Toimisto- ja viestijaosto

Toimisto- ja viestijaosto oli jatkosodan lopussa toiseksi suurin Lotta Svärdin jaosto. Lotta Svärdin suurin jaosto oli muonitusjaosto. Lotta Svärdin viestitoimiala vastasi vahvuudeltaan viittä viestipataljoonaa ja kuudettaosaa viestijoukkojen vahvuudesta. Viestijaoston lotat olivat monissa erilaisissa tehtävissä, joista osa vaati pikkutarkkaa teknistä osaamista. Viestijaostoon kuului muun muassa radisti- ja säähavaintolotat sekä puhelinkeskuksissa työskentelevät lotat.

Viestilottia koulutettiin Syvärannan ja Sorjan lottaopistoissa. Jatkosodan alussa koulutusta annettiin kahden viikon puhelinvälittäjä- ja kolmen kuukauden radiosähköttäjäkursseilla, myöhemmin myös kaukokirjoitin- ja puheradiokursseilla. Koulutusta tehostettiin vuoden 1944 aikana lisäämällä viestijoukkojen kursseja, ja sodan lopussa koulutusvastuu siirtyi kokonaan sille yksikölle jonka palvelukseen lotta astui. Vuosien 1941-1943 välillä Lotta Svärd -järjestön viestikursseilla oli oppilaina noin 2 100 lottaa, ja vuoden 1943 syyskuussa puolustusvoimissa palvelleiden viestilottien määrä vastasi noin 16 % varsinaisten viestijoukkojen määrävahvuudesta. Viestilottia oli tuolloin noin viiden viestipataljoonan verran eli 2 170, joista puhelinvälittäjiä 1 421, lennätinhenkilöstöä 355 ja radiohenkilöstöä 414. Heinäkuussa 1944 puolustusvoimissa palvelevien viestilottien määrä oli kasvanut 2 617:aan.

Talvisodan aikana oli havaittu, että joukkojen liikkuvuuden kannalta viestijoukkojenkin määrää oli lisättävä, mikä toteutettiinkin jatkosotaan mennessä. Ensimmäinen lottien viestikurssi järjestettiin talvisodan loppuvaiheessa Syvärannan lottaopistolla kolmen kuukauden pituisena. Yksi pisimmistä lotille järjestetyistä viestikursseista järjestettiin Oulussa. Sen pituus oli viisi kuukautta. Kurssi oli radiosähköttäjäkurssi ja kurssilta valmistuneita nimitettiin radisteiksi. Tehtävänä oli sähkötysradion käyttäminen.

Toimisto- ja viestijaoksella oli erilaisia koulutusmerkkejä. Omat merkit olivat ilmavalvontalottaa, viestilottaa, lennätin- ja kaukokirjoituslottaa, sääkartanpiirtäjää ja säähavainnontekijää varten. Kaukokirjoitin-keskusvälittäjän koulutusmerkkiä ei ehditty ottaa käyttöön, mutta joissain tehtävissä käytettiin vahvistamattomiakin koulutusmerkkejä, kuten kenttäpostilotan.

Viestilottia oli toimisto- ja viestijaoksen lisäksi myös keräys- ja kansliajaoksella. Sen koulutusmerkkejä olivat toimistolotan, viestilotan, radiolotan, meteorologilotan, sääpalvelulotan, voimistelunohjaajan ja tyttötyön ohjaajan koulutusmerkit. Lukuun ottamatta tyttötyön ohjaajan koulutusmerkkiä, kaikissa muissa keräys- ja kansliajaoston lottakoulutusmerkeissä oli yläosassa kirjailtuna KK tarkoittaen keräys- ja kansliajaostoa.

Näin ollen viestilotista keräys- ja kansliajaoston viestilotalla oli koulutusmerkkinään teknillisten aselajien, pioneerien ja viestijoukkojen violetti merkkinsä pohjana ja kirjaimet KK sekä kahteen suuntaan osoittava salama alavasemmalta yläoikealle olivat keltaiset Suomen puolustusvoimien viestijoukkojen tapaan reunojen ollessa vihreä, kun taas toimisto- ja viestijaoston viestilotilla reunatkin olivat keltaiset viestijoukkojen tapaan ja salama oli yhdensuuntainen osoittaen kohtisuoraan alaspäin.

Lähteet

• Karjalainen, Mikko: ”2. luku: Välittäkää viesti”, Kuuleeko Lokki? : päämajan yleisesikunnan viestitystoimisto, viestikeskus Lokki ja Mikkelin ilmavalvonta-aluekeskus jatkosodan aikana 1941–1944, s. 13–14. Mikkelin kaupungin museot, 2002. ISBN 951-8941-41-6