Tioproperatsiini
| |
Tioproperatsiini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| N,N-dimetyyli-10-[3-(4-metyylipiperatsin-1-yyli)propyyli]fenotiatsiini-2-sulfonamidi | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | ? |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C22H30N4O2S2 |
| Moolimassa | 446,629 g/mol |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 140 °C |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Metabolia | ? |
| Puoliintumisaika | ? |
| Ekskreetio | ? |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | peroraalinen |
Tioproperatsiini on antipsykoottinen lääke. Se kuuluu niin sanottuihin tyypillisiin, klassisiin neurolepteihin. Lääkevalmistetta on markkinoitu kauppanimellä Majeptil. Se kuuluu piperatsiinifentiatsiinien ryhmään.[1]
Tioproperatsiinia on käytetty muun muassa voimakkaiden kiihtymistilojen (agitaatiot, aggressiot) hoidossa. Tällaisia tiloja ilmenee toisinaan vaikeissa psykooseissa. Lääkkeen antipsykoottista vaikutusta pidettiin erityisen huomattavana.[2] 10 mg ja 25 mg:n vahvuista lääkeainetta valmisti Pharma Rhodia.[3]
1970-luvun aikoihin, lienee tämä lääkeaine ollut saatavilla vain lyhyen aikaa. Nykyisellään tioproperatsiinin sijasta saatetaan käyttää esimerkiksi, uudempaa atyyppistä eli epätyypillistä antipsykoottia risperidonia. Tioproperatsiini on ollut käytössä ainakin vuoden 2000 tietämille Suomessa. Tuolloin käytössä on ollut 25 milligramman vahvuinen, suun kautta otettava tabletti.[4]
Haittavaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tioproperatsiinin aiheuttamat haittavaikutukset ovat samansuuntaiset kuin muillakin ensimmäisen polven tyypillisillä neurolepteilla, kuten perfenatsiinilla. Lääkkeelle ei kuvattu mitään erityistä nimenomaista haittavaikutusta, jota muut vastaavat lääkkeet eivät aiheuta.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lääkevalmisteet - Pharmaca Fennica 1976 (PF-76). Länsi-Suomi Oy, Rauma, 1976. ei isnb-tunnusta. (s. 68, 886)
- Tuomi, Alfering & Olli: Lääkkeet ja niiden käyttö, WSOY-SHKS, 1976, Porvoo (s.178)
- Lääketieteenkandidaattiseura ry.: Therapia Fennica 1974 (TF-74), Helsinki, 1977 ISBN 951-99041-6-6 (s. 649-651)
- Achté & Tamminen: Psykiatrian Käsikirja, Recallmed, 1998, Jyväskylä (s.417)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Butyrofenonijohdokset |
benperidoli | bromiperidoli | droperidoli | fluanisoni | haloperidoli | melperoni | moperoni | pipamperoni | trifluperidoli |
|---|---|
| Fentiatsiinijohdokset |
butaperatsiini | diksyratsiini | flufenatsiini | klooripromatsiini | levomepromatsiini | mesoridatsiini | peratsiini | perfenatsiini | perisiatsiini | pipotiatsiini | proklooriperatsiini | promatsiini | sulforidatsiini | tioridatsiini | tiopropatsaatti | tioproperatsiini | trifluoperatsiini | triflupromatsiini |
| Muut tyypilliset antipsykootit |
klooriprotikseeni | flupentiksoli | klopentiksoli | loksapiini | molindoni | pimotsidi | tiotikseeni | tsuklopentiksoli |
| Toisen sukupolven antipsykootit |
amisulpridi | asenapiini | iloperidoni | ketiapiini | klotsapiini | lumateperoni | lurasidoni | mosapramiini | olantsapiini | paliperidoni | perospironi | risperidoni | sertindoli | sulpiridi | tsiprasidoni | tsotepiini |
| Kolmannen sukupolven antipsykootit |