Tractatus theologico-politicus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tractatus theologico-politicuksen kansilehti.

Tractatus theologico-politicus on Baruch Spinozan kirjoittama teologis-poliittinen tutkielma. Se on varhainen uskonnollisen suvaitsemattomuuden kritiikki ja maallisen hallinnon puolustus. Erityisesti se oli etukäteen julkaistu puolustus hänen myöhemmälle teokselleen Etiikka, jossa Spinoza esitti kovaa arvostelua ja joka julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1677.

Tutkielmassa Spinoza esittää arvostelunsa juutalaisuutta ja kaikkea muutakin järjestäytynyttä uskontoa kohtaan. Spinozan mielestä kaikkea ”ilmoitettua” uskonnollisuutta tuli tarkastella puhtaasti järjen pohjalta, ei pelkästään sokealla uskolla.

Spinoza hylkäsi uskon profetioihin, ihmeisiin tai yliluonnollisiin tapahtumiin. Hän väitti, että Jumala toimii pelkästään ”oman luontonsa” lakien nojalla. Hän hylkäsi ajatuksen, että Jumalalla olisi joku erityinen teleologinen päämäärä, tavoite tai suunnitelma asioiden eteenpäin viemiseksi. Spinozan mielestä kaikki jotka uskoivat näin loivat itselleen vain harhaluulon pelkästä pelosta.

Spinoza halusi erityisesti puuttua uskonnollisten kirjoitusten tulkintoihin. Hän katsoi, että kaikki järjestäytynyt uskonnollisuus oli pelkästään laitostettua tiettyjen tulkintojen puolustusta. Hän hylkäsi näkemyksen, jonka mukaan Mooses kokosi koko Tanakin. Hän tarjosi Tanakin rakenteesta erittelyn, jonka mukaan se oli kokoelma tekstejä, joilla oli monia kirjoittajia ja alkuperiä. Se ei siis ollut kerralla saatu ilmestys.

Tutkielma hylkäsi myös juutalaisen ajatuksen siitä, että he olisivat valittu kansa. Spinozalle kaikki kansat olivat saman arvoisia, eikä Jumala ollut nostanut toista toisen yläpuolelle. Spinoza tarjosi myös yhteiskunnallisen selityksen sille, miksi juutalainen kansa oli selvinnyt niin pitkään heltymättömistä vainoista huolimatta. Hänen näkemyksensä mukaan juutalaiset olivat selvinneet toisaalta pakanoiden vihamielisyyden ja toisaalta juutalaisen separatismin ansiosta. Perimmäinen syy oli ympärileikkaus, joka oli antropologinen merkintä ja kouriintuntuva erillisyyden vertauskuva, ja riitti yksin takaamaan kansan säilymisen ikuisuuteen.

Spinozalla oli myös poikkeuksellinen näkemys Toorasta. Hän väitti sen olevan olennaisesti muinaisen Israelin poliittinen perustuslaki. Koska valtiota ei enää ollut, myöskään sen laki ei ollut enää voimassa. Toora oli siis tarkoitettu vain tiettyyn aikaan ja paikkaan, ja koska ajat ja olosuhteet olivat muuttuneet, Tooraa ei enää voitu pitää pätevänä.

Tutkielma julkaistiin nimettömänä vuonna 1670. Vaikka sen kansilehti antoikin ymmärtää, että se julkaistiin Hampurissa, se julkaistiin Amsterdamissa. Teoksella ei ollut käytännössä koskaan minkäänlaista poliittista tukea, ja se pyrittiin vaientamaan jo ennen Johan de Wittin murhaa 1672. Vuonna 1673 Dordrechtin kirkolliskokous tuomitsi sen virallisesti ja se julistettiin pannaan seuraavana vuonna, samaan aikaan kun muun muassa Thomas Hobbesin Leviathan kiellettiin. Vuonna 1674 Willem van Blijenbergh, Spinozan hollantilainen kirjeenvaihtokumppani, julkaisi teoksen nimeltä ”Tractatus theologico-politicus -nimisen Jumalaa pilkkaavan teoksen kumoaminen”. Blijenbergh kertoi myös Jean Colerusille, Spinozan elämäkerran kirjoittajalle, että ”Tractatus oli täynnä kiehtovia, mutta kammottavia löydöksiä, joiden täytyi olla helvetistä lähtöisin. Jokaisen kristityn, ei vaan jokaisen järkevän ihmisen, tulisi kammoksua tällaista kirjaa. Sen tekijä yrittää heittää kristinuskon yli laidan ja järkyttää siihen perustuvaa toivoamme.”

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Spinoza, Baruch: Theological-political treatise. ((Tractatus theologico-politicus, 1670.) Edited by Jonathan Israel. Translated by Michael Silverthorne and Jonathan Israel. Cambridge texts in the history of philosophy) Cambridge: Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-82411-8 (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Spinoza: A Theologico-Political Treatise (englanniksi)