Timo Töyrylä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Timo Sakari Töyrylä (11. elokuuta 1921 Asikkala1. tammikuuta 1987) oli suomalainen opettaja, toimittaja ja runoilija.

Henkilöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Töyrylän vanhemmat olivat opettaja Eemeli Töyrylä ja Vaava Rebekka Vesanen ja puoliso vuodesta 1945 Sirkka-Liisa Vuorinen. Hän kävi seitsemän luokkaa oppikoulua.[1] Töyrylä toimi kansakoulunopettajana Kemijärvellä, Lohtajalla, Lestijärvellä ja Viitasaarella 1948−1958 sekä Päijät-Häme-lehden päätoimittajana 1960−1975 ja lehden erikoistoimittajana vuodesta 1975. Hän sai valtion ylimääräisen taiteilijaeläkkeen toukokuusta 1987 alkaen[2].

Kirjallinen tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Töyrylä julkaisi ensimmäiset sodasta aiheensa saaneet runokokoelmansa jo 1940-luvulla.

  • Kenttäharmaa nuoruus, runoja. WSOY 1943
  • Nyt olen luonasi, runoja. WSOY 1945
  • Laula, mustalaispoika, runoja. WSOY 1947
  • Kahlaajalinnut, runoja. WSOY 1958
  • Kun on kuin on, runoja. Petrarca 1969
  • Parasta mitä nyt tiedän, runoja. Petrarca 1970
  • Vuorten vanhuksen veisuja, runoja. 1971
  • Valitut runot 1940-luvulta. 1971
  • Alakulosta latvapaloon, runoja. Tekijä 1972
  • Vaikka taivaan rantaan, runoja. 1983
  • Hymyilet viistoon, runoja. 1984
  • Elämäkertaa. 1985
  • Pulpahdan sinua kohti / Timo Töyrylä, Keskitalven valoa / Annikka Järvinen. 1986
  1. Toivo Pekkanen, Reino Rauanheimo (toim.): Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon. Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja: Timo Töyrylä, s. 593-598. Porvoo: WSOY, 1947.
  2. Ylimääräiset eläkkeet 88 taiteilijalle. Helsingin Sanomat, 4.11.1986, s. 20. Näköislehti (maksullinen).

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ruohonen, Pentti: Vuorten vanhus (Timo Töyrylän elämäkerta), Lehtisepät 1985.