USS Caldwell (DD-69)
| USS Caldwell | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Mare Islandin laivastontelakka, Vallejo, Kalifornia |
| Kölinlasku | 9. joulukuuta 1916 |
| Laskettu vesille | 10. heinäkuuta 1917 |
| Palveluskäyttöön | 1. joulukuuta 1917 |
| Poistui palveluskäytöstä | 27. kesäkuuta 1922 |
| Loppuvaihe | romutettu 12. elokuuta 1936 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 020 t (standardi) 1 445 t (max) |
| Pituus |
96,2 m (kokonaispituus) 93,88 m (vesiraja) |
| Leveys | 9,52 m |
| Syväys | 3,5 m |
| Koneteho | 20 000 shp (15 MW) |
| Nopeus | 30 solmua |
| Miehistöä | 146 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 x 4"/L50 tykkiä 1 x 3"/L23 ilmatorjuntatykkiä 6 x 21" (533 mm) torpedoputkea |
USS Caldwell (runkonumero DD-69) oli Yhdysvaltain laivaston Caldwell-luokan hävittäjä ensimmäisen maailmansodan lopulla.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Caldwell-luokka
Alus tilattiin Vallejosta Mare Islandin laivastontelakalta, missä köli laskettiin 9. joulukuuta 1916. Se laskettiin vesille 10. heinäkuuta 1917 kumminaan Charlotte Caldwell ja otettiin palvelukseen 1. joulukuuta ensimmäisenä päällikkönään Byron McCandless.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus liitettiin 4. joulukuuta Atlantin laivastoon. Se lähti 20. joulukuuta telakalta San Pedron kautta San Siegoon, jonne se saapui jouluaattona. Matka jatkui Salina Cruziin 28.-29. joulukuuta ja edelleen Balboaan Panaman kanava alueelle 1. tammikuuta 1918. Seuraavana päivänä alus läpäisi kanavan. Karibian meren halki matkattuaan alus saapui Norfolkin laivastotukikohtaan 6. tammikuuta.[1]
Aluksen päällikkö sai 9. tammikuuta määräyksen valmistautua pitkään matkaan. Seuraavana päivänä Yhdysvaltain laivaston operaatiopäällikkö amiraali William S. Benson lähetti tiedonannon Yhdysvaltain laivaston Euroopassa olevien joukkojen komentajalle vara-amiraali William S. Simsille, että USS Texas liitettäisiin 6. taistelulaivueen 9. taistelulaivadivisioonaan saattajanaan Caldwell.[1]
Hävittäjä lähti 25. tammikuuta Norfolkista New Yorkin laivastontelakalle, jonne se saapui seuraavana päivänä varustettavaksi ulkomaanpalvelukseen. Alus vapautui 8. helmikuuta telakalta aloittaen koeajot, joiden päätyttyä se palasi 11. helmikuuta New Yorkiin. Alus sai määräyksen Euroopan palveluksesta. Se lähti 14. helmikuuta New Yorkista. Alus saapui 17. helmikuuta Bermudalle, mistä se jatkoi matkaansa 21. helmikuuta. Alus saapui 28. helmikuuta Azoreille Punta Delgadaan, missä se tankattiin Ranskan laivaston purjealuksesta muutetulta tankkerilta Quevilleyltä. Seuraavana päivänä alus jatkoi matkaansa ja saapui Irlantiin Queenstowniin 5. maaliskuuta aloittaen sukellusveneidentorjuntapartiot ja saattueiden suojaamisen.[1]
Alus siirrettiin 23. elokuuta huollettavaksi Liverpooliin Cammell Lairdin telakalle, mistä se vapautui 5. syyskuuta palaten Queenstowniin. Alus kolaroi 23. syyskuuta Queenstownin satamassa USS Rowanin kanssa, minkä seurauksena Caldwellilla järjestettiin 25. syyskuuta tutkintalautakunnan tarkastus. Alus palasi vaurioiden korjaamiseksi Liverpooliin, jonne se saapui 27. syyskuuta.[1]
Alus saapui 6. marraskuuta Plymouthiin. Aselevon astuessa voimaan 11. marraskuuta alus siirrettiin kuljettamaan sairaalapotilaita Brestiin, jonne se saapui 21. marraskuuta. Alus lähti 23. marraskuuta Queenstowniin, mutta määrättiin palaamaan Yhdysvaltain presidenttiä Woodrow Wilsonia kuljettaneen George Washingtonin, joka saapui 6. jouluuta Brestiin, saattajaksi. Caldwell lähti 12. joulukuuta Queenstowniin, mistä se lähti neljä päivää myöhemmin Yhdysvaltoihin. Alus saapui 20. joulukuuta Azoreille, mistä se jatkoi matkaansa 23. joulukuuta. Alus saapui 1. tammikuuta 1919 Norfolkiin.[1]
New Yorkiin alus määrättiin 17. tammikuuta ja lähti 19. tammikuuta Norfolkista. Alus saapui seuraavana päivänä huollettavaksi New Yorkin laivastontelakalle, mistä se vapautui 6. lokakuuta. Alus liitettiin palvelukseen palatessa Atlantin laivaston Norfolkiin sijoitettuun 3. hävittäjälaivueeseen ja saapui 15. lokakuuta Hampton Roadsiin, missä se seuraavana päivänä läpäisi kaksi koeajoa, joissa testattiin uutta tulenjohtojärjestelmää.[1]
Alus lähti 20. lokakuuta Norfolkiin. Se oli Yhdysvaltain itärannikolla ja Meksikonlahden alueella vieraillen Floridassa Key Westissä 22.-23. lokakuuta. Se vieraili Pensacolassa 24. - 6. marraskuuta ja 2.-13. joulukuuta sekä Texasissa Galvestonissa 26. marraskuuta - 1. joulukuuta. Alus palasi 17. joulukuuta Norfolkiin, missä se oli vuodenvaihteen yli. Alus lähti 8. tammikuuta 1920 New Yorkin laivastontelakalle, jonne se saapui seuraavana päivänä.[1]
Alus lähti 13. elokuuta 1920 New Yorkista ja saapui seuraavana päivänä Philadelphian laivastontelakalle, missä se sijoitettiin reserviin. Alus lähti 16. joulukuuta supistetulla miehistöllä Charlestonin laivastontelakalle Etelä-Carolinaan, jonne se saapui 19. joulukuuta oltuaan Hampton Roadsissa 17.-18. joulukuuta. Alus vietti talven Charlestonissa.[1]
Alus lähti 25. maaliskuuta 1921 merelle vieraillen Floridassa Jacksonvillessä 26.-28. maaliskuuta ennen paluuta Charlestoniin 29. maaliskuuta. Alus lähti 10. toukokuuta Charlestonista New Yorkiin, jonne se saapui 12. toukokuuta. Alus lähti 31. toukokuuta Rhodes Islandille Newportiin, jonne se saapui vielä samana päivänä. Kesän alus oli Uuden-Englannin rannikolla aina Newportiin. Syksyllä alus siirtyi etelämmäs Charlestoniin. Alus purjehti aina 20. marraskuuta saakka, jolloin se ankkuroitiin Charlestoniin.[1]
Alus määrättiin palveluksesta poistettavaksi ja lähti 24. maaliskuuta 1922 Charlestonista Hampton Roadsissa 25.-28. maaliskuuta pysähtyen Philadelphian laivastontelakalle, jonne se saapui 29. maaliskuuta. Alus poistettiin palveluksesta 27. kesäkuuta 1922 Philadelphiassa ja alusluettelosta 7. tammikuuta 1936. Alus myytiin 30. kesäkuuta Northern Metal Companylle Philadelphiaan, missä se romutettiin 12. elokuuta.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)