mukana toiselle kesäpurjehdukselle Eurooppaan. Laivue vieraili Queenstownissa 18.-27. kesäkuuta, Kielissä 2.-12. heinäkuuta, Bergenissä 14.-24. heinäkuuta ja Gibraltarilla 2.-8. elokuuta, minkä jälkeen se palasi 22.-28. elokuuta Marylandin Salomons Islandiin ja Annapolisiin 28.-29. elokuuta. Alus siirrettiin 1. syyskuuta Philadelphiassa reserviin.

Alus osallistui 28. lokakuuta New Yorkissa Atlantin laivaston liikekannallepanoharjoitukseen, mistä se palasi Philadelphiaan 2. marraskuuta. Alus osallistui laivaston vapaaehtoisten koulutuspurjehdukseen, jolloin se vieraili Newportissa 2.-5. heinäkuuta, Tangier Soundissa 7.-9. ja 15.-17. heinäkuuta, Baltimoressa 10. heinäkuuta, New Yorkissa 12.-13. heinäkuuta ja 21. heinäkuuta sekä Annapolisissa 18.-19. heinäkuuta. Alus oli 22. heinäkuuta - 8. lokakuuta Philadelphiassa Atlantin laivaston reservissä. Se osallistui 10-15. lokakuuta Philadelphiassa laivastokatselmukseen. Alus siirrettiin ylläpitoon supistetulla miehistöllä 30. huhtikuuta 1913.

Alus poistettiin palveluksesta 23. toukokuuta 1914 Philadelphian laivastontelakalla. Ensimmäisen maailmansodan alettua alus palautettiin 23. huhtikuuta 1917 osittain palvelukseen vastaanottoaluksena. Oltuaan kuusi kuukautta Philadelphiassa alus lähetettiin Hampton Roadsiin, missä se oli sotatoimien ajan kouluttamassa miehiä muille aluksille. Lisäksi se oli Cesapeaken lahden suulla vartiolaivana.

Alus poistettiin palveluksesta 31. maaliskuuta 1919, jolloin aluksella palveli 420 merimiestä, joista 107 oli konemiehiä, 60 upseeria ja 60 merijalkaväen sotilasta. Alus nimettiin 30. huhtikuuta 1919 uudelleen Coastal Battleship No. 4:ksi, jotta nimi vapautuisi uudelle alukselle. Alus siirrettiin 4. tammikuuta 1920 tykistön koululaivaksi, teknisiin kokeisiin ja radio-ohjauskokeiluihin. Se oli myös radio-ohjattuna maalilaivana. Alus poistettiin laivastoluettelosta 4. helmikuuta 1920, mutta päätös kumottiin 10. helmikuuta. Se alistettiin 2. elokuuta 1920 USS Ohion päällikön alaisuuteen, kun alusta käytettiin 21. kesäkuuta alkaen ilmapommituskokeiden maalilaivana.

Panaman puolustusjärjestelyjä testannut Fleet Problem I -harjoitus alkoi 18. helmikuuta 1923. Harjoituksessa USS Mississippi upotti 22. maaliskuuta aluksen tykistöllään. Se poistettiin 27. maaliskuuta laivastoluettelosta ja myytiin romutettavaksi 8. marraskuuta.

Lähteet

• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5 (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta USS Iowa (BB-4) Wikimedia Commonsissa

Edeltäjä: Indiana-luokka

Yhdysvaltain laivaston taistelulaivat

Seuraaja: Kearsarge-luokka