Tzína Bacháouer

Tzína Bacháouer (kreik. Τζίνα Μπαχάουερ, kansainvälisesti Gina Bachauer; 21. toukokuuta 1913 Ateena – 22. elokuuta 1976 Ateena) oli syntyjään kreikkalainen pianisti, jolla oli itävaltalaisia sukujuuria.

Bacháouer piti ensimmäisen resitaalinsa Ateenassa 8-vuotiaana ja opiskeli Ateenan konservatoriossa Waldemar Freemanin johdolla. Lähdettyään Pariisiin hän sai opetusta Alfred Cortotilta. Orkesterin kanssa hän konsertoi ensimmäisen kerran vuonna 1932. Vuosina 1933–35 hän sai ajoittaista ohjausta Sergei Rahmaninovilta Ranskassa ja Sveitsissä.

Vuonna 1935 Bacháouer teki ammattimaisen ensiesiintymisensä kanssa Dimítris Mitrópouloksen johtaman Ateenan konservatorion sinfoniaorkesterin kanssa. Toisen maailmansodan aikana hän asui Egyptissä ja esiintyi sotilaille Lähi-idässä. Vuonna 1946 hän esiintyi ensimmäisen kerran Lontoossa; kapellimestarina esityksessä toimi Alec Sherman, josta myös tuli hänen toinen aviomiehensä. Yhdysvalloissa hän debytoi lokakuussa 1950, vaikkakin vain 35 ihmistä oli kuulemassa tätä konserttia. Hän oli Maurice Abravanelin läheinen ystävä ja esiintyi usein Utahin sinfoniaorkesterin kanssa. Hän kuoli Ateenassa 63-vuotiaana sydänkohtaukseen samana päivänä, jona hänen olisi vielä ollut tarkoitus esiintyä.

Bacháouerin on soittotekniikaltaan rinnastettu Teresa Carreñoon. Vuonna 1976 Salt Lake Cityssa aloitettiin hänen kunniakseen vuosittaisen Gina Bachauer -kilpailun (Gina Bachauer International Piano Competition) järjestäminen. Kreikan hallitus julkaisi vuonna 1981 edesmenneen pianistin kunniaksi postimerkin.