Tinja-Riikka Korpela
Henkilötiedot | |||
---|---|---|---|
Syntymäaika | 5. toukokuuta 1986 | ||
Syntymäpaikka | Oulu | ||
Pelipaikka | maalivahti | ||
Seura | |||
Seura | AS Roma | ||
Seurat | |||
Vuodet | Seura | O | (M) |
2001-2004 | OLS | 48 | |
2005 | Sporting Club Raisio | 18 | |
2006–2009 | FC Honka (naiset) | 78 | |
2010–2012 | Kolbotn IL | 43 | |
2012–2013 | Lillestrøm SK | 40 | |
2013–2014 | Tyresö FF | 1 | |
2014–2017 | FC Bayern München | 51 | |
2018–2019 | Vålerenga IF | ||
2019–2021 | Everton | ||
2021–2023 | Tottenham Hotspur | ||
Maajoukkue | |||
2007– | Suomi | 118 | (0) |
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 13.12.2023.
|
Tinja-Riikka Korpela (s. 5. toukokuuta 1986 Oulu) on suomalainen jalkapallomaalivahti. Hän edustaa Italian Serie A:n AS Romaa[1]. Hän on Suomen lisäksi pelannut aiemmin Norjassa, Ruotsissa, Saksassa ja Englannissa[1] ja voitti Saksan mestaruuden Bayern Münchenin joukkueessa vuosina 2015 ja 2016[2]. Hän on pelannut vuoden 2023 loppuun mennessä 118 maaottelua Suomen maajoukkueessa[3].
Maalivahtina pelaava Korpela on aiemmin urallaan edustanut Oulun Luistinseuraa (1.Divisioona), SC Raisiota, FC Honkaa sekä norjalaisia Kolbotn IL:ää ja Lillestrøm SK:ta sekä ruotsalaista Tyresö FF:ää. Korpela on voittanut Hongassa Suomen mestaruuden kolmesti vuosina 2006–2008 sekä Liigacupin 2007 ja 2008. Vuonna 2012 hän voitti Norjan mestaruuden.
Toukokuussa 2014 Korpela pääsi Tyresön mukana naisten UCL-finaaliin saksalaisseura Wolfsburgia vastaan[4]. Ennakkokaavailuista poiketen Korpela kuitenkin oli joukkueensa varamaalivahtina kyseisessä ottelussa.[5] Kesällä 2014 Korpela siirtyi saksalaiseen FC Bayern Müncheniin.[6] Vuosina 2015 ja 2016 seura voitti Saksan mestaruuden Korpelan pelatessa ykkösmaalivahtina.[7][8] Syksyllä 2017 Korpela putosi kakkosmaalivahdiksi ja vuoden lopulla hän jätti seuran.[2] Helmikuussa 2018 hän teki sopimuksen norjalaisen Vålerenga IF:n kanssa.[9]
Korpela edusti kausina 2019–2021 Englannissa FA WSL:n Evertonia[10][11] ja kausina 2021–2023 saman liigan Tottenham Hotspuria.
Naisten maajoukkueeseen Korpela nousi ensi kerran vuonna 2007 ja on pelannut vuoden 2023 loppuun mennessä kaikkiaan 118 A-maaottelua. Hän oli Suomen nuorten ykkösmaalivahti alle 19-vuotiaiden EM-kisoissa 2005 Suomen selviytyessä välieriin[12] sekä alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa 2006.[13] Hän pelasi kolme ottelua Suomessa järjestetyissä naisten EM-kisoissa 2009[14][15][16] ja kaksi ottelua Ruotsissa pelatuissa EM-kisoissa 2013.[17][18] Vuoden 2013 EM-kisoissa hän oli Suomen joukkueen kapteeni.[17][18]
Syyskuussa 2013 pelatussa maaottelussa Itävaltaa vastaan Korpelan nilkan nivelsiteet repesivät, mikä aiheutti hänelle usean kuukauden pelitauon.[19]
Saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Saksan Bundesliigan mestari 2015, 2016 (Bayern München)
- Vuoden naisjalkapalloilija Suomessa 2013, 2014, 2015
- FIFPro listannut maailman viidenneksi parhaaksi maalivahdiksi 2017
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tinja-Riikka Korpela Suomen Palloliitto. Arkistoitu 2.11.2020. Viitattu 25.3.2021.
- Elämää lasiseinän takana – Tinja-Riikka Korpela seuraa läheltä maailman parasta maalivahtia Helsingin Sanomat. 27.4.2015. Arkistoitu 16.6.2016. Viitattu 8.6.2016.
- 55 PLAYERS ON WOMEN’S WORLD XI SHORTLIST FIFPro. Arkistoitu 25.2.2017. Viitattu 23.2.2017.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Karttunen, Anu & Hirovnen, Hinni Julkaisu =: Helmareiden kapteeni Tinja-Riikka Korpela avaa yllätyssiirtonsa taustoja: ”Tässä iässä ei voi enää odottaa” 12.7.2023. Yle. Viitattu 14.7.2023.
- ↑ a b Keskitalo, Tapio: Tinja-Riikka Korpela torjuu palloja ilman seuraa. Turun Sanomat, 22.1.2018, s. 19.
- ↑ Tinja-Riikka Korpela Suomen Palloliitto. Viitattu 6.12.2023.
- ↑ Korpelan upea saavutus suomalaiselle futikselle 22.5.2014. Yle. Viitattu 22.5.2014.
- ↑ Naisten Mestarien liigassa finaali: suomalaisvahti penkillä sportti.com. 22.5.2014. Viitattu 22.5.2014.
- ↑ Tinja-Riikka Korpela siirtyy Saksaan 23.6.2014. Palloliitto. Arkistoitu 16.7.2014. Viitattu 25.9.2014.
- ↑ Tinja-Riikka Korpela juhlii Bundesliigan mestaruutta Helsingin Sanomat. 10.5.2015. Arkistoitu 17.6.2016. Viitattu 8.6.2016.
- ↑ Korpela jälleen Saksan mestari: ”Kausi oli nappisuoritus” 1.5.2016. Suomen Palloliitto. Arkistoitu 11.8.2016. Viitattu 23.6.2016.
- ↑ Tinja-Riikka Korpela palaa Norjaan SuomiFutis. 2.2.2018. Viitattu 3.5.2018.
- ↑ Visuri, Roope: Tinja-Riikka Korpela jatkaa Englannin Superliigassa – siirtyy Tottenhamin riveihin 6.7.2021. Yle. Viitattu 7.7.2021.
- ↑ Maajoukkueen ykkösvahti Tinja-Riikka Korpela jättää Norjan – siirtyy Englannin liigaan Yle. Viitattu 2.7.2019.
- ↑ http://en.archive.uefa.com/competitions/wunder19/history/season=2005/round=1935/match=81506/report=lu.html[vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.fifa.com/worldfootball/statisticsandrecords/players/player=237658/index.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.uefa.com/womenseuro/season=2009/matches/round=15046/match=304284/index.html
- ↑ http://www.uefa.com/womenseuro/season=2009/matches/round=15046/match=304290/index.html
- ↑ http://www.uefa.com/womenseuro/season=2009/matches/round=15047/match=2001418/index.html
- ↑ a b http://www.uefa.com/womenseuro/season=2013/matches/round=2000175/match=2010713/index.html
- ↑ a b http://www.uefa.com/womenseuro/season=2013/matches/round=2000175/match=2010718/index.html
- ↑ Suomen maajoukkuemaalivahdin kausi ohi 26.9.2013. YLE. Viitattu 26.9.2013.
1 Meriluoto | 2 Vaelma | 3 Julin | 4 Valkonen | 5 Niemi | 6 Salmén | 7 Mäkinen | 8 Nokso-Koivisto | 9 Österberg Kalmari | 10 Rantanen | 11 Lehtinen | 12 Häkkinen | 13 Hyyrynen | 14 Korpela | 15 Malaska | 16 Westerlund | 17 Hirvonen | 18 Sällström | 19 Sainio | 20 Sjölund | 21 Talonen | 22 Saari | Valmentaja Käld
1 Meriluoto | 2 Liljedahl | 3 Hyyrynen | 4 Lehtinen | 5 Saario | 6 Kivistö | 7 Kukkonen | 8 Nokso-Koivisto | 9 Tolvanen | 10 Alanen | 11 Heroum | 12 Välimaa | 13 Kivelä | 14 Talonen | 15 Puranen | 16 Westerlund | 17 Lyytikäinen | 18 Kuikka | 19 Malinen | 20 Sjölund | 21 Vanhanen | 22 Leppikangas | 23 Korpela | Valmentaja Jeglertz
1 Talaslahti | 2 Pikkujämsä | 3 Hyyrynen | 4 Öling | 5 Koivisto | 6 Auvinen | 7 Engman | 8 Ahtinen | 9 Kemppi | 10 Alanen | 11 Heroum | 12 Tamminen | 13 Danielsson | 14 Kollanen | 15 Kuikka | 16 Westerlund | 17 Franssi | 18 Sällström | 19 Sainio | 20 Summanen | 21 Rantanen | 22 Rantala | 23 Korpela | Valmentaja Signeul