Townes Van Zandt
| Townes Van Zandt | |
|---|---|
 Townes Van Zandt vuonna 1995 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. maaliskuuta 1944 |
| Kuollut | 1. tammikuuta 1997 (52 vuotta) |
| Ammatti | laulaja-lauluntekijä, muusikko |
| Muusikko | |
| Aktiivisena | 1966–1997 |
| Tyylilajit | country, folk, blues |
| Soittimet | kitara, laulu |
| Levy-yhtiöt | Fat Possum Records, Sugar Hill Records ja Tomato |
| Aiheesta muualla | |
| www.townesvanzandt.com | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
John Townes Van Zandt (7. maaliskuuta 1944 – 1. tammikuuta 1997) oli yhdysvaltalainen country- ja folk-muusikko, laulaja ja lauluntekijä.
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhainen elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]John Townes Van Zandt syntyi 7. maaliskuuta 1944 keskiluokkaiseen perheeseen, joka muutti usein paikasta toiseen. Hän sai ensimmäisen kitaransa yhdeksänvuotiaana nähtyään Elvis Presleyn televisiossa. Van Zandt luki nuorena paljon Shakespearea ja kirjoitti runoja. Hän opiskeli Shattuckin sotilasakatemiassa Minnesotassa kahden vuoden ajan lukioikäisenä. Hän aloitti opinnot Coloradon yliopistossa Boulderissa 1962. Hän menestyi hyvin opinnoissaan, ja vapaa-ajallaan hän soitteli kitaraa ja kuunteli Lightnin' Hopkinsin ja Hank Williamsin musiikkia. Hänen vanhempansa huolestuivat hänen juomisestaan ja laittoivat hänet insuliinishokkihoitoon kolmeksi kuukaudeksi.[1] Be Here To Love Me -dokumentissa hänen siskonsa väittää Townesin menettäneen sen vuoksi lähes kaikki lapsuusmuistonsa.
Townes aloitti lakiopinnot Houstonin yliopistossa 1965 ja meni naimisiin. Hän haki ilmavoimiin mutta ei läpäissyt lääkärintarkastusta, sillä häntä pidettiin maanisdepressiivisenä.[1]
Muusikonura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Soitettuaan kitaraa usean vuoden ajan itsekseen Van Zandt alkoi esiintyä Houstonissa yleisön edessä ja kirjoittaa omia laulujaan. Kitaransoittotyylinsä hän oppi kuuntelemalla Lightnin' Hopkinsia, ja Bob Dylanin The Times They Are a-Changin’ sai hänet hänen omien sanojensa mukaan haluamaan ryhtyä muusikoksi.[1]
Van Zandtin isä kuoli 1966 ja Townes jätti lakiopintonsa. Hän alkoi kierrellä esiintyen Jerry Jeff Walkerin ja Doc Watsonin kanssa. Hän meni Nashvilleen vuonna 1967, ja hänen nauhansa teki vaikutuksen Poppy Recordsin Kevin Eggersiin. Poppy julkaisi Van Zandtin ensimmäisen albumin For the Sake of the Song seuraavana vuonna. Seuraavien viiden vuoden aikana Van Zandt levytti Poppylle vielä viisi albumia. Hänen albuminsa eivät saavuttaneet myyntimenestystä, mutta ne tekivät vaikutuksen moneen muusikkokollegaan.[1]
Van Zandt kärsi alkoholi- ja huumeongelmista, ja hänen holtittomasta elämästään kierteli paljon tarinoita. Van Zandt erosi ensimmäisestä vaimostaan 1970 ja muutti seuraavien vuosien aikana kaupungista toiseen. Hän viihtyi laitapuolen kulkijoiden seurassa eikä välittänyt rahasta.[1]
Vuonna 1975 valmistunut musiikkidokumentti Heartworn Highways kertoo vapaiden lauluntekijöiden ympäristöstä ja tekijöistä ja kuin huomaamatta Townes "varastaa" dokumentin pääroolin charmanttina ja boheemina renttutaiteilijana.
Van Zandt piti levytystaukoa 1979–1987, kunnes hän julkaisi Sugar Hill Recordsille uuden albuminsa. Hän asui Nashvillessa kolmannen vaimonsa kanssa, ja perheeseen syntyi kaksi lasta. Vuosikymmenien juopottelu oli kuitenkin heikentänyt hänen terveyttään ja lauluääntään, ja hänen esiintymisensä menivät usein penkin alle humalatilan johdosta.[1]
Kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Van Zandt kuoli uudenvuodenpäivänä 1997. Hän oli kaatunut ja murtanut lantionsa viikkoa aiemmin. Hänet lopulta leikattiin sairaalassa ja Van Zandt pääsi kotiin, mutta hän kuoli sydänkohtaukseen samana iltana 52-vuotiaana. Hänelle järjestettiin kahdet hautajaiset, yhdet perheelle ja toinen musiikkiväelle Nashvillessa.[1]
Musiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Townes Van Zandt sävelsi suuren määrän lauluja, jotka olivat usein alakuloisia ja jopa synkkiä tarinoita elävästä elämästä. Sävellyksissä kantri ja folk kohtasivat bluesin, ja karusta ilmaisustaan ja kaikesta synkkyydestään huolimatta musiikissa oli kauneutta ja melodisuutta. Usein Townes lauloi epäonnisista laitapuolen kulkijoista ja muista kovanonnen sotureista, joita elämä ei ollut kohdellut oikeudenmukaisesti. Townes koki itsekin hieman samanlaisen kohtalon: lempeästä äänestään ja hienoista lauluistaan huolimatta hän jäi aina pienen kulttipiirin suosikiksi.
Lauluntekijänä Van Zandt sai kuoltuaan osakseen suurta arvostusta, ja lukuisat kuulut kantritaitajat levyttävät yhä miehen lauluja. Hänen kappaleitaan ovat levyttäneet muun muassa Willie Nelson, Merle Haggard, Bob Dylan, Emmylou Harris, Lyle Lovett, Cowboy Junkies ja Norah Jones. Steve Earlea voidaan pitää suorastaan Townesin oppipoikana ja Earle onkin sanonut Townesin "olevan maailman paras lauluntekijä" ja olevansa valmis "vaikka seisomaan cowboy-buutseissaan Bob Dylanin kahvipöydällä" sanomassa tämän. Earle myös nimesi poikansa Justin Townes Earleksi ja vuonna 2009 hän julkaisi kokonaisen Townes-coverlevyn.
Suomessa Townes Van Zandt vieraili muutamaan otteeseen. Muun muassa Karjaan vuoden 1993 Kantrikavalkaadien soolo-esiintyminen oli paikallaolijoiden mukaan vavahduttava. Van Zandtin karisma teki suuren vaikutuksen yleisöön, joka istui hiiren hiljaa kuuntelemassa Townesin lauluja ja tarinoita.
Levytykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- First Album/For The Sake of The Song - 1968
- Our Mother The Mountain - 1969
- Townes Van Zandt - 1970
- Delta Momma Blues - 1971
- High, Low & In Between - 1971
- The Late, Great Townes Van Zandt - 1972
- Live at The Old Quarter - 1977
- Flying Shoes - 1978
- Live and Obscure - 1987
- At My Window - 1987
- Rain On A Conga Drum - 1991
- Road Songs - 1992
- Rear View Mirror (Live) - 1993
- The Nashville Sessions - 1993
- No Deeper Blue - 1994
- Around Townes (Laulajana: Jonell Mosser) - 1996
- The Highway Kind - 1997
- TVZ CD Documentary - 1997
Kuoleman jälkeen julkaistut levyt:
- Abnormal - 1998
- In Pain - 1999
- A Far Cry From Dead - 1999
- Poet - A Tribute to Townes Van Zandt (Cover) - 2001
- Together at the Bluebird - 2001
- A Gentle Evening with Townes Van Zandt - 2001
- In the Beginning... - 2003
