USS Amphitrite (BM-2)

USS Amphitrite
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Harlan and Hollingsworth, Wilmington, Delaware
Kölinlasku	1874
Laskettu vesille	7. kesäkuuta 1883
Palveluskäyttöön	23. huhtikuuta 1895
Poistui palveluskäytöstä	31. toukokuuta 1919
Loppuvaihe	romutettu 1952
Tekniset tiedot
Uppouma	3 900 t
Pituus	80,09 m
Leveys	16,79 m
Syväys	4,42 m
Nopeus	10,5 solmua
Miehistöä	171
Aseistus
Aseistus	4 × 10" tykkiä 2 × 4" tykkiä 2 × 6 naulan tykkiä 2 × 3 naulan tykkiä 2 × Hotchkiss 37 mm 7 × 1 naulan tykkiä 1 × .30" Colt konekivääri
Infobox OK

USS Amphitrite (runkonumero BM-2) oli Yhdysvaltain laivaston vuonna 1883 vesille laskettu Amphitrite-luokan monitori.

Valmistus

Pääartikkeli: Amphitrite-luokka (monitori)

Alus tilattiin Harlan and Hollingsworthilta Wilmingtonista Delawaresta, missä köli laskettiin vuonna 1874. Alus laskettiin vesille 7. kesäkuuta 1883 kumminaan neiti Nellie Benson ja otettiin palvelukseen 23. huhtikuuta 1895 Norfolkin laivastontelakalla päällikkönään William C. Wise.

Palvelus

Loppukevään ja kesän 1895 alus oli Pohjois-Atlantin laivueessa vieraillen itärannikon satamissa kuten Savannah 17.-23. toukokuuta 1895, Port Royal 23. toukokuuta - 8. kesäkuuta, Brunswick 23.-28. heinäkuuta, Southport 2.-10. elokuuta ja uudelleen Port Royalissa 12.-20. elokuuta 1895. Vierailujen välillä alus partioi Hampton Roadsissa ja Chesapeake Bayssä. Partiomatkoilla aluksen suunnittelusta löytyi puutteita, joista merkittävin oli konehuoneiden ilmanvaihto.

Norfolkin telakalla tehtyjen korjaus- ja muutostöiden jälkeen alus lähti 20. marraskuuta 1895 Annapolisiin, jonne se saapui seuraavana päivänä. Alus osallistui harjoitukseen Hampton Roadsissa, minkä jälkeen se palasi Norfolkiin. Alus lähti 13. joulukuuta etelään. Se vieraili matkalla Charlestonissa ja saapui Key Westiin 9. tammikuuta 1896. Seuraavat kuusi kuukautta alus oli Key Westissä puolisotilaallisten joukkojen koululaivana, kunnes se lähti 10. kesäkuuta 1896 Brunswickin, Savannahin ja Southportin kautta Norfolkiin, jonne se saapui 29. kesäkuuta. Alus oli vapaaehtoisten koululaivana Norfolkissa, kunnes se lähti 9. heinäkuuta Atlantin laivueen harjoituksiin Tolchester Beachin edustalle. Seuraavat kuukaudet alus oli Norfolkin, Charlestonin ja Tompkinsvillen välillä.

Alus irrotettiin 7. toukokuuta 1897 Atlantin laivueesta ja siirrettiin tykinjohtajien koululaivaksi. Tehtävänsä vuoksi se siirrettiin Norfolkissa reserviin, mistä alus palautettiin palvelukseen 2. lokakuuta päällikkönään Charles J. Barclay. Aluksen miehistö osoittautui tehokkaaksi sotatoimissa Espanjaa vastaan. Alus lähti 5. lokakuuta Hampton Roadsista. Se vieraili New Bedfordissa 7.-23. lokakuuta ja Tompkinsvillessä 24. lokakuuta -12. marraskuuta ennen saapumistaan 14. marraskuuta 1896 Lambert's Pointiin.

Alus lähti 16. marraskuuta Hampton Roadsista Port Royaliin, jonne se saapui 19. marraskuuta. Alus oli satamassa yli kuukauden, kunnes se vieraili 23. joulukuuta 1897 - 1. tammikuuta 1898 Charlestonissa. Vierailun päätteeksi alus palasi Port Royaliin reiluksi kolmeksi kuukaudeksi.

Sodan uhan Espanjaa vastaan lisääntyessä alus lähti 5. huhtikuuta Port Royalista Key Westiin, jonne se saapui 8. huhtikuuta. Alus oli Key Westissä, kunnes se aloitti partioinnint 22. huhtikuuta. Alus lähti 1. toukokuuta Key Westistä USS Terrorin kanssa ja liittyivät amiraali William T. Sampsonin laivastoon Kuuban rannikolla.

Aluksen pienen hiilivaraston vuoksi USS Iowa määrättiin hinaamaan sitä. Osasto saapui 11. toukokuuta Puerto Ricon rannikolle San Juanin edustalle. Seuraavana aamuna alus määrättiin 1. divisioonaan, joten se purjehti kuudentena jonossa hyökättäessä sataman puolustuslaitteita vastaan. Se käytti 17 kappaletta 10 tuuman kranaatteja, 30 kappaletta sekä neljän tuuman että kolmen naulan kranaatteja ja 22 kappaletta kuuden naulan kranaatteja. Aluksen 10 tuuman tykin suuliekki tuhosi kansirakenteita. Aluksen heikko ilmanvaihtojärjestelmä esti tilojen jäähdyttämisen ammunnan aikana, jolloin taaemman tornin ampujan apulainen kuoli lämpöhalvaukseen.

Taistelun jälkeen alus palasi 19. toukokuuta Key Westiin, missä se oli 24. toukokuuta saakkaa. Seuraavat kaksi ja puoli kuukautta alus saarron valvonnassa heinäkuun lopulta aina Cape Haitieniin saakka. Alus siirrettiin 2. elokuuta Puerto Ricoon Cape San Juaniin, missä se oli reilut kaksi viikkoa.

Alukselta lähetettiin 6. elokuuta maihin partio, jonka tehtävänä oli miehittää Cape San Juanin majakka. Hieman ennen puolta yötä suuri joukko espanjalaisia hyökkäsi majakan miehittäjiä vastaan, mutta hyökkäys torjuttiin. Uusi joukko amerikkalaisia laskettiin seuraavana aamuna maihin Amphitriteltä. Myöhemmin partio palasi alukselle ja majakka jätettiin tyhjilleen.

Alus lähti 18. elokuuta Cape San Juanista Guarnicaan, jonne se saapui seuraavana päivänä. Alus jatkoi 31. elokuuta matkaa Guarnicasta Haitille Mole St. Nicholakseen ja edelleen Hampton Roadsiin, jonne se saapui 20. syyskuuta. Alus jatkoi matkaansa kuusi päivää myöhemmin Bostoniin, jossa se oli 29. syyskuuta 1898 - 25. helmikuuta 1899.

Seuraavat kuukaudet alus oli itärannikolla Sandy Hookin, Hampton Roadsin ja Port Royalin edustalla, kunnes se palasi 21. toukokuuta 1899 Hampton Roadsiin. Aluksen miehistö sai Hampton Roadsissa toukokuun loppuun saakka tykistökoulutusta, jona aikana se vieraili Philadelphiassa, Newportissa, Rhode Islandilla ja New Bedfordissa.

Aluksen vakaus teki siitä hyvän koulutusalustan ja sillä järjestettiinkin kaksi 60 hengen kurssia vuosittain. Sillä järjestettiin 1. heinäkuuta - 4. lokakuuta 1899 kurssi New Bedfordissa. Alus lähti 12. lokakuuta kunnostettavaksi New Yorkin telakalle, mistä vapauduttuaan se lähti 3. joulukuuta Norfolkin kautta Port Royaliin. Alus saapui 9. joulukuuta määränpäähänsä, missä sillä aloitettiin yhdeksän päivää myöhemmin tykistökurssi.

Tykistökurssin päätyttyä alus lähti 19. huhtikuuta 1900 Port Royalista hinaaja Chickasawin kanssa pohjoiseen. Ne pysähtyivät Norfolkissa ja saapuivat 9. toukokuuta Tompkinsvilleen ja New Bedfordiin 14. kesäkuuta. Hinaaja Osceola korvasi 25. kesäkuuta New Bedfordissa Chickasawin monitorin apualuksena.

Alus lähti 5. lokakuuta New Bedfordista Bostonin laivastontelakalle, missä se oli 7. lokakuuta - 14. marraskuuta. Aluksen miehdistö vastaanotti tykistökurssin osallistujia Tompkinsvillessä ja Norfolkissa, kunnes alus lähti Port Royaliin, jonne se saapui 29. marraskuuta. Alus oli Port Royalissa lukuun ottamatta ajanjaksoa 28. tammikuuta - 6. helmikuuta 1901, jolloin se oli Brunswickissa. Alus lähti 10. toukokuuta 1901 Port Royalista Norfolkiin ja Tompkinsvilleen, jonne se saapui 3. kesäkuuta. Alus saapui New Bedfordiin, jossa se jatkoi tykinjohtajien koulutusta kesän ja syksyn. Alus poistettiin palveluksesta 30. marraskuuta 1901 palveluksesta Bostonin laivastontelakalla.

Alus palautettiin palvelukseen 1. joulukuuta 1902 Bostonissa päällikkönään Edwin H. Tellman. Alus määrättiin 10. tammikuuta 1903 Newportiin laivaston koulutuskeskukseen (engl. Naval Training Station), kunnes se määrättiin 1904 Guantanamo Bayhin tukikohta-alukseksi. Alus oli tehtävässä, kunnes se lähti 19. kesäkuuta 1907 Philadelphiaan. Alus poistettiin palveluksesta 3. elokuuta 1907 Philadelphiassa League Islandilla.

Alus palautettiin palvelukseen 14. kesäkuuta 1910 reserviin sijoitettuna. Aluksella koulutettiin St. Louisissa reserviläisiä päällikkönään Patrick Shanahan, kunnes se siirrettiin 12. toukokuuta 1912 vastaavaan tehtävään New Orleansiin. Alus lähti 12. toukokuuta 1916 New Haveniin, missä se liitettiin Connecicutin laivaston vapaaehtoisjoukkoihin.

Alus lähti 2. helmikuuta 1917 Bridgeportista kunnostus- ja muutostöihin New Yorkin laivastontelakalle, jonne se saapui seuraavana päivänä. Alus vapautui telakalta 17. helmikuuta, jolloin se lähti joen alajuoksulle laskemaan sukellusveneverkkoa Rosebankin edustalle. Aluksella tehtiin lisää korjauksia 2.-17. maaliskuuta 1917 New Yorkin laivastontelakalla, mistä vapauduttuaan se palasi Connecticutiin laivaston vapaaehtoisten käyttöön. Alus saapui 18. maaliskuuta New Haveniin.

Aluksella annettiin Yalen ja Harvardin miehille tykistö- ja viestikoulutusta sekä opetettiin merimiestaitoja, kunnes se lähti 7. huhtikuuta New Havenista New Yorkin laivastontelakalle Yhdysvaltain liityttyä ensimmäiseen maailmansotaan. Telakalta vapauduttuaan alus palasi 15. huhtikuuta Rosebankiin valvomaan sukellusveneverkkoa. Se liitettiin 27. huhtikuuta 3. laivastoalueeseen.

Aluksen miehistön tehtävänä oli tarkastaa jokainen New Yorkista lähtevä ja sinne saapuva alus lukuun ottamatta Yhdysvaltain maavoimien ja laivaston aluksia. Aluksen miehistö sai lisäksi tiedon kaikista laivastoalueen sukellusvenehavainnoista. Höyrylaiva Manchuria oli 13. kesäkuuta 1917 New Yorkin satamassa ankkurissa, kun Amphitrite törmäsi siihen. Pahoin vaurioitunut höyrylaiva hinattiin uppoamisen estämiseksi Tompkinsvillen edustalla matalikolle.

Alus siirrettiin 26. lokakuuta New Yorkin telakalle kunnostettavaksi, mistä se vapautui 20. marraskuuta. Alus oli vartiopaikalleen Rosebankissa, kunnes brittiläinen höyrylaiva British Isles törmäsi 14. joulukuuta siihen sankassa lumipyryssä. Törmäyksessä Amphitrite vaurioitui pahoin samoin kuin sukellusveneverkko. Korjausten jälkeen alus jatkoi verkonvalvontaa, kunnes se lähti 24. lokakuuta 1918 Hampton Roadsiin. Alus osallistui lokakuun lopulla ja marraskuun alussa standardisointitesteihin ja erilaisiin maaliajoihin Tangier Soundissa, kunnes se lähti 8. marraskuuta Hampton Roadsin kautta Rosebankiin. Alus saapui 11. marraskuuta Staten Islandille, kun sota Euroopassa päättyi.

Alus lähti 30. huhtikuuta 1919 New Yorkista Philadelphiaan, jonne se saapui 1. toukokuuta. Alus poistettiin palveluksesta 31. toukokuuta Philadelphian laivastontelakalla ja laivastorekisteristä 24. heinäkuuta. Alus myytiin 3. tammikuuta 1920 Elizabeth Cityyn A. L. D. Buckstenille.

Alukselta poistettiin tykkitornit ja kansirakenteet ennen hinaamista Beaufortiin, missä se oli hotellina. Alus hinattiin Floridaan, missä se oli edelleen hotellina. Vuonna 1943 hallitus vuokrasi aluksen, joka hinattiin Elizabeth Cityyn lentotukikohtaa rakentavien miesten majoitukseksi. Sotatoimien päätyttyä alus oli Georgetownissa, mistä se hinattiin keväällä 1950 Baltimoreen. Aluksesta piti tulla hotelliravintola, mutta se myytiin keväällä 1951 Venezuelan öljynetsintään. Suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut, joten alus myytiin Patapso Steel Corporationille. Keväällä 1952 aluksen romutus saatiin päätökseen.

Lähteet

• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5 (englanniksi)

Viitteet

Amphitrite-luokan monitorit

USS Amphitrite - USS Monadnock - USS Terror - USS Miantonomoh

Edeltäjä: USS Puritan – Seuraaja: USS Monterey