Etiikka (Spinoza)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Etiikan nimiö.

Etiikka (lat. Ethica ordine geometrico demonstrata, ”Etiikka geometriseen tapaan esitettynä”) on Baruch Spinozan kirjoittama filosofinen teos. Se on kirjoitettu latinaksi noin vuosina 1665–1675. Teos julkaistiin vasta Spinozan kuoleman jälkeen, mutta se on silti hänen tunnetuin teoksensa ja sitä pidetään hänen filosofisena pääteoksenaan.

Etiikan tyylinä ja esitysjärjestelmänä on teoksen nimen mukaisesti geometrinen esitys metafysiikasta ja etiikasta. Näin se koostuu määritelmistä ja aksioomista, joita seuraavat propositiot, sekä lemmoista, korollaareista ja todistuksista.

Teoksen nimi on Etiikka, koska sen päätarkoituksena on osoittaa, että eettinen ja tyytyväinen elämä voidaan saavuttaa järkeilyn ja ajattelun kautta, mikä Spinozalle tarkoitti kirjaimellisesti Jumalan, yhden ja ainoan äärettömän substanssin, mietiskelyä. Spinoza myös opetti, että ihminen voi saavuttaa mielenrauhan ymmärtämällä, että kaikki on ennalta määrättyä ja sitä ei voida muuttaa. Periaatteessa kaikki tapahtuu Jumalan tahdosta. Ihmisen ei tarvitse pelätä tulevaisuutta.

Teos on jaettu seuraaviin osiin:

  1. Jumalasta
  2. Tajunnan luonteesta ja alkuperästä
  3. Affektien alkuperästä ja luonteesta
  4. Inhimillisestä orjuudesta eli ihmisen affekteista
  5. Ymmärryksen voimasta eli inhimillisestä vapaudesta

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etiikan ensimmäisen osan aksioomat ja propositiot I–IV.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]