Translationaalinen tila
Translationaalinen tila (engl. translational space, myös translation space) on käännöstieteessä käytetty termi, joka kuvaa sellaisia alueita ja paikkoja, joissa esiintyy käännöksiä, liikettä kielten välillä tai tarvetta monikieliseen viestintään. Näitä tiloja voidaan kuvata myös siten, että niissä kääntäminen tai tulkkaus vaikuttaa kaikkeen vuorovaikutukseen. Esimerkiksi koulut, monenlaiset työpaikat, seurakunnat, maahanmuuttovirastot, oikeussalit ja myös julkiset tilat voivat olla translationaalisia tiloja, jos niissä käytetään useampaa kuin yhtä kieltä yhtä aikaa.[1]
Englanninkielisen termin toinen suomenkielinen vastine on käännetty tila, jota esimerkiksi Tampereen yliopiston tilan tutkimuksen ja ympäristöhumanismin tutkimusryhmä käyttää. [2] Tätä termiä käytetään kuitenkin translationaalista tilaa harvemmin.
Termin historiaa ja käyttökonteksteja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Translationaalisen tilan englanninkielisen käsitteen (translational space) on luonut käännöstieteilijä Michael Cronin vuonna 2006. Teoksessaan Translation and identity [3] hän tutkii käännösten roolia identiteetin luomisessa, kulttuurien muuttumisessa ja säilymisessä sekä kulttuurienvälisessä viestinnässä. Hän myös esittää, että nykymaailman monikulttuuriset tilat ovat väistämättä translationaalisia tiloja. Cronin rinnastaa translationaalisen tilan välittämisen tilan käsitteeseen (engl. space of mediation), koska molemmissa korostuvat viestinnän välittyminen henkilöltä toiselle ja kielestä toiseen.
Suomenkielistä termiä translationaalinen tila on alettu käyttää 2010-luvulla. Suomenkielisen termin ensimmäinen käyttäjä oli Kaisa Koskinen Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen symposiumissa (KäTu) vuonna 2011 pidetyssä sektioesitelmässä. Koskinen on myöhemmin toimittanut Tulkattu Tampere -artikkelikokoelman, [1] jossa hän käyttää termiä laajasti. Koskinen kertoo kokoelman Kiitokset-osiossa, että tutustui aiheeseen Croninin vuoden 2009 KäTu-symposiumissa pitämän esityksen kautta. Tulkattu Tampere -teoksessa myös esimerkiksi Tuija Kinnunen ja Pekka Kujamäki käsittelevät translationaalisia tiloja.
Translationaaliset tilat ovat vahvasti yhteydessä kielen valintaan ja kielten näkyvyyteen liittyvään eettiseen pohdintaan. Kielet voivat toimia vallankäytön välineenä esimerkiksi vähemmistökielten käyttäjiä kohtaan, jos viestintä tapahtuu vain valtakielellä, jota he eivät osaa. Translationaalisissa tiloissa erottelu sisä- ja ulkopiireihin kielen perusteella vähenee, koska translationaaliset tilat voivat olla hyvin monikielisiä ja niissä korostuu vuorovaikutus.
Translationaalisen tilan tutkimuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa translationaalisen tilan tutkimuksia on tehty pääosin Tampereella. Esimerkiksi Tulkattu Tampere -teoksessa Tampereen translationaalisia tiloja tutkitaan useissa eri artikkeleissa. Teoksen toimittaja Kaisa Koskinen on julkaissut myös muita artikkeleita Tampereen translationaalisista tiloista, esimerkiksi vuosina 2012 [4] ja 2014 [5]. Tampereen translationaalisia tiloja on tutkittu myös esimerkiksi Elina Karppisen [6] ja Sallamari Kuuselan [7] pro gradu -tutkielmissa.
Muualla maailmassa translationaalisia tiloja ovat tutkineet esimerkiksi Sun Kiinassa [8], Rodrígues-Murphy Nigeriassa [9] ja Simon Kanadassa [10]. Sywenky on myös tehnyt historiallisen katsauksen Itävalta-Unkarin 1800-luvun kielimaisemaan [11].
Translationaalisten tilojen tutkimukset ovat joskus olleet myös kielimaisematutkimuksia. On esitetty, että kaikki kielimaisemat, joissa esiintyy monikielisyyttä, ovat translationaalisia tiloja [1], joten niitä on tutkittu yhdessä. Suomessa Kaisa Koskinen on tutkinut käännösten osuutta kielimaisemissa. Koskisen lisäksi esimerkiksi Algryani [12] on tutkinut kielimaisemia translationaalisina tiloina.
Englanninkielinen tieteellinen aikakausjulkaisu Translation Spaces julkaisee translationaalisiin tiloihin liittyvää tutkimusta kahdesti vuodessa.[13]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Koskinen, Kaisa: Tulkattu Tampere. Tampere: Tampere University Press, 2013.
- ↑ Tilan tutkimuksen ja ympäristöhumanismin tutkimusryhmä [1]
- ↑ Cronin, Michael: Translation and identity. Lontoo: Routledge, 2006.
- ↑ Koskinen, Kaisa. Linguistic Landscape as a translational space: The case of Hervanta, Tampere. Language, space and power: Urban entanglements, s. 73-92. Helsinki: Helsinki Collegium for Advanced Studies, 2012.
- ↑ Koskinen, Kaisa: Tampere as a translation space. Translation studies 7(2), s. 186-202, 2014.
- ↑ Karppinen, Elina: Viestinnän keinot monikielisessä työyhteisössä – etnografinen tutkimus vieraskielisistä lehdenjakajista. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto, 2012.
- ↑ Kuusela, Sallamari: Kielipalveluiden kartoitus kulttuurimatkailukohteissa monikielisen viestinnän ammattilaisen näkökulmasta – erityistarkastelussa venäjänkieliset palvelut tamperelaisissa museoissa. (Pro gradu -tutkielma). Tampereen yliopisto, 2013.
- ↑ Sun, Yifeng: Translational spaces: Towards a Chinese-Western Convergence. Lontoo: Routledge, 2020.
- ↑ Rodrígues-Murphy, Elena: Depicting a translational and transcultural city. The Routledge handbook of translation and the city, 2021.
- ↑ Simon, Sherry: Translating Montreal: Episodes in the life of a divided city. Montreal: McGill-Queen’s University Press, 2006.
- ↑ Sywenky, Irene: Imperial translational spaces and the politics of languages in Austria-Hungary: The case of Lemberg/Lwów/Lviv. The Routledge handbook of translation and the city, 2021.
- ↑ Algryani, Ali: On the translation of linguistic landscape: Strategies and quality assessment. Khazar journal of humanities and social sciences 4(2), s. 5–21, 2021.
- ↑ Translation spaces. John Benjamins Journals. 2012-
-->