Kiinan tasavallan vetäytyminen Taiwaniin
Kiinan tasavallan vetäytyminen Taiwaniin (kiin.: 中華民國政府遷臺; pinyin: Zhōnghuá Mínguó Zhèngfǔ qiāntái), tai Suuri pako (kiin.: 大撤退; pinyin: Dà Chè Tuì)[1], viittaa Kiinan sisällissodan loppuvaiheeseen, jonka seurauksena Kiinan tasavallan hallinto (eli kuomintang) perääntyi manner-Kiinasta ja jatkoi toimintaansa Taiwanista käsin. Yhteensä Taiwaniin siirtyi arviolta 1,2 miljoonaa ihmistä.[2] Toisten arvioiden mukaan määrä olisi jopa 2,5 miljoonaa.[1]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taiwanin saari oli osa Japanin imperiumia vuosina 1895–1945, ja kun saari palautettiin Kiinalle, kuomintang oli vallassa. Kiinan sisällissota oli kuitenkin käynnissä ja se päättyi lopulta kommunistien voittoon.[3]
Suunnitelmia Taiwaniin vetäytymisestä Fujianin maakunnan kautta alettiin tehdä jo alkuvuodesta 1947. Yhdysvaltain presidenti Harry Trumanin hallituksessa oli vain vähän intoa ylläpitää yhteyttä kuomintangin johtamaan Kiinaan, jonka sotaonni kääntyi koko ajan huonompaan suuntaan. Toisaalta amerikkalaiset eivät myöskään olleet halukkaita tarjoamaan voittoa kommunisteille, joten sotilaallinen ja rahallinen tuki kuomintangille jatkuivat vaikkakin aiempaa vähäisempänä.[4]
Kommunistien johtaja Mao Zedong tarjosi kuomintangille mahdollisuutta antautua 14. tammikuuta 1949, mikäli nämä hyväksyisivät Maon nimeämät ennakkoehdot. Virkaatekevä presidentti Li Zongrenin johtama hallitus hylkäsi tarjouksen 19. huhtikuuta. Kun kommunistit valloittivat Nanjingin viisi päivää myöhemmin, Kiinan tasavallan hallitus ajautui kaaokseen.[5]
Tapahtumien kulku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiinan tasavallan laivasto ja ilmavoimat kuljettivat tavaraa ja ihmisiä Taiwaniin, minkä johdosta näiden kalusto koki kovia.[6] Valtion omaisuuden, kuten sen kultavarojen, siirto Taiwaniin aloitettiin elokuun 1948 alussa.[5] Kuomintangin johtaja Tšiang Kai-šekin salaisesti antamalla käskyllä kullan siirto keskuspankista laivoihin aloitettiin 30. marraskuuta ja operaatio jatkui aina seuraavan vuoden toukokuulle. Ainakin yksi laiva upposi upposi kesken matkan, mikä maksoi pankin henkilökunnan lisäksi arviolta 60 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Toinen laiva joutui panttivankitilanteeseen, kun kapinoiva upseeri suunnitteli seilaavansa sen kanssa Etelä-Amerikkaan.[1] Kullan lisäksi kuomintang vei mukanaan myös hopeaa ja valuuttareservissä olevat Yhdysvaltain dollarit.[7] Kiinan tasavallan kansalliset sinetit jouduttiin salakuljettamaan erillisessä operaatiossa Brittiläisestä Hongkongista Hainanin kautta Taiwaniin.[8] Arvotavaran lisäksi Taiwaniin siirrettiin myös radiotekniikkaa, tehtaiden koneita, autoja sekä raaka-aineita kuten puuta ja tekstiilejä. Pelkästään Shanghaista lähti arviolta 1500 laivaa kohti Taiwania.[1]
Joulukuun 1948 alussa Kiinan tasavallan kansallismuseon johto päätti, että ainakin kansallismuseon arvokkaimmat esineet siirretään Taiwaniin. Ensimmäiset 532 kontillista tavaraa lähetettiin saarella sijaitsevaan Keelungin satamaan meriteitse 28. joulukuuta. Seuraava rahtilähetys (3502 konttia) lähetettiin 6. tammikuuta 1949 tasavallan kauppalaivaston turvin. Kolmas lähetys (1248 konttia) lähti kohti Taiwania 30. tammikuuta. Konteissa oli museon esineitä, mutta myös kirjoja, hallinnollisia dokumentteja ja karttoja. Taiwaniin saavuttuaan esineistöä (paitsi Academia Sinican historian ja filologian osaston tavaroita) säilytettiin Taichungissa sokeritehtaan varastossa.[9] Kiinalaisen kulttuurin kannalta arvokkaiden esineiden siirtämisen takia Manner-Kiinassa Taiwanista käytetään toisinaan nimitystä "aarresaari".[10]
Tšiang vetäytyi Taiwanista 10. joulukuuta 1949 syötyään aterian Chengdussa puolenpäivän aikoihin, jonka jälkeen hän nousi lentokoneeseen, joka vei hänet Taiwaniin. Tässä vaiheessa suurin osa tasavallan vetäytymisestä oli jo suoritettu. Yhteensä vetäytyminen kesti yli vuoden.[1]
Vetäytymisen jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksi kuomintang suunnitteli hyökkäävänsä takaisin mantereelle (kulki nimellä Projekti Kansallinen kunnia), mutta tästä luovuttiin myöhemmin.[11]
Taiwanissa puolue Tšiang julisti poikkeustilan, jota jatkettiin aina vuoteen 1987 saakka.[12] Tšiang nimitti pääministeriksi Chen Yin, joka asetti tavoitteeksen Taiwanin puhdistamisen japanilaisista vaikutteista. Huolimatta siitä, että Chen itse osasi sekä japania että minnan-kiinaa, hän kieltäytyi käyttämästä näitä, vaan alkoi vaatia, että Taiwanissa puhuttaisiin vain mandariinikiinaa.[13]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Taiwan in Time: The great retreat Taipei Times. 4.12.2016. Viitattu 28.1.2024. (englanniksi)
- ↑ HISTORY Ministry of Foreign Affairs. 28.1.2024. Viitattu 28.1.2024. (englanniksi)
- ↑ China and Taiwan: A really simple guide BBC News. 12.1.2022. Viitattu 3.10.2024. (englanti)
- ↑ Milestones in the History of U.S. Foreign Relations Office of the Historian. 2024. Viitattu 3.10.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Chinese Civil War - Nationalist Collapse, PRC, 1949 Encyclopædia Britannica. 10.9.2024. Viitattu 3.10.2024. (englanniksi)
- ↑ The Month In Free China Taiwan Today. 1.4.1966. Viitattu 28.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Karl, Rebecca E.: Mao Zedong and China in the twentieth-century world : a concise history, s. 75. Duke University Press, 2010. ISBN 978-0-8223-4780-4 (englanniksi)
- ↑ 蔡英文PO全台最狂開箱文，兩顆「傳國之寶」曝光！竟從民國18年用到現在-風傳媒 Storm.mg. 21.5.2020. Viitattu 3.10.2024. (kiina)
- ↑ History of NPM National Palace Museum. 30.1.2023. Viitattu 3.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Mainland Chinese Begin Visiting Taiwan Voice of America. 27.6.2011. Viitattu 3.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Taiwan in Time: Spies, guerillas and the final counterattack Taipei Times. 17.11.2019. Viitattu 28.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Cheung, Eric; Tsai, Gladys & Ripley, Will: Why a decades-old deadly crackdown on democracy is becoming more important for Taiwan today CNN. 1.3.2022. Viitattu 28.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Taiwan - Japanese Occupation, Nationalist Rule, Chinese Culture Encyclopædia Britannica. 3.10.2024. Viitattu 3.10.2024. (englanniksi)