Triskele

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kelttiläinen pronssikiekko, jossa on jin ja jang -tyyppinen kehrä triskelenä, josta muodostuu kolme tyyliteltyä linnun päätä. Löydetty Longban saarelta, Derryssä, peräisin esikristilliseltä ajalta.

Triskele on kolmesta lomittaisesta spiraalista, jaloista tai joistakin muista symboleista koostuva ornamentti, joka perustuu ympyrän jakamiseen kolmeen osaan.[1] Triskele on symbolinen ja osittain koristeellinen merkki, joka muodostuu yksinkertaisimmillaan kolmesta samasta pisteestä lähtevästä polvekkaasta viivasta tai vaihtoehtoisesti kolmesta polvesta koukistuneesta ihmisen jalasta.[2]

Triskele kuvaa aurinkoa läheisen sukulaisensa hakaristin tavoin.[3]

Sana tulee kreikan sanasta τρισκέλιον (triskelion) tai τρισκελής (triskeles) ja se tarkoittaa kolmea jalkaa; tri ’kolme’ ja skelos ’jalka’ lähde?. Latinaksi se on triquetrum[4].

Vaikka triskele on ollut symbolina useissa paikoissa ja useina aikoina, se yhdistetään erityisesti kelttiläiseen taiteeseen La Tènen kulttuurissa rautakauden aikana. Pronssikauden Irlannissa kivirakennelmien seinäpintoja koristeltiin usein kolmijakokombinaatioilla.[1] Virossa triskeleä (vir. kolmjalg, 'kolmijalka') käytettiin satoja vuosia taikamerkkinä, ja sen uskottiin karkottavan pahantekijöitä.[3] Kristillisessä taiteessa triskele on Jumalan kolminaisuuden symboli.[2] Nykyään triskele toimii Sisilian ja Mansaarten symbolina, joiden lipuissa se on. Nykyisin sitä käyttävät myös niin sanotut uuspakanat.lähde?

Triskelen muotoisia yksiköitä muodostava klatriini-apuproteiini osallistuu solujen eritysaineenvaihdunnassa kalvorakkuloiden muodostamiseen.[5]

Vapaa Linux-jakelu Trisquel käyttää triskelionia projektinsa tunnuksena.lähde?

  1. a b Biederman, Hans (toim. Pentti Lempiäinen): Suuri symbolikirja, s. 376. Helsinki: WSOY, 1993. ISBN 951-0-18537-X
  2. a b Aikio ja Vornanen 1993. s. 624
  3. a b Margna, Epp: Kiri, Märgid Ja Värvid wi.ee. Viitattu 18.9.2024.
  4. Triskele. Facta 2001. Osa 16, palsta 790 WSOY 1986 ISBN 951-0-10221-0
  5. Frances M. Brodsky: Diversity of Clathrin Function: New Tricks for an Old Protein. Annual Review of Cell and Developmental Biology, 2012, nro 1, s. 309–336. PubMed:22831640 doi:10.1146/annurev-cellbio-101011-155716 Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]