Tinja
| Tinja | |
|---|---|
| Nimipäivä | |
| – suomenkielinen | 24. heinäkuuta |
| – ruotsinkielinen | – |
| – ortodoksinen | – |
| Muunnelmia | – |
| Vastineita eri kielissä | – |
| Nimen alkuperä | Tiina sekä Anja, Sonja ym. |
Tinja on suomalainen naisen etunimi.
Nimi on tullut käyttöön vasta 1960-luvulla.[1] Se on todennäköisimmin muunnos nimestä Tiina, mutta sen muotoutumiseen ovat mahdollisesti vaikuttaneet myös muut -nja -loppuiset nimet kuten Anja, Sonja ja Tanja.[2][3] Suomen ortodoksisessa kalenterissa se on kuitenkin varsin kyseenalaisin perustein tulkittu Foteina- tai Fotine -nimen suomenkieliseksi vastineeksi[2]. Pyhä Fotine Samarialainen, jonka nimi tarkoittaa valoisaa oli perimätiedon mukaan varhaiskristillinen marttyyri, joka on myös samastettu sen naisen kanssa, jonka Jeesus Johanneksen evankeliumin mukaan kohtasi Samariassa Sykarin kaupungin kaivolla.[4][5][6]
Vuoden 2019 loppuun mennessä nimi Tinja oli annettu Suomessa 1075 naiselle, joista yli puolet on vuoden 2000 jälkeen syntyneitä[7]
Tinjan nimipäivä on 24. heinäkuuta, joka vanhastaan on ollut Kristiinan ja Tiinan nimipäimä. Nimi Tinja lisättiin kalenteriin vuonna 2010.[3] Ortodoksisessa kalenterissa Tinjan nimipäivä on aikoinaan ollut 20. maaliskuuta, Pyhän Fotinen muistopäivänä.[4]
Tunnettuja Tinjoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tinja-Riikka Korpela, suomalainen jalkapalloilija
- Tinja Ruusuvuori, suomalainen toimittaja
- Tinja Töyrylä, suomalainen pesäpalloilija
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Nimipalvelu Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 24.7.2020.
- ↑ a b Pentti Lempiäinen: ”Tinja”, Suuri etunimikirja, s. 215. (2. tarkistettu painos) WSOY, 2001. 951-0-23323-4
- ↑ a b ”Nimipäiväkalenterin tarkistus vuodeksi 2010”, Yliopiston nimipäiväalmanakka 2009, s. 66. Helsingin yliopisto, 2008. ISSN 1238-6073 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Pentti Lempiäinen: ”Foteina”, Suuri etunimikirja, s. 85. (2. tarkistettu painos) WSOY, 2001. 951-0-23323-4
- ↑ Fotine Samarialainen Ortodoksi.net. Viitattu 24.7.2020.
- ↑ Joh. 4:1–26
- ↑ Nimipalvelu Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 24.7.2020.