Tripelennamiini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tripelennamiini
Tripelennamiini
Tripelennamiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
N'-bentsyyli-N,N-dimetyyli-N'-pyridin-2-yylietaani-1,2-diamiini
Tunnisteet
CAS-numero 91-81-6
ATC-koodi D04AA04
PubChem CID 5587
DrugBank DB00792
Kemialliset tiedot
Kaava C16H21N3 
Moolimassa 255,358
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Liukoisuus veteen Liukenee veteen
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Metabolia ?
Puoliintumisaika ?
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa Oraalinen, topikaalinen, intravenoosi

Tripelennamiini (C16H21N3) on aromaattisiin amiineihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä ja eläinlääketieteessä antihistamiinina allergisten oireiden hoitamiseen.

Ominaisuudet ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa tripelennamiini on keltaista nestettä. Sitä käytetään usein hydrokloridisuolanaan, joka on kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee hyvin veteen.[1] Tripelennamiini kuuluu niin kutsuttuihin ensimmäisen sukupolven antihistamiineihin ja se vaikuttaa estämällä H1-histamiinireseptorien toimintaa. Yhdistettä käytetään hyönteisten pistoksien, heinänuhan, nokkosihottuman ja muiden allergisten oireiden hoidossa. Sitä käytetään ihmisten lisäksi myös koirilla, kissoilla, karjalla ja hevosilla.[2][3]

Tripelennamiinin synteesin ensimmäisessä vaiheessa 2-aminopyridiinireagoi bentsaldehydin kanssa ja muodostuva imiini pelkistetään muurahaishapolla. Reaktio on tyypiltään pelkistävä aminointi. Tämän reaktion tuote 2-bentsyyliaminopyridiini reagoi emäksisissä olosuhteissa 2-dimetyyliaminoetyylikloridin kanssa muodostaen tripelennamiinia.[2]

  1. Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1659. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
  2. a b Ṛuben Vardanyan, Victor J. Hruby: Synthesis of essential drugs, s. 224. Elsevier, 2006. ISBN 978-0-444-52166-8 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.8.2019). (englanniksi)
  3. Mark G. Papich: Saunders Handbook of Veterinary Drugs, s. 789. Elsevier, 2010. ISBN 9781437701920 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.5.2019). (englanniksi)