Tutkinnanjohtaja
Tutkinnanjohtaja on viranomaisen asema suomalaisessa rikosoikeudellisessa prosessissa, ja tätä kautta virassa olevan poliisimiehen työtehtävä Suomen poliisissa. Tyypillisesti tutkinnanjohtajana toimii komisario tai keskusrikospoliisissa rikoskomisario ja niitä ylemmät arvot.[1] Tutkinnanjohtaja sananmukaisesti johtaa esitutkintaa ja esitutkintatoimenpiteiden suorittamisesta esitutkinnan aikana.[2][3]
Tällaisia toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi takavarikot, etsinnät[3] ja matkustuskiellot[4].
Alipäällystöön kuuluvat ylikonstaapeli tai rikosylikonstaapeli toimivat ns. "rajoitetuilla oikeuksilla",[1] mikäli tälle on perusteltu syy[3]. Ero varsinaisen tutkintajohtajan (päällystö) ja alipäällystötutkinnanjohtajin on ensimmäisen oikeus käyttää pakkokeinoja.[5]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Harri Hauhia: Rajoitetut tutkinnanjohtajan valtuudet Esitutkintaa ei toimiteta -päätöksenteossa. Pro Gradu, UEF 2018, 26.3.2018. Artikkelin verkkoversio. (suomeksi)
- ↑ 805/2011 Esitutkintalaki 3.luku 7§ | Lainsäädäntö | Finlex www.finlex.fi. Viitattu 6.3.2025.
- ↑ a b c Tutkinnanjohtaja esitutkinnassa Laki24. 16.3.2017. Viitattu 6.3.2025.
- ↑ Ylikonstaapeli piti vapautettavaa tutkintavankia ylimääräisen päivän lukkojen takana – ”Kävi inhimillinen erehdys” mtvuutiset.fi. Viitattu 6.3.2025.
- ↑ Harri Hauhia: Rajoitetut tutkinnanjohtajan valtuudet Esitutkintaa ei toimiteta -päätöksenteossa. Pro Gradu, UEF 2018, 26.3.2018, s. 1. Artikkelin verkkoversio. (suomeksi)