Lars Junttila
Lars Levi Junttila (30. kesäkuuta 1904 Kittilä – 11. maaliskuuta 1999)[1] oli suomalainen kommunisti, joka toimi Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton (SAK) toimitsijana.
Lars Junttilan isä oli Kittilän lukkari ja valtiopäivämies Juho Samuli Junttila. Lars oli nuorin uskonnollisen perheen kahdestakymmenestä lapsesta ja sai etunimensä Lars Levi Laestadiuksen mukaan. Isä kuoli hänen ollessaan vasta kaksivuotias ja äiti meni uusiin naimisiin työmies Vilho Kainulaisen kanssa. Äiti muutti uuden miehensä ja kolmen poikansa kanssa useasti työn perässä. Vuodesta 1911 alkaen he asuivat pari vuotta Ruotsissa ja sen jälkeen Norjassa, joten Lars kävi norjalaisen kansakoulun.[1][2] Ollessaan 16-vuotias hän muutti äitinsä, isäpuolensa ja Olavi-veljensä kanssa vuonna 1920 Murmanskiin Neuvosto-Venäjälle, ja oli siellä aluksi voimalaitoksen työntekijänä.[1] Koko perhe käytti Neuvostoliitossa isäpuolen sukunimeä Kainulainen.[3] Lars asui Neuvostoliitossa yli kymmenen vuotta, opiskeli ja eteni sinä aikana puoluetehtäviin. Hän kävi neuvostopuoluekoulun Petroskoissa vuonna 1921, opiskeli Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopistossa Leningradissa 1923–1926 ja suoritti sen jälkeen vuoden mittaisen asepalveluksen Karjalan Jääkäripataljoonassa Petroskoissa.[1] Hän liittyi jäseneksi Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen (NKPb) vuonna 1924 ja SKP:hen siirtyessään SKP:n palvelukseen Moskovassa.[3] Sitä ennen hän toimi 1927–1930 Komsomolin piirisihteerinä Repolassa ja Uhtualla.[1] Uhtualla hän avioitui Kerttu Kivelän kanssa ja heille syntyi vuonna 1931 poika Olavi. Vaimo ja poika asuivat Leningradissa yhdessä vaimon vanhempien kanssa. Poika ja isovanhemmat kuolivat Leningradin piirityksessä talvella 1942, vaimon kohtalo on tuntematon.[3]
Kainulainen (Junttila) siirtyi vuonna 1930 Kommunistisen nuorisointernationaalin palvelukseen ja pian sen jälkeen SKP:n ulkomaantoimiston palvelukseen. Vuonna 1931 hänet lähetettiin maanalaiseen työhön Suomeen. Hän jäi seuraavana vuonna kiinni ja oli vuosina 1932–1937 vankilassa poliittisen toimintansa vuoksi.[1] Pidätyksen jälkeen hän otti käyttöön alkuperäisen sukunimensä Junttila.[3] Vapauduttuaan hän oli edelleen valtiollisen poliisin valvonnassa. Hän oli ensin vuoden ajan metsätyöläisenä synnyinseudullaan Kittilässä, mutta muutti sitten Turkuun ja meni töihin Crichton-Vulcanin telakalle.[1] Hänellä oli tärkeä rooli Crichton-Vulcanin vuoden 1939 suuressa lakossa.[2] Talvisodan aikana Junttila piileskeli. Vuonna 1940 hän oli yksi Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran (SNS I) Turun osaston perustajista, mutta seuran johtoon kohdistuneiden pidätysten alettua hän siirtyi uudelleen maan alle. Sen jälkeen hän loi Lounais-Suomeen SKP:n salaisen tiedottajaverkoston, jonka tavoitteena oli jatkaa SNS:n sodanvastaista toimintaa. Häntä epäiltiin myös osallistumisesta jatkosodan alussa paikalliseen metsäkaartilais- ja sotilasvakoilutoimintaan yhdessä Olavi Laihon kanssa. Junttila pidätettiin marraskuussa 1941 ja hän oli sen jälkeen vankilassa sodan loppuun saakka.[1] Hänet vapautettiin syksyllä 1944, sillä Moskovan välirauhansopimus määräsi vapauttamaan poliittiset vangit.
Jatkosodan jälkeen Junttila toimi SKP:n tehtävissä, muun muassa Turun piirin piirisihteerinä vuosina 1944–1946. Hän kuului puolueessa aatteellisesti jyrkkään niin sanottuun turkulaiseen siipeen ja hänen epäillään yrittäneen vielä 1950-luvulla värvätä SKP:lle urkkijoita Suomen armeijasta ja liike-elämän piireistä. Junttila oli SAK:n valistuspäällikkönä vuosina 1946–1954, mutta järjestön sosiaalidemokraatit erottivat hänet osana kommunismin vastaista taisteluaan. Sen jälkeen hän oli SKP:n ay-vastaava vuosina 1954–1969. Johtavat kommunistiset ammattiyhdistysmiehet olivat periaatteessa velvoitettuja ottamaan ohjeensa häneltä, mutta 1960-luvun alkupuolella Arvo Hautala ja Aarne Saarinen lakkasivat noudattamasta hänen suosittelemiaan linjauksia. Hautala luonnehti Junttilan johtamistapaa puolueen ay-jaostossa ”tyranniaksi”. Riitojen lievittämiseksi Junttila syrjäytettiin SKP:n sihteeristöstä vuonna 1965, ja seuraavana vuonna häntä kiellettiin antamasta ohjeita ay-väelle ilman muiden hyväksyntää. Hän sai kuitenkin pitää asemansa, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1969. SKP:n hajaannuksessa hän kallistui vähemmistön puolelle.[4]
Junttila toimi myös Yleisradion ohjelmaneuvoston jäsenenä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Jari Hanski: Junttila, Lars (1904 - 1999) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.10.2004 (päivitetty 22.1.2009). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b Kimmo Rentola: Kenen joukoissa seisot: Suomalainen kommunismi ja sota 1937–1945, s. 284. WSOY 1994.
- ↑ a b c d Lars Leevi Junttila: Kuopuksen tie, henkilökohtainen muistelmateos 1994, Kansan arkisto.
- ↑ Veli-Pekka Leppänen: Kivääri vai äänestyslippu? Suomen kommunistisen puolueen hajaannus 1964–1970, s. 150, 152, 340, 391. Edita, Helsinki 1999.
