Truganini

Truganini
Vuonna 1870 otettu valokuva Truganinista
Henkilötiedot
Syntynyt	n. 1812 Brunynsaari, Australia
Kuollut	8. toukokuuta 1876 Hobart, Australia
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Truganini (n. 1812 Brunynsaari, Australia – 8. toukokuuta 1876 Hobart, Australia) oli tasmanialainen nainen. Hän oli viimeinen puhdas palawah eli Tasmanian alkuasukas. Toisin sanoen hän oli viimeinen elossa ollut kahden palawahin jälkeläinen – sen sijaan vielä nykyisinkin on elossa ihmisiä, joilla on sekä palawah- että eurooppalaisjuuria. Truganini oli merkittävässä osassa, kun George Robinson tallensi tietoa palawahien elintavoista. Hänet tunnetaan myös nimillä Trugernanner, Trugernanna, Trugannini, Trucanini, Trucaninny ja Lallah Rookh (Lalla Rooke).

Viimeiseksi miespuoliseksi palawahiksi jäi William Lanne eli ”King Billy”, joka oli myös Truganinin kolmas aviopuoliso.

Elämäkerta

Truganini (äärioikealla) ja neljä viimeistä Tasmanian aboriginaalia.

Truganini syntyi arvioiden mukaan vuonna 1812 Tasmanian kaakkoispuolella sijaitsevan Brunynsaaren läntisessä osassa eli saaren D'Entrecasteaux'n kanavan puoleisella alueella. Hänen isänsä oli kaakkoisen palawah-heimon johtaja Mangerner (Mangana). Truganinin nimi tarkoitti heimon keskuudessa maltsoihin kuuluvaa Atriplex cinerea -kasvia.

Eurooppalaiset kolonialistit, valaanpyytäjät, puunhakkaajat ja merimiehet saapuivat Tasmaniaan vuonna 1803. Pian eurooppalaisten noustua maihin alkoi lähes 30 vuotta kestänyt mustana sotana tunnettu vainoaminen. Vuoden 1829 maaliskuuhun mennessä, jolloin Trugarinini tutustui isänsä kanssa aboriginaalien suojelijana tunnettuun G. A. Robinsoniin, merimiehet olivat tappaneet hänen äitinsä ja siepanneet hänen siskonsa, sotilaat ampuneet hänen enonsa ja puunhakkaajat murhanneet hänen aviomiehensä Paraweenan. Paraweenan kuoltua Truganini avioitui tasmanialaisen Woorraddyn kanssa vielä samana vuonna.

Truganini ja hänen kumppaninsa olivat mukana jokaisella G. A. Robinsonin ja tämän pojan tekemällä matkalla ympäri Tasmaniaa vuosina 1830–1835. Trugarinini ja Woorraddy sekä muut mukana olleet palawahit toimivat oppaina, ja he myös auttoivat Robinsoneja tutustumaan heidän puhumaansa kieleen ja tapoihin. Tiedot Robinson tallensi päiväkirjaansa, joka on paras etnograafinen lähde palawah-yhteisöstä.

Vuoden 1835 marraskuussa Robinsonin matkojen päätteeksi mukana olleet palawahit pakkosiirrettiin Flindersinsaarelle. Tuolloin vielä hengissä olleet alkuperäisasukkaat oli tarkoitus käännyttää kristinuskoon ja eurooppalaistaa. Seuraavan vuoden alussa Truganini ja hänen kumppaninsa pääsivät pois saarelta, koska heidän oli tarkoitus etsiä yhtä tasmanialaisperhettä Luoteis-Tasmaniasta. Matka päättyi tuloksettomana heinäkuussa vuonna 1837, ja palattuaan Flindersinsaarelle he huomasivat useiden palawahien kuolleen. Samalla eurooppalaistamisohjelma lopetettiin, koska se ei näyttänyt toimivan lainkaan.

Helmikuussa 1839 Truganini, Woorraddy ja 14 muuta alkuperäisasukasta matkasivat Robinsonin kanssa Kaakkois-Australiaan, Port Phillipille. Matkaanlähteneistä viisi – Truganini, kaksi miestä ja kaksi muuta naista – joutuivat vuonna 1841 syytteeseen kahden valaanpyytäjän murhasta. Tammikuussa vuonna 1842 miespuoliset hirtettiin, ja naispuoliset (Truganini, Fanny ja Matilda) lähetettiin takaisin Flindersinsaarelle. Matka alkoi heinäkuussa. Mukana oli myös Woorraddy, joka kuitenkin menehtyi matkalla. Truganini eli Alphonso-nimisen aboriginaalin kanssa tämän jälkeen, kunnes vuonna 1847 hän muutti 46 muun eloonjääneen palawahin kanssa vastaperustettuun Oyster Coveen. Truganini alkoi protestoida eurooppalaistamisohjelmaa vastaan aloittamalla uudestaan perinteisen elämäntavan – äyriäisten sukeltamisen ja metsästämisen.

Benjamin Lawin rintakuva Truganinista vuodelta 1835.

Vuoteen 1869 mennessä Truganini ja William Lanney olivat ainoat elossa olevat alkuperäiset Tasmanian aboriginaalit, ja vuoteen 1874 mennessä Truganini oli jäänyt ainoaksi. Samana vuonna hän muutti Hobartiin Dandridge-perheen luo. Hän kuoli 8. toukokuuta 1876 rouva Dandridgen talossa Macquarie Streetilla 64 vuoden ikäisenä. Truganini oli toivonut ruumiinsa tuhkaamista, mutta se haudattiin polttamattomana toukokuun 10. päivänä. Kaksi vuotta myöhemmin Tasmanian Royal Society -yhdistys kaivoi ruumiin ylös tutkimuksia varten. Samalla hänen luurankonsa kunnostettiin, jotta se voitaisiin laittaa julkisesti nähtäville. Luuranko oli esillä Tasmanian museossa vuosina 1904–1947. Vasta vuonna 1976 hänen luurankonsa tuhkattiin ja ripoteltiin hänen toivomustensa mukaisesti D'Entrecasteaux'n kanavaan.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Truganini Wikimedia Commonsissa

• Artikkeli Truganinin kuolemasta. (Arkistoitu – Internet Archive) Islandmag.com
• Essee Truganinista (Arkistoitu – Internet Archive) John Russel (1999)
• Artikkeli Truganinista (Arkistoitu – Internet Archive) MSN Encarta