Tuula H. Laaksovirta
Tuula Helena Laaksovirta (o.s. Honkavaara) (2. toukokuuta 1946 Sulkava – 29. lokakuuta 2020 Kuopio) oli suomalainen yhteiskuntatieteiden tohtori, kirjastoalan ammattilainen, uranuurtaja ja vaikuttaja sekä Eduskunnan kirjaston johtaja vuosina 1994–2007.[1][2] Laaksovirta sai tasavallan presidentin myöntämät Suomen Valkoisen ruusun ritarikunnan I luokan ritarimerkin vuonna 1996 ja professorin arvonimen vuonna 2011.[1]
Kirjastoura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuula H. Laaksovirta aloitti kirjastouransa 23-vuotiaana Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Laaksovirta toimi tuntiapulaisena tiedekunnan kirjastossa kesällä 1969.[1] Uransa aikana Laaksovirta ehti olla muun muassa Oulun yliopiston informaatiotutkimuksen dosentti,[3] Tampereen yliopiston kirjastotieteen ja informatiikan apulaisprofessori ja Vaasan yliopiston informatiikan professori. Kirjastonjohtajana hän toimi sekä Joensuun että Vaasan yliopistoissa.[1]
Laaksovirta seurasi Eeva-Maija Tammekannia Eduskunnan kirjaston johtajana vuonna 1994[2] – joskin vielä tuolloin nimike ei ollut johtaja vaan ylikirjastonhoitaja.[4] Tästä virasta hän jäi eläkkeelle vuonna 2007.[2] Laaksovirran johdossa Eduskunnan kirjaston kirjastonhoitajista tuli tietoasiantuntijoita; uusia nimikkeitä alettiin käyttää myös monissa muissa kirjastoissa.[1] Laaksovirran aikana yhteys eduskuntaan tiivistyi: kirjaston asema eduskunnan erillishallintoyksikkönä päättyi ja kirjasto siirtyi osaksi eduskunnan kanslian tieto- ja viestintäyksikköä vuoden 2001 alusta.[2] Kirjaston näyttelytoiminta vilkastui Laaksovirran alaisuudessa ja kirjasto suuntautui muutenkin ulospäin, muun muassa kirjaston glögien perinne aloitettiin.[2][5]
Tohtoriksi Tuula H. Laaksovirta väitteli Tampereen yliopistosta vuonna 1986. Laaksovirta oli ahkera kirjoittaja ja luennoitsija, pidetty opettaja ja tutkija. Hän oli 1990-luvulla vierailevana tutkijana Mannheimin yliopistossa Saksassa ja Yorkin yliopistossa Englannissa.[1]
Vuonna 1979 Laaksovirta, tuolloin vielä yhteiskuntatieteiden lisensiaatti, oli mukana perustamassa Kirjastotieteen ja informatiikan yhdistystä (KIY), joka muutti nimensä Informaatiotutkimuksen yhdistykseksi (ITY) vuonna 1996. Informaatiotutkimus oli uusi ala: vasta vuonna 1971 Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan oli perustettu kirjastotieteen ja informatiikan laitos ja professuuri – alan ensimmäinen pohjoismaissa. Vakinaisesti professuuri täytettiin vasta 1977. Kirjastotiede ja informatiikka haki arvostustaan tieteenalana koko 1970-luvun ajan. Yhdistyksen perustajia ajoi eteenpäin nimenomaan kiinnostus tieteeseen, ja heillä oli myös halu perustaa alan tieteellinen aikakauslehti. Suomessa oli jo olemassa Suomen tieteellinen kirjastoseura. Ongelma oli kuitenkin siinä, että se oli keskittynyt tieteellisiin kirjastoihin eikä niinkään itse tieteeseen.[6] KIY alkoi julkaista lehteä nimeltä Kirjastotiede ja informatiikka vuonna 1981. Lehden nimeksi vaihtui vuonna 1996 Informaatiotutkimus.[7]
Tuula H. Laaksovirralla oli jatkuva yhteys informaatio- ja historiatieteisiin, ja tätä yhteyttä hän sovelsi käytäntöön. Laaksovirta toimi sillanrakentajana tieteellisten ja yleisten kirjastojen välillä. Hänelle tärkeitä teemoja olivat tiedon avoimuus ja kaikkien kansalaisten oikeus tietoon.[1] Artikkelissaan "Kirjastot kansalaisoikeutena" (2003)[8] hän pohti sekä kirjaston että yksilön asemaa yhteiskunnassa ja toteaa näin:[9]
»Poikkesin tätä kirjoittaessani huippuhelteen uuvuttamana ostamaan jäätelöä. Kun menin ulos Eduskunnan kirjaston pääovesta, kadulla oli kesälomalla oleva äiti noin kymmenvuotiaan poikansa kanssa. Poika kysyi: "Miksi eduskunnassa on kirjasto?" Ja äiti vastasi: "Kaikki ihmiset tarvitsevat tietoa ja sitä saa kirjastosta". Selkeämmin ei olisi voinut kuvittaa ajatusta: kirjastot ovat vahvoilla kansalaisten elämässä.»
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuula H. Laaksovirran puoliso oli Hannu Valtonen, Itä-Suomen yliopiston Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitoksen emeritusprofessori.[1][10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Forsman, Maria; Ekholm Kai: Muistokirjoitus: Tuula H. Laaksovirta 1946–2020 Helsingin Sanomat. 18.11.2020. Viitattu 4.12.2020.
- ↑ a b c d e Eduskunnan kirjaston johtajien esittelyt www.eduskunta.fi. Viitattu 4.12.2020.
- ↑ Dosentit www.oulu.fi. Viitattu 4.12.2020.
- ↑ Vaasan Luku-Kirjasto 1794–1845 : Vaasan läänin yleisten kirjastojen 200-vuotisjuhlavuoden työryhmä www.tritonia.fi. Viitattu 5.12.2020.
- ↑ Näyttelyt Eduskunnan kirjastossa www.eduskunta.fi. Viitattu 6.12.2020.
- ↑ Forsman, Maria: ”Ensin seura, sitten lehti”: kun Kirjastotieteen ja informatiikanyhdistystä perustettiin. Informaatiotutkimus, 2019, 38. vsk, nro 3–4, s. 77–84. Informaatiotutkimuksen yhdistys. Artikkelin verkkoversio.[vanhentunut linkki]
- ↑ Informaatiotutkimus kansalliskirjasto.finna.fi. Viitattu 4.12.2020.
- ↑ Laaksovirta, Tuula H.: Kirjastot kansalaisoikeutena www.kansalliskirjasto.fi. 2003. Viitattu 4.12.2020.
- ↑ Kirja tietoverkkojen maailmassa / Artikkeli: Tuula H. Laaksovirta www.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 4.12.2020.
- ↑ Hannu Valtonen (hannu.valtonen@uef.fi) UEFConnect. Viitattu 5.12.2020.[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laaksovirta, Tuula H.: Vaasan Luku-Kirjasto 1794-1845 : Pikeä, painovapautta, paloviinaa ja yömyssy – www.tritonia.fi
- Tuula H. Laaksovirtaan liittyvää tai hänen kirjoittamaansa aineistoa Eduskunnan kirjaston kokoelmissa – eduskunnankirjasto.finna.fi (Selma)
- Tuula H. Laaksovirran kirjallista tuotantoa Kansalliskirjaston kokoelmissa – kansalliskirjasto.finna.fi (Fennica)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
