Toivo Salervo
Toivo August Salervo, sukunimi alk. Salenius (17. tammikuuta 1888 Kuopio – 30. maaliskuuta 1977 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti. [1]
Salervon vanhemmat olivat insinööri Johan August (Atte) Salenius ja Wilma Helena Österbladh. Hän pääsi ylioppilaaksi Viipurin reaalilyseosta 1906 ja valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1910. Aluksi hän työskenteli apulaisena arkkitehti Onni Tarjanteen arkkitehtitoimistossa. Vuonna 1913 hän otti vastaan piirustuksen opettajan viran Jyväskylän seminaarista. Jyväskylän aikoihin hänellä oli myös oma arkkitehtitoimisto, jossa harjoittelijana oli kesällä 1916 nuori ylioppilas nimeltä Alvar Aalto. Harjoittelun jälkeen Salervo antoi sanavalmiille harjoittelijalleen neuvon:
»Ei sinusta ole arkkitehdiksi, mutta tähtää lehtimiesuralle![2]»
Vuosina 1918–1944 Salervo toimi kouluhallituksen arkkitehtina ja tuolta ajalta ovat kaikki hänen tunnetuimmat työnsä, jotka ovat pääasiassa koulurakennuksia. Arkkitehdin ja piirustuksen opetuksen lisäksi Salervo kirjoitti paljon oppikirjoja ja oli kouluhallituksessa piirustuksen, veiston ja kaunokirjoituksen tarkastajana. Monet koululaispolvet ovat opiskelleet kaunokirjoitusta, jonka mallin Salervo kehitti 1930-luvulla[3]. Viimeksi Salervo oli maataloushallituksessa kotiteollisuusneuvoksena ja osastopäällikkönä 1945–1955.[1]
Eläkepäivikseen Salervo vetäytyi Nurmijärvelle, Röykässä sijaitsevan Vahaksenjärven rannalla olevaan, itse piirtämäänsä huvilaan. Eläkkeellä hän omistautui pitkälti taiteelle maalaamalla luonnonkukkia metsissä pääasiassa vesivärein. Myös muutamista kyläläisistä hän maalasi vesivärein muotokuvia.lähde?
Viimeiseksi hänen piirtämäkseen ja myös rakennusvalvomakseen rakennukseksi jäi omaleimainen linja-autopysäkin suojakatos Vaaksintien risteyksessä Röykässä. Rakennus tuhoutui tulipalossa arkkitehdin kuoleman jälkeen.lähde?
Töitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Salervon talo, Alvar Aallon katu 1 (aik. Seminaarinkatu), Jyväskylä (1914)
- Ritikan koulu, Kemi 1921 (ei koulukäytössä vuoden 1978 jälkeen) [4]
- Etelänkylän koulu, Kalajoki 1923 [5]
- Lielahden Koulu (ent. Harjuntaustan Kansakoulu), Tampere 1924 [6]
- Harjun urheilukenttä, Jyväskylä 1926
- Kankaan koulu, Kouvola 1927
- Ylitornion kristillisen opiston päärakennus 1927 [7]
- Hämeenlinnan yksityinen tyttökoulu 1927 [8]
- Koivun koulu, Tervola 1928
- Oulaisten lukio 1928 [5]
- Peltolan koulu, Lappeenranta 1930
- Pajusaaren koulu, Kemi 1930 [9]
- Ylönkylän kansakoulu Perniö 1930
- Oriveden yhteiskoulu 1931[10]
- Vääksyn Yhteiskoulu, Asikkala 1931 [11]
- Kouvolankylän koulu, Kouvola 1933[12]
- Ortelan koulun kivinen osa, Hämeenlinna 1933
- Kemin kansakoulu (nyk. Sauvosaaren koulu) 1936
- Harjun kansakoulu (nyk. Harjun koulu) Lohja 1936
- Kaipolan koulu, Sulkava 1937
- Oulaisten peruskoulun ala-aste 1937 [5]
- Oppikujan koulun muutos ja laajennus, Kouvola 1938[12]
- Korkatin koulu (nykyisin Korkatin Kartano), Haapavesi 1946–1950 [5]
Kirjallista tuotantoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Veisto-opas 1. Gummerus 1918, 4. painos 1941
- Kansakoulun piirustuksenopetuksen järjestelmä. Gummerus 1919
- Oppikoulun ja seminaarin piirustuksenopetuksen järjestelmä. Gummerus 1919
- Kotisivistys ja kauneusarvot. Kristillisen taideseuran esitelmiä 4. Otava 1921
- Matkakertomus Valtion urheilulautakunnan apurahalla keväällä 1922 tekemältä opintomatkalta Ruotsiin, Tanskaan, Saksaan ja Itävaltaan. Valtion urheilulautakunta, Helsinki 1923
- Kirjoittamisen opetus : tyyppikirjaimiston pohjalla. Otava 1932
- Nuorisomme koulutus muuttuneissa oloissamme. Otava 1943
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Ylioppilasmatrikkeli 1906, numero 30586
- ↑ Göran Schildt: Valkoinen pöytä, s. 72. Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-1-06544-0
- ↑ Uudet kirjaimet ja numerot Opetushallitus. Arkistoitu 6.10.2007. Viitattu 27.12.2008.
- ↑ Arkkitehtitoimisto Huusko & Teppo: Lapin rakennusperintö, s. 50,56. Kirjapaino Oy Kaleva, Oulu, 1984. ISBN 951-9152-74-1
- ↑ a b c d Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet Osa 3. Pohjois-Pohjanmaan Seutukaavaliiton Julkaisu A:117, s. 29,30,44,87. Oulu: Pohjois-Pohjanmaan Seutukaavaliitto, 1993. ISBN 951-9328-55-6
- ↑ Tampereen Kantakaupungin Rakennuskulttuuri 1998. Tampereen kaupungin ympäristötoimi kaavoistuyksikkö.
- ↑ Hiukan opiston historiaa (Internet Archive) 16.6.2009. Ylitornion kristillinen opisto. Arkistoitu 23.1.2010. Viitattu 14.12.2014.
- ↑ Marja Ivars ja Lauri Putkonen: Hämeenlinnan kaupungin ja Hattulan kunnan rakennuskulttuuriselvitys (Internet Archive)) Hämeenlinnan kaupunki. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 14.12.2014.
- ↑ Heljala, Minna; Seppälä, Sirkka-Liisa ja Elo Tiina: Meren ja teollisuuden kaupunki, s. 96. (Suomen ympäristö 15/2013) Helsinki: Ympäristöministeriö, 2013. ISBN 978-952-11-4252-9 Teoksen verkkoversio (pdf).
- ↑ Arkkitehdit LSV Oy: Oriveden yhteiskoulu. Rakennushistoriallinen selvitys 2023, s. 11. Oriveden kaupunki, 2023.
- ↑ Pirilä, Marjo: Pala vanhan Vääksyn historiaa katoaa, kun lähes satavuotias arvorakennus väistyy uuden tieltä – yhteiskoulu sai purkutuomion vuosien väännön jälkeen 2.11.2022. Yle. Viitattu 3.11.2022.
- ↑ a b Wasastjerna Rurik: Muutakin kuin rautatieristeys, s. 142. Kouvolan kaupunginmuseo, 2011.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Toivo Salervo Wikimedia Commonsissa
- Toivo Salervo : Minkälaista on hyvä käsiala? Hyvä käsiala on selvää, sujuvaa, tasaista ja yksilöllistä, Suomen Kuvalehti, 21.10.1933, nro 43, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
