Todistusaineisto

Todistusaineisto on oikeudenkäynneissä se aineisto, johon tuomari saa perustaa ratkaisunsa. Yleensä oikeudenkäynneissä asianosaiset nimeävät todisteet ja ratkaisu tehdään niiden perusteella. On olemassa kuitenkin inkvisitorisia prosessimuotoja, joissa tuomari voi itse nimetä todisteita ja hankkia sellaisia.^lähde?

Suomessa riita- ja rikosasioissa yleisissä tuomioistuimissa asianosaiset eli kantaja ja vastaaja nimeävät todisteet harvinaisia poikkeustilanteita lukuun ottamatta (esimerkiksi syytetyn mielentilatutkimus). Hallintolainkäytössä on sen sijaan yleisemmin mahdollista, että hallinto-oikeus itse hankkii selvityksiä ja lausuntoja, jotka otetaan asiaa ratkaistaessa huomioon.

Suomen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun mukaan todisteet jakaantuvat suulliseen todisteluun, katselmuskohteisiin, kirjallisiin todisteisiin ja asiantuntijalausuntoihin. Jako voidaan tehdä myös henkilötodisteluun ja reaalisiin todisteisiin. Asiantuntijatodistelu on tässä jaottelussa henkilötodistelua.

Suullinen todistelu jakaantuu asianosaisten ja todistajien kertomuksiin. Todisteena voidaan huomioida myös asianosaisen käytös, esimerkiksi estetön poissaolo, kertomuksen muuttuminen tai selityksen antamatta jättäminen.

Kirjallisten todisteiden osalta todisteen muodostaa teksti, joka on jollakin alustalla; paperilla tai sähköisessä tiedostossa. Katselmuskohteita ovat esimerkiksi valokuvat, videotallenteet ja esineet. Katselmus voidaan tehdä myös paikkaan: esimerkiksi kiinteistölle tai asuntoon. Asiakirja voi olla sekä kirjallinen todiste että katselmuskohde, jos sen perusteella halutaan todistaa paitsi sen tekstisisältöä myös laatijan käsialaa tai asiakirjassa olevia sormenjälkiä taikka tahroja.^lähde?

Asiantuntijalausunnot voivat olla joko kirjallisia tai suullisia. Niissä on kyse asiantuntijan selostamista kokemussäännöistä eikä niinkään kyseisen asiantuntijan omista havainnoista.

Oikeudenkäymiskaaressa säädetään todistamiskielloista. Tällöin tuomioistuin ei saa hyväksyä kyseistä todistetta todistusaineistoon. Todistamiskielto voi koskea tiedon sisältöä, hankintatapaa taikka todistajan henkilöä. Esimerkiksi pappi ei saa todistaa rippisalaisuudesta eikä kukaan tuomioistuimen neuvottelusalaisuudesta.