Toinen Venäjä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Toinen Venäjä (ven. Другая Россия, Drugaja Rossija) on vuonna 2006 perustettu venäläinen oppositioryhmittymä. Se vastustaa vallan keskittymistä Yhtenäinen Venäjä -puolueen ympärille sekä korostaa kansalaisvapauksia. Liike järjesti Erimielisten marssi -mielenosoituksia, jotka keräsivät runsaan huomion länsimaisessa mediassa. Viimeinen näistä järjestettiin vuonna 2008. Toinen Venäjä valitsi vuoden 2008 presidentinvaalien ehdokkaakseen Garri Kasparovin.

Vuonna 2010 Eduard Limonov ilmoitti perustavansa saman nimisen puolueen, ja jatkoi mielenosoituksia Strategija-31-nimen alla.

Yleisesti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen Venäjä järjestö perustettiin Pietarin G8-kokouksen aikana (11.–12. heinäkuuta 2006) Moskovassa. Se järjesti ensimmäisen Erimieltä olevien marssin 16. joulukuuta 2006 Moskovassa ja 3. maaliskuuta 2007 Pietarissa. Seuraavat marssit järjestettiin 14. huhtikuuta ja 15. huhtikuuta 2007 Moskovassa ja Pietarissa.

Poliittisesti liike on hyvin hajanainen, eikä ole kyennyt sopimaan yhteisestä ohjelmasta. Liikkeeseen kuuluu niin Neuvostoliiton uudelleenperustamista tavoittelevia, euraasialaisia imperialisteja, kansallisoikeistoa kuin ihmisoikeusaktivisteja ja länsimielisiä liberaaleja. Sen pääasiallisena ideologiana on Putinin ja hallituspuolueiden vastustus.

Merkittävimpiä ryhmään kuuluvia liikkeitä ovat Garri Kasparovin Yhtenäinen kansalaisrintama, entisen pääministeri Mihail Kasjanovin Kansan demokraattinen unioni, Eduard Limonovin kielletty Kansallisbolševistinen puolue, Tasavaltalaispuolue, Punanuorison esijoukko (Avangard Krasnoi Molodoži) ja Vallankumouksellinen kommunistien puolue. Myös valtavirran liberaalin Jablokon jäsenet ovat osallistuneet ryhmän marsseille, mutta puolueen johto on sanoutunut irti niistä.

Toinen Venäjä -liike valitsi yhteisen presidenttiehdokkaan vuoden 2008 vaaleihin lokakuussa 2007. Se piti kokouksensa sunnuntaina 8. heinäkuuta 2007. Mihail Kasjanov ilmoitti edellisenä tiistaina olevansa asettumatta ehdolle sen presidenttiehdokkaan esivaaliin ja jättävänsä ryhmän. Myös muutamat muut jäsenet boikotoivat kokousta tukeakseen Kasjanovia ja asettuakseen muiden ryhmien taakse.[1][2] Kasparov on sittemmin osallistunut lähinnä toisen Solidaarisuus-ryhmittymän toimintaan, ja Toinen Venäjä on toiminut lähinnä kansallisbolševikkien ympärillä ja paperilla. Kesäkuussa 2010 Eduard Limonov ilmoitti perustavansa saman nimisen puolueen vuoden 2011 vaaleja varten.[3]

Lontoossa maanpaossa elävä oligarkki Boris Berezovskin on rahoittanut järjestön toimintaa.[4][5]

Erimielisten mielenosoituksia 2007

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

11. kesäkuuta marssi järjestettiin Moskovassa, jossa järjestettiin samaan aikaan Maailman talousfoorumin kokous. Paikalla arvioitiin olevan 2 000 marssijaa.[6]

Kesäkuun 9. Kasparovin ja Limonovin johtama marssi järjestettiin Pietarissa, jossa paikalla oli eri arvioiden mukaan 400–3 000 marssijaa ja 250 toimittajaa. Kaksi marssijaa pidätettiin huliganismista syytettyinä.[7]

Toukokuu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuun lopussa erimieliset marssivat Voronežissa, jossa viranomaiset ja tiedostusvälineet arvioivat paikalla olleen 15–40 osallistujaa. Järjestäjien mukaan marssijoita oli 400.[8]

Euroopan unionin ja Venäjän huippukokous järjestettiin 30. kerran Venäjän Samarassa 17.-18. toukokuuta. Miliisi otti kiinni kolme toimittajaa ja esti Novaja gazetan toiminnan. Päätoimittaja Sergei Kurt-Adžievin mukaan syynä oli se, että hänen tyttärensä oli järjestämässä erimielisten marssia Samaraan. 10.5. 2007 otettiin kiinni myös Kommersantin kirjeenvaihtaja Pavel Sedakov sekä paikallisen television toimittaja ja kuvaaja, jotka olivat tehneet ohjelmaa Ren TV:lle. Tämä tapahtui heidän haastateltuaan yhtä erimielisten marssin järjestäjää, Mihail Gangania. Haastattelu tapahtui hänen asuintalonsa pohjakerroksessa.[9]

Sergei Kurt-Adžiev itse oli kannattanut Radio Eho-Moskvan haastattelun mukaan edellisissä duuman vaaleissa Jablokoa ja kehottanut kaikkia äänestämään sitä.[10]

Euroopan unionin puheenjohtajamaan Saksan suurlähettiläs vetosi Venäjään, jotta se sallisi mielenosoituksen.[11]

Miliisi takavarikoi Novaja gazetan toimituksesta tietokoneet.[12]

Huippukokouksen aikana 18.5. miliisi vaikeutti Samaran kaupungin kanssa sovittua mielenosoitusta reitillään. Paikalle tuli tuhannen mielensosoittajan sijasta reilut 300 ja puolentoista tunnin mittaiseksi tarkoitettu mielenosoitus kesti vain tunnin. Viranomaisten järjestelyt marssin varalta alkoivat jo aamulla. Marssireitiksi oli vahvistettu Osinpenkonkadun suihkulähteet - Volgan valtakatu - Ladjan monumentti. Viranomaiset alkoivat rajoittaa liikennettä reitille johtaville kaduille, kunnes kello 16.00 se estettiin kokonaan. Syyksi ilmoitettiin tietyöt. Viereisellä Lenininkadulla oli pysäköitynä Gaselli-pakettiautoja ja muutamia linja-autoja. Tietoa siitä, keitä autoissa oli, ei ollut. Marssireitin varrella olevat kahvilat tyhjennettiin ja niissä ilmoitettiin olevan "siivouspäivä". Kello 17.00 mennessä alkoi paikalle tulla toimittajia, joille henkilötodistusten perusteella annettiin kirkkaankeltaiset rintakortit, jotta he erottuisivat mielensoittajista. Yhtenä hetkenä toimittajia oli kolme kertaa niin paljon kuin mielenosoittajia. Marssi eteni hitaasti ja marssijat pysähtelivät antaakseen lausuntoja toimittajille sekä tarjotakseen parempia kuvakulmia valokuvaajille.[13]

Mielenosoituksessa kannettiin tunnuksia "Venäjä ilman Putinia ja hänen seuraajiaan" sekä "Alas poliisivaltio". Lisäksi vaadittiin poliittisten vankien vapauttamista sekä todettiin, että FSB on kansanvihollinen. Kello 17.00 mielenosoittajat palasivat sovittua reittiä.[14]

Mielenosoitus reitillä oli kirjoituksia, joissa marssia parodioitiin valepropagandalla. Tolpissa olevissa ilmoituksissa oli kutsu "Typerysten marssille", vaadittiin "varastamaan budjettivaroja", palauttamaan Kasparoville šakkilauta sekä Kasjanoville nojatuoli, kuin myös "rekisteröimään fasistit". Nimekkäimmät mielenosoittajat, kuten Garri Kasparov tai Eduard Limonov eivät voineet saapua paikalle Samaraan, kun heidän matkaansa viivästytettiin hyvin suunnitelluin syin.[15]

Samaran tapahtumien johdosta Euroopan parlamentti osoitti epäsuoraa tukea kutsumalla Garri Kasparovin puhumaan Euroopan parlamenttiin.[16]

Maaliskuu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erimielisten marssi 3. maaliskuuta 2007 Pietarissa. Kuvassa kansallisbolševistien punaiset ja monarkistien musta-valko-keltaiset liput

Toinen Venäjä järjesti Erimieltä olevien marssin Pietarissa 3. maaliskuuta 2007 kello 12.00. Suunniteltu reitti kulki alkaen suurelta "Lokakuu" -konserttisalilta Kapinanaukion metroaseman lähelle, sieltä Suvorovin valtakadulle ja kohti Proletariaatin diktatuurin aukiota, missä Toinen Venäjä aikoi järjestää joukkokokouksen.[17] Viranomaiset olivat kieltäneet marssin ja mielenosoituksen, sanoen sen häiritsevän liikennettä. Mielenosoituksen paikaksi Pietarin kaupunginhallinto tarjosi sen sijaan Leninin patsaan ympäristöä Suomen aseman lähistöllä, mikä ei puolestaan kelvannut oppositiolle.[18]

Eri mieltä olevien marssi kulki ensin suunniteltua reittiä pitkin ja satoja mielenosoittajia murtautui mellakkapoliisien ketjun läpi, kymmenien joutuessa kovaotteisesti kiinniotetuiksi. Marssi alkoi suunnitellulta paikalta ja noin 1 500 marssija joukko siirtyi kohti Nevan valtakatua. OMONin ensimmäinen sulkuketju murtui teatterilla ja väkijoukko siirtyi hitaasti kohti Nevski prospektia. Moskovan asemalla järjestettiin rauhallinen mielenosoitus ja 2 500 henkeä käsittävä joukko hajosi osiin miliisin erikoisjoukkojen OMONin vuoksi. Smolnan lähellä mielenosoittajien lukumäärä kasvoi 4 000:een. Mielenosoittajat onnistuivat pääsemään myös aikaisemman valtakunnanduuman rakennuksen luo, tavaratalo Gostinyj Dvorin taakse, missä pidettiin rauhallinen mielenosoitus teemalla: "Tämä on meidän kaupunkimme" ja "Me tarvitsemme toisenlaisen Venäjän".[19]

Jo alkuvaiheessa OMON otti kiinni Venäjän kansallisbolševistisen puolueen johtajan, Eduard Limonovin ja Punaisen nuorison etujoukon johtajan Sergei Udaltšovin.[19]

Kiinniotettujen joukossa oli muun muassa entinen šakin maailmanmestari Garri Kasparov. Mielenosoitusta seuraavan viikon sunnuntaina Pietarissa järjestettiin paikallisvaalit.[20]

Marssiin osallistui myös Jabloko-puolue tunnuksin: "Rehellisen Venäjän puolesta", "Fasismia vastaan" ja "Korruptiota vastaan".[21]

Liikenne Nevan valtakadulla pääsi jatkumaan kello 14:00.[19] Kiinni otetuiksi arvellaan tulleen 50 henkilöä.[22]

14. huhtikuuta Moskovassa järjestetyllä marssilla pidätettiin eri lähteiden mukaan 170–250 henkeä, mukaan luettuna Kasparov, joka sai noin 30 euron sakot. 15. huhtikuuta Pietarissa järjestetyllä marssilla pidätettiin noin viidestäsadasta marssijasta 120.[23][24][25]

Mielenosoituksia 2009

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

31. elokuuta 2009 järjestettiin Moskovassa mielenosoitus Triumfalnaja-aukiolla, jossa OMON otti kiinni 30 henkilöä. Kiinni otettujen joukossa olivat mm. Lev Ponomarjov, Eduard Limonov, joka pidätettiin kuukautta aikaisemmin niin ikään mielenosoituksesta.[26]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kasparov vaati Venäjän oppositiota ryhdistäytymään Helsingin Sanomat. Arkistoitu 10.7.2007. Viitattu 9.7.2007.
  2. ↑ Opposition Leaders Argue over Unity Candidate Kommersant. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 9.7.2007.
  3. ↑ Rian.ru
  4. ↑ The Big Question: Who is Boris Berezovsky, and why does Russia want him back? Independent. Arkistoitu 22.4.2007. Viitattu 20.4.2007.
  5. ↑ Berezovsky transcript and audio FT.com. Viitattu 18.6.2007.
  6. ↑ Putinin vastustajat osoittivat mieltä Moskovassa YLE. Viitattu 12.6.2007.
  7. ↑ "March of Dissent" ends without incident in St. Petersburg RIA. Viitattu 12.6.2007.
  8. ↑ Марина Литвинович: Ответственность за эксцессы на "Маршах несогласных" несут правовые структуры DW. Viitattu 12.6.2007.
  9. ↑ Свободный пресс (Svobodnyj press - Vapaa lehdistö), (Arkistoitu – Internet Archive) Julija Pazdnikova, 11.5.2007, Gazeta.Ru
  10. ↑ samru.ru:Самарский разворот (Samarskij razvorot), Tatjana Prokopavitšene, luettu 12.5.2007
  11. ↑ Kommersant : Германия пошла в ногу с "Маршем несогласных" (Germanija pošla v nogu s Maršem nesoglasnyh), Ivan Tjažlov, luettu 12.5.2007 12:14 UTC+3h [1]
  12. ↑ Samara Segodnja : В самарской редакции «Новой газеты» милиция изымает компьютерную технику (V samarskoi redaktsii Novoi gazety militsija izymajet kompjuternuju tehniku), Ivan Tjažlov, 11.5.2007 [2]
  13. ↑ Блиц-марш - Salamamarssi, Julija Pazdnikova, 18.5.2007 (Arkistoitu – Internet Archive) Gazeta.Ru
  14. ↑ Gazeta.Ru:Блиц-марш - Salamamarssi, Julija Pazdnikova, 18.5.2007 19:53 UTC+4h [3] (Arkistoitu – Internet Archive)
  15. ↑ Gazeta.Ru, Блиц-марш - Salamamarssi, Julija Pazdnikova, 18.5.2007[4] (Arkistoitu – Internet Archive)
  16. ↑ voimakas tuki Venäjän oppositiolle, Julija Pazdnikova, 18.5.2007 Yleisradio
  17. ↑ Toinen Venäjä, lehdistötiedote 27.2.2007, [vanhentunut linkki]
  18. ↑ Sankt-Peterburg.ru 1.3.2007
  19. ↑ a b c Svobodanews.ru : Несогласные все-таки прошлись по Невскому 3.3.2007 (Arkistoitu – Internet Archive)
  20. ↑ Russian Police Break Up Democracy March 3.3.2007, CBS News
  21. ↑ Jabloko 3.3.2007
  22. ↑ Ilta-Sanomat :Putinia vastustaneet mielenosoittajat pidätettiin (Arkistoitu – Internet Archive) 3.3.2007
  23. ↑ Update: 120 detained in police clash with protesters in Petersburg RIA. Viitattu 15.4.2007.
  24. ↑ Kasparov arrested at Moscow rally BBC. Viitattu 15 4.2007.
  25. ↑ Kasparov fined for Moscow protest Al Jazeera. Viitattu 15.4.2007.
  26. ↑ Opposition mielenosoitus tukahdutettiin Moskovassa,[vanhentunut linkki] Uusisuomi.fi

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Toinen_Venäjä&oldid=22126017”