Tuusulan seurakunta
Tuusulan seurakunta Tusby församling |
|
---|---|
tunnus |
sijainti |
Seurakuntakeskus avattiin vuonna 2018. Se toimii aikaisemmin Puolustusvoimien käytössä olleessa rakennuksessa. |
|
Tunnustuskunta | evankelis-luterilainen |
Hiippakunta | Espoon hiippakunta |
Rovastikunta | Tuusulan rovastikunta |
Pääkirkko | Tuusulan kirkko |
Perustettu | 1653 |
– Kappeliseurakunta | 1643 |
– Emäseurakunta | 1653 |
Jäsenmäärä | 25 958[1] (toukokuu 2024) |
– Osuus asukkaista | 62,1 %[2] |
Kirkollisvero | 1,45 % |
Kirkkoherra | Ulla Rosenqvist |
Tuusulan seurakunta |
Tuusulan seurakunta on perustettu vuonna 1654. Se kuuluu Tuusulan rovastikuntaan yhdessä Hyvinkään, Järvenpään, Keravan, Mäntsälän ja Nurmijärven seurakunnan kanssa. Tuusulan rovastikunta on osa Espoon hiippakuntaa ja Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa.[3]
Tuusulan seurakunnan vt. kirkkoherra on Janne Keränen. Seurakunnalla on kaksi kirkkoa: Tuusulan kirkko ja Kellokosken kirkko, sekä lisäksi Jokelassa Kotikirkko. Seurakunnalla on kolme kappelia: Paijalan kappeli, Paijalan vanha kappeli ja Kellokosken kappeli.
Tuusulan seurakunta muodostettiin vuonna 1643 Sipooseen kuuluvaksi kappeliseurakunnaksi. Seurakunta muodostettiin Helsingin pitäjän osista ja erotettiin emäseurakunnaksi tuomiokapitulin päätöksillä vuonna 1653 ja 1668.[4]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuusulan seurakunta perustettiin vuonna 1643 Sipoon seurakuntaan kuuluneena kappeliseurakuntana, mutta siihen liitettiin myös osia Helsingin pitäjän ja Nurmijärven seurakunnista. Itsenäiseksi seurakunnaksi se muutettiin vuonna 1653. Siitä on 1900-luvulla erotettu Keravan ja Järvenpään seurakunnat.[5]
Tilat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirkot ja kappelit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuusulan seurakunnalla on kaksi kirkkoa, Kotikirkko ja kolme kappelia.
- Tuusulan kirkko on seurakunnan pääkirkko. Se on valmistunut vuonna 1734 Tuusulanjärven rannalle.
- Kellokosken kirkko on rakennettu vuonna 1800. Sen vieressä on seurakuntatalo.
- Jokelassa toimii Kotikirkko. Jokelan kirkko, joka rakennettiin vuonna 1976 ja purettiin vuonna 2022 sisäilmaongelmien vuoksi. Kirkosta jätettiin pystyyn kellotorni sekä osa päätyseinää. Kirkon kaksi kelloa varastettiin lokakuussa 2021[6], mutta ne saatiin takaisin vuonna 2022.
- Paijalan hautausmaan vanha kappeli on vuodelta 1910. Hautausmaan uudempi kappeli valmistui vuonna 1993.
- Kellokoskella on pieni kappeli.
Seurakuntakeskus ja muut seurakunnan tilat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seurakunnan toiminnallinen ja hallinnollinen keskus on Hyrylässä toimiva Tuusulan seurakuntakeskus.[7] Näiden lisäksi seurakunnalla on seurakuntatalo Kellokoskella, leirikeskus Rusutjärvellä, kirkkotupa Tuusulan kirkon vieressä, sekä vuokratilat Lahelassa ja Riihikalliossa.
Hautausmaat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hautausmaita on neljä. Vanhin on Tuusulan kirkkopuisto, joka on perustettu vuonna 1777. Kellokosken hautausmaa on vuodelta 1809. Paijalan hautausmaa on perustettu vuonna 1896. Jokelan uurnalehto vihittiin käyttöön vuonna 1995.
Alueet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seurakunta on jaettu kolmeen alueeseen: Jokela, Kellokoski ja Etelä-Tuusula, johon kuuluvat kaikki muut Tuusulan alueet.
Papisto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraavat henkilöt ovat toimineet Tuusulan seurakunnan kirkkoherroina:[8]
|
|
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jäsentilasto 2024 kirkontilastot.fi. Viitattu 9.8.2024.
- ↑ Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain Tilastokeskus. Viitattu 9.8.2024.
- ↑ Väkiluvut seurakunnittain 2008–2015 (xlxs-tiedosto (Excel)) Sakasti.fi. 27.1.2016. Kirkkohallitus. Arkistoitu 8.4.2016. Viitattu 26.3.2016.
- ↑ Seurakunta: Helsingin pitäjä Suomen sukututkimusseura. Viitattu 12.8.2022.
- ↑ Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: ”Tuusula”, Historian suursanakirja, s. 549. WSOY, 1998. 951-0-22044-2
- ↑ Tiina Karppi, Joku varasti Jokelan kirkonkellot viikonloppuna pimeyden turvin, Yle.fi, uutiset 29.10.2021, viitattu 29.10.2021
- ↑ Seurakuntakeskus Tuusulan seurakunta. Viitattu 23.2.2024.
- ↑ Pappisluettelo: Tuusulan seurakunta Suomen sukututkimusseura. Viitattu 20.10.2023.