Tuima-luokan ohjusvene
| Tuima-luokka | |
|---|---|
 Luokan nimikkoalus Tuima vuonna 1983 |
|
 |
|
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
172 t (standardi) 209 t (kuormattu) |
| Pituus | 37,5 m |
| Leveys | 7,64 m |
| Syväys | 3,8 m |
| Koneteho | 15000 hv |
| Nopeus | 40 solmua |
| Miehistöä | 28 |
| Aseistus | |
| Meritorjunta | 4 × MTO-66 |
| Ilmatorjunta | 2 × 30 mm kaksiputkista tykkiä |
Tuima-luokka oli Suomen merivoimien neljän Neuvostoliitossa vuosina 1974–1975 valmistetun ohjusveneen muodostama alusluokka. Maailmalla alustyyppi tunnetaan OSA-II -luokkana. Ne korvattiin R-luokan vartioveneiden tavoin Rauma-luokan ohjusveneillä.
Alukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luokan aluksissa oli voimanlähteenä kolme 56-sylinteristä 3 500 kilowatin tähtimoottoria. Niiden ääni oli niin voimakas, että ajon aikana sisätiloissa joutui käyttämään kuulosuojaimia. Koneiden säästämiseksi aluksilla ajettiin omin konein vain operaatioajossa, siirtokuljetukset tehtiin pitkään siten, että emälaiva Louhi hinasi niitä.
MTO-66 meritorjuntaohjusjärjestelmän vanhentuessa ohjusveneet modifioitiin miinaveneiksi. Muutostyössä Tuimasta ja Tuulesta poistettiin keskimmäinen moottori ja potkuri miinanlaskukaluston tieltä. Muutostyöt tehtiin 1993–1994 Uudenkaupungin telakalla. Samalla veneiden nopeus laski noin 8 solmua. Tuiskulle ja Tyrskylle tehtiin pienempi muutostyö, jossa ohjusaseistus vaihdettiin miinoiksi.
Tuima-luokan ohjusveneitten kylkinumerot:
- Tuima 11,
- Tuisku 12,
- Tuuli 14 ja
- Tyrsky 15.
Alukset poistettiin vahvuudesta 2002–2003. Alukset myytiin huutokaupalla GN113 Warbird Consulting Oy, joka omisti ne 2003–2006. Yhdestä oli tarkoitus tulla ravintolalaiva ja toisesta vesibussi Helsingin edustalle. Kaksi muuta oli tarkoitus jättää telakalle varaosiksi.
24. lokakuuta 2006 ilmestynyt Loviisan Sanomat kertoi, että kaikki neljä Tuima-luokan ohjusvenettä on myyty Egyptin asevoimille. Kaupassa välittäjänä toimi Patria Oyj. Suomen puolustusministeriö myönsi 6. heinäkuuta 2006 maastavientiluvat.[1][2]