Toinen yhteisrintama

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Toinen yhteisrintama
第二次國共合作
Perustettu 1937
Lakkautettu 1945
Tyyppi sotilaallinen liittouma
Toiminta-alue Kiina
Johtajat Tšiang Kai-šek ja Mao Zedong

Toinen yhteisrintama (kiin.: 第二次國共合作; pinyin: dì èr cì guógòng hézuò; kirjaimellisesti: 'toinen kansallis-kommunistinen liittoutuma') oli Kiinan sisällissodan kahden osapuolen, kommunistien ja nationalistien, muodostama järjestö, joka soti Japanin imperiumia vastaan vuosina 1937–1945.

Nationalistit ja kommunistit olivat tehneet yhteistyötä jo 1920-luvulla. Ensimmäistä yhteisrintamaa tuki Neuvostoliitto sillä ehdolla, että nationalistien johtaja Sun Yat-sen antoi kommunistien säilyttää oma puolueorganisaationsa. Tämä yhteisrintama pysyi kasassa suurimmaksi osaksi Sunin oman karisman ansiosta ja romahti hänen kuoltuaan vuonna 1925.[1] Kommunistien ja nationalistien välit katkesivat lopullisesti vuonna 1927, kun nationalistien uudeksi johtajaksi noussut Tšiang Kai-šek määräsi arviolta 5000 kommunistia tapettavaksi, minkä seurauksena osapuolet ajautuivat sisällissotaan toisiaan vastaan.[2][3]

Vuonna 1935 Japani teki useampia operaatio Kiinassa provosoidakseen tämän sotaan Japania vastaan. Kommunistit, jotka olivat tässä vaiheessa melkein hävinneet sisällissodan naitionalisteille, ehdottivat toista yhteisrintamaa Japanin vastustamiseksi.[4] Tšiang ei aluksi ollut halukas yhteistyöhön. Tämä johti ns. Xi'anin välikohtaukseen joulukuussa 1936, kun Tšiangin omat alaiset ottivat hänet vangiksi Xi'anin kaupungissa ja halusivat pakottaa Tšiangin liittoutumaan kommunistien kanssa Japania vastaan.[5] Tšiang suostui yhteistyöhön ja pääsi vapaaksi 25. joulukuuta.[6] Virallisesti yhteisrintama perustettiin vuonna 1937.[1]

Toiminta sodassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täysimittainen sota alkoi Japanin hyökättyä vuonna 1937.[4]

Yhteisrintaman myötä nationalistien resursseja valui kommunisteille samalla kun nämä keskittyivät kasvattamaan suosiotaan Kiinan maaseudulla.[7] Kommunistit myös välttelivät taistelua Japania vastaan, mutta kahakoivat liittoumasta huolimatta nationalistien kanssa.[4] Nationalistit sen sijaan vetivät parhaimmat joukkonsa pois rintamalta ja pyrkivät estämään kommunisteja laajentumasta maaseudulla ja Japanilaisten miehittämillä alueilla.[1]

Yhteisrintaman purkautuminen ja merkitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteisrintama oli alusta asti hataralla pohjalla, koska osapuolia vaivasi luottamuspula. Osapuolet eivät juurikaan koordinoineet toimintaansa vuonna 1943.[8] Sekä kommunistit että nationalistit tiesivät jo sotiessaan Japania vastaan, että yhteisrintama pysyisi pystyssä vain siihen saakka, kunnes Japani olisi voitettu. Kummallakaan osapuolella ei ollut mahdollisuuksia ajaa omia sisäpoliittisia tavoitteetaan Kiinassa niin kauan kun Japani miehitti Kiinalle kuuluvia alueita.[9] Virallisesti yhteisrintama lakkautettiin 1945.[1]

Yhteisrintamatoiminta oli kommunistien kannalta edullinen, koska se sai pitää taukoa nationalisteja vastaan taistelusta, rekrytoida uusia jäseniä ja järjestellä sekä armeijansa että poliittisen organisaationsa uudelleen. Tämä johti lopulta kommunistien voittoon ja nationalistien vetäytymiseen Taiwaninsaarelle. Vuonna 1949 Mao kutsuikin yhteisrintamaa "taika-aseeksi", jonka turvin hän kukisti nationalistien suuremman armeijan. Maon positiivinen suhtautuminen yhteisrintamaan johti siihen, että Kiinan kommunistisen puolueen alaisuudessa toimii edelleen yhteisrintaman työosasto, joka esim. tekee vaikutustyötä puolueen puolesta länsimaissa.[10][11]

  1. a b c d United Front | Chinese Resistance & Nationalism 1937-1945 Encyclopædia Britannica. 2024. Viitattu 4.10.2024. (englanniksi)
  2. Pitkä marssi oli Maon tie valtaan Historia. 12.1.2020. Viitattu 4.10.2024.
  3. 2. China (1900-present) University of Central Arkansas. 2024. Viitattu 4.10.2024. (englanti)
  4. a b c A history of united front tactics Taiwan Today. 1.1.1982. Viitattu 4.10.2024. (englanniksi)
  5. China - History - Xi'an Incident, 1936 National Library Wellington. 2024. Viitattu 4.10.2024. (englanniksi)
  6. Xi’an Incident | 1937, Japan, China Encyclopædia Britannica. 2024. Viitattu 4.10.2024. (englanniksi)
  7. The Chinese Revolution of 1949 Office of the Historian. 2024. Viitattu 4.10.2024. (englanniksi)
  8. United Front Oxford Reference. Viitattu 4.10.2024. (englanniksi)
  9. Chinese Civil War | Summary, Causes, & Results Encyclopædia Britannica. 10.9.2024. Viitattu 4.10.2024. (englanniksi)
  10. Fillingham, Zachary: Backgrounder: A Brief History of China’s United Front Geopolitical Monitor. 22.3.2019. Viitattu 4.10.2024. (englanniksi)
  11. Ylen selvitys: Kiinan kontrollijärjestelmä pesiytyi myös Suomeen – Toiminnalla on yhteys suomalaiseen puoluepolitiikkaan Yle Uutiset. 15.3.2020. Viitattu 4.10.2024.