Turkulainen
| Turkulainen | |
|---|---|
 |
|
| Lehtityyppi | kaupunkilehti |
| Kustantaja | Etelä-Suomen Media Oy |
| Julkaisija | Etelä-Suomen Media Oy |
| Levikki | 127 000 |
| Perustettu | 14. marraskuuta 1958 |
| Lakkautettu | 8. huhtikuuta 2020 (ilmestymistauolle)[1] |
| Päätoimittaja |
Jorma Lundén (ensimmäinen) Minna Harmaala (viimeinen) |
| Sitoutuneisuus | sitoutumaton |
| Kotikunta | Turku |
| Kotimaa | Suomi |
| Sivukoko | tabloid |
| Ilmestymistiheys | viikoittain |
| Kieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| www.turkulainen.fi | |
Turkulainen oli Turussa kerran viikossa ilmestynyt Suomen toiseksi vanhin kaupunkilehti.[2] Turkulaisen perustivat vuonna 1958 Jorma Lundén ja Heimo Kallio [3], ja se jäi määräämättömän pituiselle ilmestymistauolle vuonna 2020[1].
Turkulainen oli Kaupunkilehtien liiton perustajajäsen.[4] Lehden viimeinen päätoimittaja ennen julkaisutaukoa oli Minna Harmaala. Turkulaista julkaisi Etelä-Suomen Media Oy, joka kuuluu Keskisuomalainen-konserniin.
Turkulainen jaettiin Turkuun, Raisioon, Kaarinaan, Naantaliin, Lietoon, Maskuun, Ruskolle ja Paraisille.[5]
Lehden jakelumäärä oli ennen ilmestymistauolle jäämistä 127 000 kpl.[5]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jorma Lundén ja Heimo Kallio perustivat Turkulaisen vuonna 1958, ja sen ensimmäinen numero ilmestyi 14. marraskuuta 1958. Heidän tavoitteenaan oli perustaa Turkuun paikallinen media, joka julkaisee uutisia puolueettomasti ja ilmaiseksi. Ilmaisjakelulehdet olivat sen ajan Suomessa harvinaisia, ja ennen Turkulaista Suomessa ilmestyi vain yksi kaupunkilehti. Lehden perustamisvaiheessa oli mukana myös Turun yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteeri Hannu Hilpelä.[3]
Lehden ensimmäiset vuodet olivat haastavia. Turkulaiseen suhtauduttiin epäillen, sillä ilmaiseksi jaettavan lehden ei aluksi uskottu olevan vakavasti oleva tiedotusväline. Alkuvaiheessa lehden kustantaminen oli myös taloudellisesti haastavaa, sillä omistajilla ei ollut suuria pääomia. Lehden ensimmäinen toimitus sijaitsi ensimmäisenä päätoimittajana toimineen Jorma Lundénin kotona Turun Yliopistonkadulla. Toinen perustaja Jorma Lundén toimi vielä Turkulaisen alkuaikoina Uusi Aura -lehden toimituspäällikkönä, jonka vuoksi hän teki Turkulaista salaa. Kallio irtisanoutui Uudesta Aurasta vasta vuonna 1960.[3]
Turkulaisen ensimmäinen päätoimittaja Jorma Lundén kuoli vuonna 1959. Sen jälkeen päätoimittajaksi valittiin hänen vaimonsa Eeva-Liisa Lundén. Lehden perustaja Heimo Kallio aloitti päätoimittajana ja lehden kustannusyhtiön toimitusjohtajana vuonna 1960, ja toimi tehtävässä yhtäjaksoisesti vuoteen 1981 asti.[3]
Kaupunkilehti vakiinnutti asemansa Turun seudun paikallisena mediana. Turkulaisen merkittävin kilpailija oli Turun Sanomat, joka yritti monta kertaa ostaa lehden itselleen. Lopulta Turun Sanomia kustantava TS-Yhtymä perusti Turun seudulle kilpailevan kaupunkilehden, jonka nimeksi tuli Aamuset.[6]
Kallio myi Turkulaisen vuonna 1981 Urpo Lahtiselle. Sittemmin lehden omistaja on vaihtunut monta kertaa.[6] 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa lehteä kustanti Janton. Yrityksen ajauduttua talousvaikeuksiin Suomen Lehtiyhtymä osti Turkulaisen vuonna 2004.[7] Vuoden 2015 alusta lähtien lehteä kustansi Etelä-Suomen Media.
Suurimman osan historiastaan lehti ilmestyi tabloid-kokoisena. Vuosina 2004–2012 Turkulainen ilmestyi broadsheet -kokoisena. Lukijat pitivät uudistusta epäonnistuneena, ja lopulta lehti palasi takaisin tabloid-kokoiseksi. Turkulainen ilmestyi kaksi kertaa viikossa, keskiviikkoisin ja lauantaisin.[7] Vuoden 2020 alussa lehti muutettiin yksipäiväiseksi.[8]
Ilmestymistauko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lehti jäi ilmestymistauolle huhtikuussa 2020. Tauon syyksi mainittiin "koronavirustilanteesta johtuva merkittävä toimintaympäristön muutos ja mediamainonnan voimakas lasku". Turkulainen ilmoitti 12. tammikuuta 2022 olevansa "yhä tauolla".[1] Tauko jatkuu edelleen vuonna 2024.
Lehteä julkaisevan Etelä-Suomen Median paikallisjohtaja Karri Kannala kertoi Journalisti-lehden haastattelussa kesäkuussa 2023, ettei tauon lopettaminen, eikä toisaalta myöskään lehden virallinen lakkauttaminen, ole suunnitteilla. Lehden tilanne on hankala, koska sen tulot ovat nojanneet mainontaan, ja printtimainonnan kysyntä on nykyään vähäistä. Kannala arvioi myös Venäjän hyökkäyssodasta johtuvien maailmantaloudellisten ongelmien heijastuneen lehden tilanteeseen kielteisesti.[9]
Lehti oli lakkauttamisuhan alla syksyllä 2023 käydyissä Etelä-Suomen Median muutosneuvotteluissa. Neuvotteluissa päätettiin, että Turkulaista ei lakkauteta, vaan se pysyy edelleen ilmestymistauolla. [10] Ilmestymistauon aikana lehden kaikki toimittajat ovat työllistyneet Keskisuomalainen-konsernin sisällä uusiin tehtäviin ja lehti on luopunut toimitiloistaan.[9][2]
Päätoimittajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jorma Lundén 1958–1959[3]
- Eeva-Liisa Lundén 1959–1960
- Heimo Kallio 1960–1981[11]
- Reino Linkosaari 1981–1988[12]
- Juha-Pekka Jalo 1988–1990[13]
- Kari Martiala 1990-1993
- Pauli Uusi-Kilponen 1993–1996[14]
- Pär Landor 1996–2001[15]
- Lasse Virtanen 2001–2004[16]
- Marja-Leena Keinänen 2004–2009[17]
- Pauli Komsi 2009–31.3.2010
- Antti-Pekka Pietilä 1.4.2010–2014
- Janne Kaijärvi 2014–2015
- Teija Uitto 1.1.2016–2017
- Janne Koivisto 2017–2019
- Minna Harmaala 2019–2020[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Turkulaisen ilmestyminen jää tauolle Turkulainen. 13.4.2020. Viitattu 5.7.2023.
- ↑ a b c Malkamäki, Elina: Koittaako Turkulaisen kuolinisku? Entiset päätoimittajat pohtivat kaupunkilehden karua kohtaloa: "Samalla menetettäisiin osa paikallista kulttuurihistoriaa" Turun Sanomat. 2.11.2023. Viitattu 22.11.2024.
- ↑ a b c d e Koivisto, Janne: "Pääomia ei ollut, mutta suunnitelmia sitäkin enemmän" – Kaupunkilehti Turkulaisen alkuvaiheista ei puutu hurjia käänteitä Turkulainen. 14.11.2018 . Viitattu 17.12.2020.
- ↑ Ojajärvi, Sisko (toim.): Viisi villiä vuosikymmentä, Kaupunkilehtien Liiton historiikki 1959–2009, s. 9. Kaupunkilehtien Liitto, 2009. ISBN 978-952-92-6261-8
- ↑ a b Mediat – Etelä-Suomen Media Etelä-Suomen Media Oy. Viitattu 6.11.2024.
- ↑ a b Koivisto, Janne: Turkulaisen perustajan tytär Leena Lyysaari työskenteli lehdessä 35 vuotta – "Isä teki tätä rakkaudesta alaan" Turkulainen. 8.2.2018 . Viitattu 2.12.2024.
- ↑ a b Kangasniemi, Tomi: Turkulainen 60 vuotta: ”Kaupunkilehti porskuttaa pidemmälle” Turkulainen. 14.11.2018 . Viitattu 2.12.2024.
- ↑ Kaupunkilehti Turkulainen muuttuu yksipäiväiseksi vuoden vaihteessa Turun Sanomat. 25.10.2019. Viitattu 2.12.2024.
- ↑ a b Honkonen, Marja: Julkaisutauolla oleva Turkulainen jäi löysään hirteen – lehden jatko on yhä auki, toimitus työllistyi muualle Journalisti. 8.6.2023. Viitattu 5.7.2023.
- ↑ Luotonen, Mervi: Kaupunkilehti Turkulaisen tarina ei ehkä loppunutkaan – entinen päätoimittaja muistelee lehden olleen tiettyyn suuntaan kallellaan Turun Sanomat. 3.12.2023. Viitattu 22.11.2024.
- ↑ Kuolleet: Päätoimittaja Heimo Kallio Helsingin Sanomat. 15.11.1999. Viitattu 17.12.2020.
- ↑ Kuolleita: Päätoimittaja Reino Linkosaari Helsingin Sanomat. 29.4.1995 . Viitattu 17.12.2020.
- ↑ Koivisto, Janne: Selostajakonkari J-P Jalo rauhoitti tahtia – kertoo nyt, miksi erosi Turkulaisen päätoimittajan paikalta vuonna 1990 Turkulainen. 28.10.2018. Viitattu 17.12.2020.
- ↑ Länsi-Suomi -lehden vastaavaksi päätoimittajaksi Pauli Uusi-Kilponen Helsingin Sanomat. 20.4.1996. Viitattu 17.12.2020.
- ↑ ÅU:n päätoimittajaksi valittu Pär Landor, Turkulainen 30.1.2014. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Lasse Virtasesta Turkulaisen päätoimittaja Helsingin Sanomat. 30.8.2001. Viitattu 17.12.2020.
- ↑ Keinänen myös Turkulaisen päätoimittajaksi Turun Sanomat. 23.10.2004. Viitattu 17.12.2020.[vanhentunut linkki]