Turun sieppaus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Turun sieppaus
Yhteenveto
Päivämäärä 27. toukokuuta – 13. kesäkuuta 2009
Kaapparit Juha Turunen
Tapahtumapaikka Pohjola, Turku
Kaappauspaikka Töölö, Helsinki
Panttivankien määrä 1
Eloonjääneitä 1

Turun sieppaus tapahtui touko-kesäkuussa 2009, kun Juha Petri Ilmari Turunen (nyk. Louhi) (s. 22. syyskuuta 1964, Turku[1][2]) kaappasi 26-vuotiaan Minna Nurmisen tämän asunnosta Helsingissä ja kuljetti tämän Turkuun, pitäen tätä panttivankina yhteensä 17 päivää ja vaatien 8 miljoonan euron lunnaat. Turunen saatiin kiinni ja maksetut lunnasrahat löydettiin. Panttivanki Nurminen ei vahingoittunut fyysisesti.

Tapahtumien kulku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sieppaaja Juha Turunen kaappasi 26-vuotiaan Minna Nurmisen tämän Helsingin Töölössä sijaitsevasta asunnosta 27. toukokuuta 2009 käyttämällä eetteriä ja sähkölamautinta.[3][4] Hän oli päässyt asuntoon sisälle esiintymällä kuriiripostinkantajana.[5] Turunen kuljetti Nurmisen itse tekemässään puulaatikossa Turkuun ja piti tätä vankina kerrostaloasuntoon rakentamassaan äänieristetyssä sellissä Pohjolan kaupunginosassa.[6][4] Lasivillalla vuoratussa vanerisellissä oli erittäin kuuma, vaikea hengittää ja se oli vain 110 senttimetriä korkea; Nurminen laihtui 17 päivän vankinaolonsa aikana kuusi kiloa.[4][7]

Kaapatun Minna Nurmisen äiti on Koneen säätiön hallituksen puheenjohtaja Hanna Nurminen, joka kuuluu varakkaaseen Herlinien teollisuussukuun.[8] Omaiset tekivät katoamisilmoituksen 30. toukokuuta.[9] Turunen lähetti englanninkielisiä kiristysviestejä Nurmisen vanhemmille[4] ja vaati miljoonien eurojen lunnaita.

Poliisi aloitti laajan operaation Helsingin poliisilaitoksen johdolla Turusen kiinni saamiseksi yhdessä muun muassa Puolustusvoimien, Tullin ja Rajavartiolaitoksen kanssa. Operaation osana muun muassa Kiikalan lentokenttä suljettiin 5.–9. kesäkuuta ja Etelä-Suomeen asetettiin lentorajoituksia. Merkittävä osa tutkinnallisista toimenpiteistä salattiin operaation luonteen vuoksi,[8] sillä Turunen oli varoittanut tappavansa panttivangin, mikäli poliisi sotkeutuu asiaan.[10] Esimerkiksi ilmailurajoituksiin liittyen julkisuuteen kerrottiin, että kyseessä on poliisin ja Puolustusvoimien salainen harjoitus, josta ei tehty normaalikäytäntöön kuuluvia ennakkoilmoituksia.[11] Todellisuudessa Puolustusvoimat keskitti alueelle Ranger-lennokkeja, joilla oli mahdollista ottaa korkealaatuisia ilmakuvia lähes huomaamatta. Pelättiin, että sieppaaja saattaisi pelästyä tavallista helikopteri- tai lentokonekuvausta.[12]

Nurminen vapautettiin lopulta, kun Turuselle maksettiin 8 miljoonan euron lunnasrahat uhrin omaisten toimesta.[13] Lunnaat maksettiin Turuselle Turun keskustassa sijaitsevan Louhen pysäköintihallin lähellä, ja Nurminen löytyi Ruskon kunnasta Vahdolta fyysisesti vahingoittumattomana seuraavana yönä 13. kesäkuuta.[12] Turunen kuljetti rahat peräkärryllisellä polkupyörällä Louhen pysäköintihalliin, mutta pudotti osan rahoista sekä hattunsa pysäköintihallin ajorampille.[13][3] Poliisi joutui valehtelemaan, ettei tiedä kyseisten rahojen alkuperästä mitään, jottei tutkinta vaaraantuisi.[10]

Turunen pidätettiin muutamaa tuntia Nurmisen löytämisen jälkeen kidnappaukseen käyttämästään asunnosta Pohjolassa. Hän oli nukkumassa vangille rakentamassaan sellissä.[7] Hän tunnusti teot heti ensimmäisessä poliisikuulusteluissa. Hänen DNA:taan löytyi sekä Nurmisen asunnosta Helsingissä että kätketyistä lunnasrahoista, ja pidätysasunnossa oli sellin lisäksi runsaasti sieppauksessa käytettyä rekvisiittaa[3] sekä noin neljä miljoonaa euroa lunnasrahoja.[13] Loput rahat löydettiin myöhemmin kätkettyinä kolmeen eri maastokätköön Turun seudulla. Turunen ei auttanut rahojen löytämisessä, vaan poliisi suoritti etsinnät omatoimisesti.[13]

Tekijä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juha Petri Ilmari Louhi ent. Turunen[14] oli tekohetkellä 44-vuotias oikeustieteen lisensiaatti, joka työskenteli Turun yliopiston rehtorinvirastossa. Hän oli aiemmin työskennellyt muun muassa lakimiehenä KPMG-yhtiössä sekä turkulaisessa asianajotoimistossa ja on opiskellut sekä Turussa että Tukholmassa. Hänellä on kolme lasta ja hän oli mukana muun muassa Turun Yrittäjien toiminnassa.[9] Vuoden 2008 kuntavaaleissa Turunen oli SDP:n kunnallisvaaliehdokkaana, joissa hän sai 89 ääntä eikä tullut valituksi.[15]

Turusen kertomukset tapahtumien motiivista vaihtelivat esitutkinnan aikana. Hän kertoi ensin, että venäläiset rikolliset olisivat kiristäneet häntä kidnappaamaan rikkaan suomalaisen, mutta myöhemmin perui puheensa ja sanoi toimineensa yksin. Ilmeisesti syynä kidnappaukseen olivat Turusen taloudellinen tila, aviokriisi ja pitkään jatkunut masennus. Hän oli hankkinut Pohjolan-asunnon, jossa piti panttivankia, äitinsä pankkitakauksella ja vaimonsa tietämättä.[5]

Poliisin mukaan kaappaus ei tapahtunut hetken mielijohteesta, vaan rikos oli erittäin hyvin suunniteltu ja sen toteuttaminen oli aloitettu varmuudella jo alkuvuodesta.[6][13]Esitutkinta-aineiston mukaan sieppauksen kohteiksi oli ollut myös muita ehdokkaita. Yksi näistä oli liikemies Jussi Salonojan silloinen tyttöystävä. Lisäksi vaihtoehtona oli toinenkin Herlinin suvun jäsen, lopulta kaapatun Minna Nurmisen täti. Nurminen valikoitui kuitenkin joukosta pian.[16]

Maaliskuussa 2010 Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Turusen yhdeksän vuoden vankeuteen panttivangin ottamisesta, törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kotirauhan rikkomisesta sekä määräsi tämän maksamaan uhrille ja tämän vanhemmille korvauksia yhteensä 138 000 euroa korkoineen.[17] Syyttäjä tai Turunen eivät valittaneet tuomiosta.[18]

Kesäkuussa 2012 uutisoitiin, että Louhi on siirretty suljetusta vankilasta Satakunnan avovankilan Huittisten osastolle.[19] Hän vapautui valvottuun koevapauteen syyskuussa 2013.[20]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Äiti johdatti sieppaajan jäljille Iltalehti.fi. 8.11.2010. Viitattu 19.6.2024.
  2. ↑ Arkistoitu versio Juha Turusen CV:stä hänen kotisivuiltaan Turunen, Juha. Arkistoitu 16.3.2005. Viitattu 15.6.2009.
  3. ↑ a b c Passi, Minna: Sieppauksesta epäilty tunnusti jo ensimmäisessä puhuttelussa Helsingin Sanomat. 17.6.2009. Viitattu 10.5.2021.
  4. ↑ a b c d Turunen pelotteli vanhempia tyttären menetyksellä Turun Sanomat. 29.9.2009. Viitattu 10.5.2021.
  5. ↑ a b Sieppauksen uhri vaatii Turuselta 100 000 euron korvauksia Turun Sanomat. 29.9.2009. Viitattu 10.5.2021.
  6. ↑ a b Sieppaaja kuljetti uhrinsa ulos laatikossa 15.6.2009. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 16.6.2009. Viitattu 15.6.2009.
  7. ↑ a b Passi, Minna: Pimeässä tyrmässä oli vaikea hengittääkin Helsingin Sanomat. 1.10.2009. Viitattu 10.5.2021.
  8. ↑ a b Nelonen: Herlinien tyttären sieppaajaksi epäillään turkulaista yritysjuristia, Juha Turusta Turun Sanomat. 13.6.2009. Viitattu 10.5.2021.
  9. ↑ a b Karhu, Lea & Lapintie, Pyry & Mäkinen, Vesa & Width, Terhi: Tuttavat tyrmistyivät kuullessaan turkulaisjuristin sieppausepäilystä. Helsingin Sanomat, 15.6.2009, s. A5.
  10. ↑ a b Takala, Anna: Teollisuussuvun perijän kaappaus kesti lähes kolme viikkoa Helsingin Sanomat. 30.11.2011. Viitattu 10.5.2021.
  11. ↑ Salaperäinen harjoitus rajoitti ilmatilan käyttöä Helsingin Sanomat. 9.6.2009. Arkistoitu 12.6.2009. Viitattu 17.6.2009.
  12. ↑ a b Lunnasrahat vaihtoivat omistajaa Turussa perjantaina Helsingin Sanomat. 15.6.2009. Viitattu 10.5.2021.
  13. ↑ a b c d e Loputkin sieppauslunnaat on löydetty Yle Uutiset. Viitattu 10.5.2021.
  14. ↑ Orell, Jussi: Juha Turusen uusi nimi muistuttaa sieppausdraaman tapahtumista Turun Sanomat. 4.3.2011. Viitattu 4.3.2011.
  15. ↑ Hakusana: Turunen Juha / SDP / Turku – Åbo Tilastokeskus. Viitattu 5.3.2018.
  16. ↑ Myös Salonoja oli Turusen tähtäimessä Kauppalehti. 29.9.2009. Viitattu 30.9.2009.[vanhentunut linkki]
  17. ↑ Juha Turunen tuomittiin yhdeksän vuoden vankeuteen 26.3.2010. YLE Uutiset. Viitattu 26.3.2010.
  18. ↑ Passi, Minna: Syyttäjä ei valita Juha Turusen tuomiosta Helsingin Sanomat. 31.3.2010. Viitattu 15.12.2011.[vanhentunut linkki]
  19. ↑ Sieppaaja-Turunen siirrettiin avovankilaan Iltalehti. 6.6.2012. Viitattu 6.6.2012.
  20. ↑ Autio, Sari: Miljoonaperijättären sieppaaja vankilasta koevapauteen jo 3 vuoden istumisen jälkeen Ilta-Sanomat. 12.9.2013. Arkistoitu 17.4.2015. Viitattu 17.4.2015.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mölsä, Mika: Operaatio Ullakko: miten poliisi selvitti miljonääriperijättären sieppauksen. Helsinki: Crime Time, 2010. ISBN 978-952-5918-00-7

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Turun_sieppaus&oldid=22817231”