Eveliina Summanen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eveliina Summanen
Henkilötiedot
Syntymäaika 29. toukokuuta 1998 (ikä 26)
Pelipaikka keskikenttä
Seura
Seura Kristianstads DFF
Seurat
Vuodet Seura O (M)
2011–2015 PEPO ? (?)
2016–2018  HJK 63 (8)
2019-2020 KIF Örebro 21 (3)
2020–2021 Kristianstads DFF 42 (5)
2021–   Tottenham Hotspur 38 (4)
Maajoukkue
2017– Suomi 58 (14)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 26. joulukuuta 2023.
Maajoukkueuran tilastot päivitetty 26. joulukuuta 2023.

Eveliina Summanen (s. 29. toukokuuta 1998)[1] on suomalainen jalkapalloilija. Hän pelaa keskikenttäpelaajana. Hän edusti Naisten Liigassa Helsingin Jalkapalloklubia[2] vuoteen 2018 ja siirtyi sitten Ruotsiin, jossa hän pelasi ensin kauden 2019 KIF Örebrossa ja pelasi kaudella 2020 Kristianstads DFF:ssä.[3] Vuodesta 2021 hän on edustanut Englannin naisten superliigassa pelaavaa Tottenham Hotspuria. Hän on pelannut Suomen maajoukkueessa vuoden 2023 loppuun mennessä 58 maaottelua ja tehnyt niissä 14 maalia.[4]

Seurajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Summanen on PEPO Lappeenrannan kasvatti.[5][6] Hän pelasi PEPOn naisten edustusjoukkueessa Naisten Kakkosta kausina 2011–2015, ja sen ohella LAUTP:n B-tytöissä 2012–2013.[7] Kaudet 2014–2015 hän pelasi enimmäkseen PEPOn B-pojissa Ykköstä.[7][8]

Summanen aloitti opinnot helsinkiläisessä Mäkelänrinteen lukiossa syksyllä 2014.[8][9] Syksyllä 2015 hän teki sopimuksen Helsingin Jalkapalloklubin kanssa, jonka kanssa hän oli harjoitellut jo aiemmin.[6][9] Summanen debytoi Naisten Liigassa 1. huhtikuuta 2016 Pallokissoja vastaan ja pelasi kaudella 2016 yhteensä 20 liigaottelussa.[7] Kaudella 2017 hän saavutti joukkueen kanssa SM-pronssia ja Suomen Cupin mestaruuden.[10] Kaudella 2018 Summanen saavutti HJK:ssa SM-hopeaa ja hänet valittiin Naisten Liigan vuoden pelaajaksi.[3]

Kauden 2019 Summanen pelasi ruotsalaisseura KIF Örebrossa ja teki liigassa kolme maalia. Kaudeksi 2020 hän siirtyi saman sarjan Kristianstads DFF:ään.[3]

Summanen siirtyi Tottenham Hotspuriin tammikuussa 2022.[11] Kaudella 2023-2024 hän pelasi naisten FA Cupin finaalissa Wembley Stadiumilla Manchester Unitedia vastaan.[12]


Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Palloliitto valitsi Summasen vuoden tyttöpelaajaksi vuonna 2014 ja vuoden lupaavaksi nuoreksi pelaajaksi vuonna 2017.[6][13] Hän on pelannut Suomen alle 17-vuotiaiden ja alle 19-vuotiaiden tyttöjen joukkueissa.[1][6]

Suomen naisten maajoukkueessa Summanen debytoi 11. kesäkuuta 2017 ottelussa Kiinaa vastaan.[14][15][16] Kaudella 2018 hän pelasi neljä MM-karsintaottelua[17] ja teki maalin vierasottelussa Serbiaa vastaan vaikkakin se lopulta merkittiin Serbian omaksi maaliksi.[18][19] Virallisesti ensimmäisen maaottelumaalinsa Summanen teki lokakuussa 2018 Yongchuanissa Thaimaata vastaan.[20] Toisen maaottelumaalinsa hän teki huhtikuussa 2019 Helsingissä ystävyysottelussa Puolaa vastaan Suomen voittaessa 1–0[21] ja kolmannen maalinsa lokakuussa 2020 EM-karsintaottelussa Skotlantia vastaan Suomen voittaessa jälleen Helsingissä 1–0.[22] Huhtikuussa 2021 hän teki kaksi maalia lukemiin 2–2 päättyneessä ystävyysottelussa Itävaltaa vastaan.[23] Kesäkuussa 2021 hän teki maalin Espanjassa pelatussa ottelussa Puolaa vastaan.[24]. Huhtikuussa 2022 hän teki Helsingissä MM-karsintaottelussa Georgiaa vastaan kaksi maalia, joista ensimmäisen rangaistuspotkusta,[25] ja marraskuussa 2022 Espanjassa pelatussa ottelussa yhden maalin rangaistuspotkusta Walesia vastaan.[26] Helmikuussa 2023 hän teki Kypros Cupissa maalin Kroatiaa ja Unkaria vastaan.[27][28] Heinäkuussa 2023 hän teki maalin vierasottelussa Islantia vastaan.[29] Kansojen liigassa Summanen teki syyskuussa 2023 vierasottelussa Romaniaa vastaan rangaistuspotkusta ottelun ainoan maalin[30] ja lokakuussa 2023 vierasottelussa Kroatiaa vastaan kaksi maalia Suomen voittaessa 0–2.[31]

Saavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Eveliina Summanen UEFA.com. UEFA. Viitattu 28.10.2017. (englanniksi)
  2. ↑ Pelaajat Helsingin Jalkapalloklubi. Arkistoitu 28.10.2017. Viitattu 28.10.2017.
  3. ↑ a b c Hirvonen, Hinni: Valmentajan ylistämä Helmarien keskikenttätähti siirtyy toiseen ruotsalaisseuraan 27.11.2019. Yle. Viitattu 27.11.2019.
  4. ↑ Eveliina Summanen Suomen Palloliitto. Viitattu 27.12.2023.
  5. ↑ Laine, Joonas: Kimpiselle palaava Eveliina Summanen on vakiinnuttanut paikkansa HJK:n keskikentällä — ”Ei ole ihan tyypillistä, että 19-vuotias on noin isossa ja tärkeässä roolissa” Etelä-Saimaa. 4.8.2017. Kaakon Viestintä. Viitattu 28.10.2017.
  6. ↑ a b c d Eveliina Summanen Klubiin 20.10.2015. Helsingin Jalkapalloklubi. Viitattu 28.10.2017.
  7. ↑ a b c Eveliina Summanen Suomen Palloliitto. Arkistoitu 29.10.2017. Viitattu 28.10.2017.
  8. ↑ a b Hämäläinen, Jarmo: Futiskesä kolmessa joukkueessa Etelä-Saimaa. 20.7.2014. Kaakon Viestintä. Arkistoitu 29.10.2017. Viitattu 28.10.2017.
  9. ↑ a b Silvennoinen, Anssi: ”Sellainen pikkutytön unelma” Etelä-Saimaa. 26.10.2015. Kaakon Viestintä. Arkistoitu 29.10.2017. Viitattu 28.10.2017.
  10. ↑ Naisten Liigassa pronssia ja Suomen Cupin mestaruus – Klubin kausi on kasvutarina 19.10.2017. Helsingin Jalkapalloklubi. Viitattu 28.10.2017.
  11. ↑ Eveliina Summanen Profile, Statistics, & Latest News Tottenham Hotspur. Viitattu 23.6.2024. (englanniksi)
  12. ↑ Eveliina Summaselle ja Olga Ahtiselle jättipettymys FA Cupin finaalissa – ManU murskavoittoon Tottenhamista Yle Urheilu. 12.5.2024. Viitattu 23.6.2024.
  13. ↑ Anna Auvinen Naisten Liigan vuoden pelaaja 4.11.2017. Suomen Palloliitto. Arkistoitu 7.11.2017. Viitattu 5.11.2017.
  14. ↑ Silvennoinen, Anssi: PEPOn kasvatti Eveliina Summanen debytoi naisten maajoukkueessa Kiinassa Etelä-Saimaa. 11.6.2017. Kaakon Viestintä. Viitattu 28.10.2017.
  15. ↑ Helmarit kärsi tappion Kiinalle 11.6.2017. Suomen Palloliitto. Arkistoitu 8.5.2021. Viitattu 28.10.2017.
  16. ↑ Soininen, Heidi (vast. toim.): Jalkapallokirja 2019, s. 124. Suomen Palloliitto, 2019. ISSN 0787-7188 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 27.12.2023).
  17. ↑ Soininen, Heidi (vast. toim.): Jalkapallokirja 2019, s. 48–50. Suomen Palloliitto, 2019. ISSN 0787-7188 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 27.12.2023).
  18. ↑ Helmarit nappasi tärkeän voiton Serbiasta 12.6.2018. Suomen Palloliitto. Arkistoitu 18.9.2018. Viitattu 18.9.2018.
  19. ↑ Soininen, Heidi (vast. toim.): Jalkapallokirja 2019, s. 49. Suomen Palloliitto, 2019. ISSN 0787-7188 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 27.12.2023).
  20. ↑ Soininen, Heidi (vast. toim.): Jalkapallokirja 2019, s. 50. Suomen Palloliitto, 2019. ISSN 0787-7188 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 27.12.2023).
  21. ↑ Liimatta, Ville: Helmarit kaatoi Puolan Helsingissä – Eveliina Summaselle toinen maali maajoukkueessa Suomifutis. 9.4.2019. Viitattu 18.2.2021.
  22. ↑ Karttunen, Anu: Maukas voitto! Helmarit kaatoi Skotlannin Summasen maalilla 27.10.2020. Yle. Viitattu 18.2.2021.
  23. ↑ Vainikka, Jussi: Eveliina Summasen unelmamaali nosti Helmarit tasapeliin Itävallassa – katso huikea kanuuna ylänurkkaan: "Kyllä se vähän yllätti" 12.4.2021. Yle. Viitattu 13.4.2021.
  24. ↑ Avausjakson tehohetki riitti tasapeliin – Puola pakotti Helmarit puolustuskannalle 11.6.2021. Yle. Viitattu 27.12.2023.
  25. ↑ Hirvonen, Hinni: Helmarit otti odotetun murskavoiton heikosta Georgiasta – katso, miten Eveliina Summanen kruunasi kahden maalin iltansa 12.4.2022. Yle. Viitattu 27.12.2023.
  26. ↑ Uusitalo, Timo & Saarinen, Joska: Eveliina Summanen nosti Suomen 1–1-tasapeliin Walesia vastaan 14.11.2022. Yle. Viitattu 27.12.2023.
  27. ↑ Suomi teki selvää Kroatiasta: "Olen tosi ylpeä joukkueesta" 16.2.2023. Mtv3. Viitattu 27.12.2023.
  28. ↑ Helmarit laittoi pystyyn hurjat murskajaiset 19.2.2023. Mtv3. Viitattu 27.12.2023.
  29. ↑ Palomäki, Janne: Helmarien voittoputki sai jatkoa kivikovan Islannin vieraana: ”Mennään nyt kuitenkin ottelu kerrallaan” Iltalehti. 14.7.2023. Viitattu 27.12.2023.
  30. ↑ Porvari, Riku & Hirvonen, Hinni: Helmareiden Eveliina Summanen kaipasi parempaa viimeistelyä – päävalmentaja kentän kunnosta: ”Jos oltaisiin hävitty, en sanoisi sanaakaan” 26.9.2023. Yle. Viitattu 27.12.2023.
  31. ↑ Tylyä jälkeä: Suomen nousu on nyt käytännössä varma 31.10.2023. Mtv3. Viitattu 27.12.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen joukkue – Jalkapallon naisten EM-kilpailut 2022

1 Talaslahti | 2 Pikkujämsä | 3 Hyyrynen | 4 Öling | 5 Koivisto | 6 Auvinen | 7 Engman | 8 Ahtinen | 9 Kemppi | 10 Alanen | 11 Heroum | 12 Tamminen | 13 Danielsson | 14 Kollanen | 15 Kuikka | 16 Westerlund | 17 Franssi | 18 Sällström | 19 Sainio | 20 Summanen | 21 Rantanen | 22 Rantala | 23 Korpela | Valmentaja Signeul

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eveliina_Summanen&oldid=22855125”