Turun punaisten muistomerkit
Turun punaisten muistomerkit ovat Suomen sisällissodan punaisten hautamuistomerkkejä, jotka sijaitsevat Turun hautausmaalla. Vanhempi muistomerkeistä on pystytetty kaatuneiden punakaartilaisten haudalle vuonna 1921 ja toinen Turun vankileirillä kuolleiden punavankien joukkohautojen yhteiseksi muistomerkiksi vuonna 1945. Ne ovat punaisesta graniitista muotoiltuja obeliskeja, joiden sivuille on kiinnitettu pronssiset laatat.[1] Muistomerkit sijaitsevat alueen pohjoisosassa Hautausmaantien puoleisen pysäköintialueen tuntumassa.[2] Vuonna 1921 pystytetty obeliski on tiettävästi Suomen vanhin punaisten muistomerkki.
Työväenluokan veljeshauta 1918
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanhempi muistomerkeistä ”Työväenluokan veljeshauta 1918” sijaitsee sisällissodassa kaatuneiden Turun ja Maarian punakaartilaisten joukkohaudalla.[1] Ensimmäiseksi paikalle haudattiin yhdeksän Ahvenanmaalla käydyssä Godbyn taistelussa kaatunutta tai sen jälkeen Färjsundetissa teloitettua punaista. Joukossa oli Ahvenanmaalle lähetettyä Turun punakaartin osastoa johtanut Harry Borg, jonka suvulle hautapaikka kuului. Kaatuneet haudattiin juhlallisin menoin 10. maaliskuuta pidetyssä ”suuressa vallankumoushautauksessa”.[3] Suomen kasarmilta lähtenyttä hautajaissaattuetta oli lehtitietojen mukaan seuraamassa jopa kymmeniätuhansia ihmisiä. Haudalla kuultiin torvisoittokunnan ja kuorolaulun lisäksi puheita, joita vainajien taistelutovereiden ohella pitivät Yrjö Sirola, Juho Saaristo ja Georg Boldt. Lisäksi toimittaja Akseli Kanerva lausui Jalmari H. Virtasen tilaisuutta varten kirjoittaman runon.[4] Myöhemmin maalis–huhtikuun aikana paikalle haudattiin rintamilla kaatuneita punakaartilaisia ainakin kolmeen eri otteeseen.[5]
Vuonna 1921 pystytettyä muistomerkkiä alkoi puuhaamaan Työväen järjestönuorten puheenjohtajana toiminut suutari Yrjö Urhonen, jonka mielestä punaorvot tarvitsivat paikan kaatuneiden vanhempiensa muistelemiseen. Kivenhakkaaja Jussi Vintanen valmisti muistomerkin salaa Kakolanmäeltä louhitusta graniitista kivityömiesporukkansa muiden urakoiden lomassa. Se saatiin ulos Kakolasta vanginvartijoiden avustuksella ja kuljetettiin vappua edeltävänä yönä hautausmaalle, jossa oli odottamassa kymmeniä miehiä. Kiviaidassa olevaa porttia suurentamalla muistomerkki saatiin perille ja pystytettiin aamuun mennessä paikoilleen ilman viranomaisten lupaa.[1][6]
Seuraavana päivänä muistomerkillä pidettiin juhlatilaisuus, jonka poliisi kuitenkin hajotti.[1] Urhonen pidätettiin ja pakotettiin myöhemmin illalla poistamaan muistomerkkiin kiinnitetyt pronssilaatat.[6][7] Vapun jälkeen laatat kiinnitettiin uudelleen, mutta poliisi poisti ne jälleen. Muistolaatat saivat lopulta jäädä paikoilleen vasta talvisodan jälkeen vuonna 1941, josta lähtien työväenjärjestöt ovat kokoontuneet muistomerkillä joka vappu.[1] Vappuna 1921 pidetystä paljastustilaisuudesta otettiin myös valokuvia, joita levitettiin postikortteina.[8]
Muistomerkin laatoissa on tekstit ”Työväenluokan veljeshauta 1918", ”Uhrasitte parhaanne - elämänne - sosialismin voiton ja sorrettujen vapautuksen puolesta”, ”Veljeys, vapaus, toveruus, aate mi johtotähtenä ollut on vuossadat työväenluokan” ja ”Eest' elon uhrin antoivat, mi suur' on pyhä jalo”.[1]
Punavankien joukkohautojen yhteismuistomerkki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]”Punavankien joukkohautojen yhteismuistomerkki” on Turun vankileirillä kuolleiden punavankien kolmen eri joukkohaudan yhteinen muistomerkki. Niihin haudattujen vainajien lukumäärä tai henkilöllisyys ei ole selvillä, mutta Turun vankileirillä kuoli noin 170 punaista.[9] Joukkohaudoille oli jo 1920-luvulla pystytetty pieniä puisia ristejä, joille omaiset veivät kukkia. Vuonna 1941 niihin kiinnitettiin muistolaatat, joissa luki "Työväen veljeshauta 1918", ja lopulta 1945 muistomerkiksi pystytettiin samanlainen kivipaasi kuin kaatuneiden punakaartilaisten haudalla.[1]
Muistomerkin laatoissa on tekstit ”Työväenluokan veljeshauta 1918", ”Uhrasitte parhaanne - elämänne - sosialismin voiton ja sorrettujen vapautuksen puolesta”, "Veljemme verrattomat, annoitte kaiken aatteelle, mi nostais voimattomat” ja ”Eest elon uhrin antoivat, mi suur' on kallis, jalo”.[1]
Vuonna 1994 paljastettu Turun vankileirin muistomerkki 535 sijaitsee I kaupunginosassa Kurjenkaivonkentällä.[10]
1941–44 veljeshauta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vankileirillä kuolleiden muistomerkin vieressä on vielä kolmas samanlainen kivipaasi ”1941–44 veljeshauta”, joka ei kuitenkaan liity sisällissotaan,[2] vaan sijaitsee yhdeksän jatkosodan aikana teloitetun tai surmatun kommunistin joukkohaudalla. Paikalle on haudattu Olavi Laiho, Väinö Ketonen, Yrjö Helenius, Aleksi Nummi, Arvo Heimovaara, Karl Tuomi, Urho Karlström, Eino Ekman ja Elis Gåsström. 3. heinäkuuta 1945 järjestetyssä siunaustilaisuudessa puhui Lars Junttila, ja siihen osallistui yli 10 000 henkeä.[11]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Punaisten hautamuistomerkit: Turku Punaisten muistomerkit. 2006–2017. Työväenmuseo Werstas. Viitattu 26.8.2015.
- ↑ a b Turun hautausmaa – 60 hehtaaria muistoja ja kulttuurihistoriaa (PDF) Turun hautausmaa. 2008. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä. Viitattu 4.11.2018.
- ↑ Gustavsson, Kenneth: ”Venäjän laivaston sotasurmat Ahvenanmaalla vuosina 1914–18”, Venäläissurmat Suomessa 1914–22 : Osa 1. Sotatapahtumat 1914–17, s. 79. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia, 2004. ISBN 952-53544-3-1 Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Valtava työväen juhla Turussa. Sosialisti, 11.3.1918, s. 3–5. Kansalliskirjasto. Viitattu 4.11.2018.
- ↑ De revolutionära begravningarna. Åbo Underrättelser, 16.4.1918, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 4.11.2018. (ruotsiksi)
- ↑ a b Työväenluokan veljeshauta 1918 Turun hautausmaa. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä. Viitattu 4.11.2018.
- ↑ Ohrana hautojen häpäisijänä. Sosialisti, 2.5.1921, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 4.11.2018.
- ↑ Kuusela, Anna: Turun punaisten muistomerkin kuvaaja selvisi (vain tilaajille) 27.9.2015. Turun Sanomat. Arkistoitu 4.11.2018. Viitattu 4.11.2018.
- ↑ Punavankien joukkohautojen yhteismuistomerkki Turun hautausmaa. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä. Viitattu 4.11.2018.
- ↑ Ismo Kajander: Turun punavankileirin muistomerkki "535" Kokoelmat. Turun kaupunki. Viitattu 4.11.2018.
- ↑ Rislakki, Jukka: Maan alla : vakoilua, vastarintaa ja urkintaa Suomessa 1941–1944, s. 159. Helsinki: Love Kirjat, 1985. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Turun punaisten muistomerkit Wikimedia Commonsissa
