Smolnan instituutti
Smolnan instituutti tai Smolna (ven. Смо́льный институт, Smolnyi institut) on rakennustaiteellinen muistomerkki ja hallinnollinen keskus Pietarissa Venäjällä.
Klassismia edustava Giacomo Quarenghin suunnittelema Smolnan instituutti rakennettiin vuosina 1806–1808 laajennukseksi vieressä olevalle barokkityylisen Smolnan luostarille, jonka tiloissa vuosina 1764–1917 toimi aatelistytöille tarkoitettu oppilaitos, joka oli laatuaan Euroopan ensimmäinen.[1]
Naisten koulutuslaitos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rakennuksen tilasi Giacomo Quarenghilta aatelistyttöjen koulutusyhdistys, ja se rakennettiin kouluksen kehittämisen uudistaja Ivan Betskoin aloitteesta ja Katariina II:n vuonna 1764 antaman asetuksen mukaisesti nimellä Smolnyi institut blagorodnik djevitš (ven. Смо́льный институт благородных девиц, Smolna instituutti aatelistytöille).[2] Katariina II valvoi koulun toimintaa henkilökohtaisilla käynneillä ja kirjeenvaihdolla oppilaitten kanssa.[3]
Vuosina 1772-1776 Dmitri Levitski maalasi Katariina Suuren tilaaman sarjan muotokuvia (Smolnianki Levitskogo) seitsemästä hyvinmenestyneestä naisoppilaasta koulussa esittämiensä näytelmien rooliasuissa, jotka olivat instituutin ensimmäisten valmistuneiden joukossa.[4]
Instituutin perustaminen oli merkittävä askel naisten koulutustarjonnassa Venäjällä. Muodollisen koulutuksen tarjoaminen naisille aloitettiin vasta vuonna 1764 ja 1765, jolloin Katariina II perusti ensin Smolnan instituutin aatelistytöille ja sitten Novodevitšij-instituutin muille tytöille. Smolna oli Venäjän ensimmäinen naisten koulutuslaitos, ja se jatkoi toimintaansa Venäjän keisarinnan henkilökohtaisessa suojeluksessa aina vuoden 1917 vallankumoukseen asti.[2][1]
Opintosuunnitelma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koulun alkuaikoina oppilaat jaettiin neljään (tai viiteen) ikäluokkaan: (4-6-vuotiaat), 6-9-vuotiaat, 9-12-vuotiaat, 12-15-vuotiaat ja 15-18-vuotiaat. Koulutuksen kesto oli 12 vuotta. Instituutti myönsi kaikille instituutin oppilaille tietyn väriset koulupuvut: kaikkein nuorimmat - ruskea, vähän vanhemmat - tummansininen, sitä vanhemmat - sininen ja vanhimmat - valkoinen. Ruskea väri symboloi maanläheisyyttä ja oli käytännöllinen erityisesti nuoremmille lapsille. Vaaleammat värit symboloivat lisääntynyttä koulutusta ja tarkkuutta. Vanhempien tai sukulaisten, jotka laittoivat tyttärensä instituuttiin, oli allekirjoitettava kuitti siitä, että he eivät vaatisi tätä takaisin.[5]
Vanhemmat vierailivat tyttäriensä luona vain määrättyinä päivinä johtajan luvalla, koska instituutin piti kokonaan korvata perhe.[3]
Keisarinna Maria Fjodorovnan aloitteesta vuodesta 1797 lähtien opintosuunnitelma lyheni yhdeksänvuotiseksi: kaikkein nuorinta ikäluokka ei enää opetettu ja alin porvaristyttöjen luokka aloitti 10-vuotiaina. Aatelistytöt rajattiin opiskelemaan erilleen porvaristytöistä. Sosiaaliset ja humanistiset ihanteet opetuksessa korvattiin käytännönläheisimmillä ja naisellisemmilla. Koulupukujen värit olivat sininen, harmaa ja valkoinen.[5]
Opetuksessa kiinnitettiin erityistä huomiota Jumalan lakiin (uskonto) ja kieliin (kotimaiset ja ulkomaiset). Ohjelmaan kuului myös venäläisen kirjallisuuden, maantiedon, laskutaidon, musiikin, tanssin, piirtämisen, tapojen ja taloudenhoidon opetusta. Päähuomio kiinnitettiin moraaliseen kasvatukseen.[6]
Elämä instituutissa oli yksinkertaista ja hygieniavaatimusten mukaista. Toisella asteella lisättiin opintoihin historia ja maantiede; kolmannella asteella sanataide, kuvanveisto, arkkitehtuuri, heraldiikka, fysiikka ja sorvaus. Ylimpien luokkien oppilaat määrättiin vuorotellen junioriluokkaan perehtymään käytännön opetusmenetelmiin. Oppitunnit olivat klo 7-11 ja klo 12-14, ympäri vuoden ilman lomia. Oppitunnit vuorottelivat ulkoilmassa tai liikuntahallissa tehtyjen fyysisten harjoitusten, päivittäisten kävelylenkkien ja leikkien kanssa. Kolmen vuoden välein ennen seuraavalle asteelle siirtymistä pidettiin kokeet, jotka mittasivat edistymistä. Ruumiillisia rangaistuksia tai rangaistuksia yleensäkään ei käytetty ja opettajien tuli olla oppilaitaan kohtaan lempeitä ja ymmärtäväisiä.[3]
Vanhemmat ja nuoremmat tytöt asuivat ja opiskelivat rakennuksen eri osissa. He eivät kommunikoineet keskenään ja heillä oli erilliset vapaa-ajantilat, he liikkuivat eri aikoina ruokasaliin, kirkkoon ja makuusaleihin.[3]
Koulu oli jaettu vuonna 1904 luokka-asteisiin I-VII[6] ja se rinnastettiin lukiotasoiseen opetukseen. Koulun päättäjäisjuhliin toukokuussa osallistui aina keisariperhe. Parhaille oppilaille jaettiin Katariina II:n monogrammilla koristettu kulta-valkoinen nauharuusuke. Monista koulun oppilaista tuli hovineitoja, kunnianeitoja tai hovinaisia.[5]
Oppilaat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Instituutti hyväksyi aluksi oppilaikseen 200 tyttöä: everstien ja todellisten valtioneuvosten eli rankijärjestelmän VI-IV luokan virka-arvoisten isien tyttäret julkisella kustannuksella ja perinnöllisten aatelisten tyttäret vuosimaksua vastaan sekä valmisti heidät hovi- ja yhteiskuntaelämään.[5] Tavanomainen oppilaan lukukausimaksu oli 300-350 ruplaa vuodessa, mutta joistakin oppilaista maksettiin paljon enemmän, ja nämä varat menivät köyhien tyttöjen kouluttamiseen. Yli puolet tytöistä opiskeli hyväntekeväisyysjärjestön tukemina.[3]
Talvella oppilaat vierailivat Eremitaasissa, Keisarillisessa lainauskirjastossa, Taideakatemian näyttelyissä, kasvitieteellisessä puutarhassa, Taurian palatsissa ja teollisuusnäyttelyissä. Kymmenen parasta ylioppilasta, jotka palkittiin Katariina II:n nauharuusukkeella, pääsivät johtajan ja opettajien kanssa Talvipalatsiin, jossa heidät esiteltiin keisarille. Oppilaista käytettiin heidän valmistuttuaan nimitystä smolnyi.[3]
Vuonna 1848 instituutissa avattiin kaksivuotinen pedagoginen luokka naisopettajien (ven. Классная дама, klassdame) koulutusta varten, ja porvaristyttöjen osasto muutettiin Pietarin Aleksanterin kouluksi (vuodesta 1891 Aleksanteri-instituutti). Vuosina 1859-1862 tehtiin opintouudistus ja opetussuunnitelma muutettiin seitsenvuotiseksi sekä maantieteen, luonnontieteen, historian ja venäjänkielen opetusta lisättiin.[5] Myös aatelistyttöjen ja porvaristyttöjen opetusta yhdistettiin ja lomiakin alettiin myöntää.[3] Vuodesta 1895 lähtien opetussuunnitelmaan lisättiin pedagogiikka, oikeustiede ja hygieniikka, jotka täydensivät tyttöjen ammatillista koulutusta opettajiksi. 1900-luvun alussa instituutissa opiskeli 600 oppilasta ja siellä oli 190 hengen henkilökunta.[3]
Neuvostoaika ja sen jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lokakuussa 1917 ruhtinatar V. Golitsinan (В. В. Голицыной) johtama instituutti muutti Novotšerkasskiin. Helmikuussa 1919 siellä pidettiin viimeinen valmistujaistilaisuus ja saman vuoden kesällä opettajat ja loput oppilaat lähtivät Venäjältä valkoisen armeijan mukana.[3] Instituutti perustettiin uudelleen Serbiaan[3], jossa se toimi vuoteen 1932 asti.[7]
Venäjän vallankumouksen aikoihin elokuusta 1917 lähtien rakennuksessa toimi Pietarin työläis- ja sotilasneuvosto sekä Venäjän neuvostojen toimeenpaneva keskuskomitea. Marraskuun 6. päivästä lähtien Vladimir Lenin johti sieltä käsin lokakuun vallankumousta. Maaliskuuhun 1918 saakka Smolna toimi neuvostohallituksen päämajana. Sen jälkeen siellä työskentelivät Pietarin kaupunkineuvosto, läänin ja kaupungin korkeimmat puolue-elimet ja vuodesta 1927 lähtien NKP:n aluekomitea. Vuonna 1934 rakennuksessa murhattiin Sergei Kirov.[8]
Nykyään Smolnan instituuttirakennuksessa toimii Pietarin kaupunginhallitus. Neuvostoaikana museoitu Leninin työhuone ja Nadežda Krupskajan makuuhuone on säilytetty ennallaan.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Alpern Engel, Barbara: Women in Russia, 1700–2000, s. 27-47. Cambridge University Press, 2004. https://web.archive.org/web/20180401160745/.
- ↑ a b Max: If these walls … Smolny’s Repeated Roles in History, s. 19-24. Russian Life, 2006.
- ↑ a b c d e f g h i j Жерихина, Е. И. / Zherikhina, E.I.: ИМПЕРАТОРСКОЕ ВОСПИТАТЕЛЬНОЕ ОБЩЕСТВО БЛАГОРОДНЫХ ДЕВИЦ (СМОЛЬНЫЙ ИНСТИТУТ БЛАГОРОДНЫХ ДЕВИЦ) / IMPERIAL EDUCATIONAL SOCIETY OF NOBLE GIRLS (SMOLNY INSTITUTE OF NOBLE GIRLS). Комитета по культуре Санкт-Петербурга. / Благотворительность в Петербурге/История/Попечение о народном образовании Pietarin kulttuuritoimikunta / Hyväntekeväisyys Pietarissa / Historia / Julkisen koulutuksen hoito, Дата обращения: 24 октября 2012. Архивировано 26 февраля 2014 года / Käyttöpäivä: 24. lokakuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 26. helmikuuta 2014.. Комитета по культуре Санкт-Петербурга. Институт Петра Великого / Pietarin kulttuuritoimikunta. Pietari Suuren instituutti. http://encspb.ru/object/2806468273.
- ↑ Dmitry Grigoryevich Levitsky | Ukrainian-Russian Portrait Painter | Britannica www.britannica.com. Viitattu 13.7.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Лядов, В. И.: Исторический очерк столетней жизни Воспитательного общества благородных девиц и Санктпетербургского Александровского училища. / Historiallinen luonnos aatelisneitojen koulutusseuran ja Pietarin Aleksanterin koulun satavuotiskaudesta. s. 2, 110-111,. Määritä julkaisija! https://viewer.rusneb.ru/ru/rsl01003576277?page=8.
- ↑ a b Пономарева, В. В. / Ponomareva, V. V.: Быть в форме: костюм институтки как предмет одежды и идеологема. Часть II / Yhteneväisessä muodossa: koulutytön puku vaatekappaleena ja ideologiana. Osa II. Вестник Московского университета. Серия 23. Антропология. № 1. / Moskovan yliopiston tiedote. Sarja 23. Antropologia. Nro 1, 2018. Московского университета / Moskovan yliopisto. https://cyberleninka.ru/article/n/byt-v-forme-kostyum-institutki-kak-predmet-odezhdy-i-ideologema-chast-ii.
- ↑ Кречетников, Артем / Kretsetnikov, Artjom: Барышни, Смольный: каким на самом деле был институт благородных девиц. / Nuoret naiset, Smolna: mitä aateliseitojen instituutti todella oli. BBC Russian Service Русская служБа, 16 мая 2019 / 16. toukokuuta 2019/ Дата обращения: 16 мая 2021. Архивировано 16 мая 2021 года.. BBC News Russia. https://www.bbc.com/russian/features-48055103.
- ↑ Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 581–582. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Smolnan instituutti Wikimedia Commonsissa