Tuk-tuk

Tuk-tuk (thaiksi ตุ๊กตุ๊ก tai ตุ๊กๆ) eli samlor (thaiksi สามล้อ) on thaimaalainen versio kolmipyöräisestä skootterista, jota kutsutaan muualla autorikša‎ksi. Tuk-tukia käytetään paitsi vuokra-ajoneuvona, myös tavarankuljetukseen. Tuk-tukin käyttö on useissa kaupungeissa Thaimaassa kielletty, ja sitä tapaakin Bangkokin ja Chiang Main ulkopuolella lähinnä maaseutukaupungeissa ja -kylissä. Tuk-tukia ajaa alempaan sosiaaliryhmään kuuluva, yleensä Thaimaan koillisosasta Isanista kotoisin oleva henkilö, jolla ei ole varaa varsinaiseen taksiautoon^lähde?.

Tuk-tukit ovat kolmipyöräisiä ja sivuilta avoimia. Auringolta ja sateelta suojaa kangaskatto. Voimanlähteenä on 300-kuutioinen kaksitahtimoottori. Ratin sijasta tuk-tukissa on ohjaustanko. Jotkut tuk-tukit käyttävät kaasua polttoaineena.

Nimi tuk-tuk on onomatopoeettinen ja kuvaa pienen kaksitahtimoottorin käyntiääntä.

Historia

Toisin kuin Intiassa ja Indonesiassa, joissa paikallinen kolmipyörä perustuu italialaiseen Vespaan (Bajaj), thaimaalaisen tuk-tukin esikuvana oli Daihatsu Midget, japanilainen kääpiöauto. Ensimmäiset moottorikäyttöiset kolmipyörärikša‎t eli tuk-tukit esiteltiin vuonna 1959.^[1] Thaimaassa on tällä hetkellä^milloin? kuusi valmistajaa. Tuk-tukin tulevaisuus saattaa olla uhattuna, sillä kiristyvät päästönormit ja nouseva elintaso suosivat hiljaisia ja ilmastoituja taksiautoja. Tuk-tuk on kuitenkin edelleen Thaimaan ja Bangkokin tunnetuin kulkuväline ja eräänlainen kansallinen tunnuskuva, joka kiehtoo varsinkin turisteja. Tuk-tuk-kyydin hinta ei enää ole kilpailukykyinen mittaritakseihin verrattuna, mutta sillä on oma käyttäjäkuntansa katukauppiaiden keskuudessa, tavarankuljetuksessa ja ruuhka-aikoina.

Tuk-tukit odottamassa asiakkaita Bangkokissa.
Tuk-tukissa istutaan kuljettajan takana sohvalla.
Harvinainen näky: Daihatsu Midget Trangissa Thaimaassa, tuk-tukin esikuva, jonka perusteella maassa myöhemmin aloitettiin oma tuotanto.