Timo (Seitsemän veljestä)
| Timo | |
|---|---|
 Timo Arno Virtasen näyttelemänä Turun kaupunginteatterin Seitsemässä veljeksessä. |
|
| Luoja(t) | Aleksis Kivi |
| Näyttelijä(t) |
Arvo Lehesmaa Joel Rinne Kaarlo Saarnio Oke Tuuri Reino Valkama Pentti Viljanen Arno Virtanen |
| Ensi- esiintyminen |
Seitsemän veljestä |
| Viimeinen esiintyminen |
Seitsemän veljestä |
| Henkilötiedot | |
| Status | suuren maatilan perillinen |
| Ammatti | maanviljelijä |
| Sukupuoli | mies |
| Kotipaikka | Toukola, Häme |
| Asuinpaikka | Toukola, Häme |
| Luonteenpiirteet | tunneihminen, leppeä, yksinkertainen, iloinen |
| Suhteet | |
| Vanhemmat | Juhani |
| Sisarukset | Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Lauri, Eero |
| Puoliso(t) | Kuokkalan Ulla |
| Sisarusten lapset | runsaasti, mm. Juhanin poika Juhannes |
| Muut sukulaiset | Männistön Venla, Härkämäen tytär, Konkkalan Hindrikka, Kuokkalan toinen kaksostytär, Seunalan Anna (kälyjä) |
Timo on Aleksis Kiven luoma kuvitteellinen henkilö. Hän on yksi päähenkilöistä Kiven 1870 julkaistussa romaanissa Seitsemän veljestä. Timo ja Lauri ovat kaksosia siten, että Timo syntyi ensin. Niinpä hän on veljessarjan viidenneksi vanhin. Häntä vanhempia ovat Juhani, kaksoset Tuomas ja Aapo sekä Simeoni. Timon ja Laurin jälkeen Jukolan emäntä synnytti vielä Eeron.[1]
Henkilökuva
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fyysisesti Timo on veljiensä kaltainen: harteikas, keskimittainen ja ihonsävyltään ruskea. Hänen hiuksensa ovat kankeat ja hampunkarvaiset.[1] Timo on Juhanin sanojen toistaja. Hän on heikkolahjainen mutta suosittu ihminen ja menestyvä. Alati iloinen Timo myötäilee ryhmän enemmistöä ja on unelias.[2] Perinnönjaossa Timo saa Kekkurin torpan ja hän nai Kuokkalan kaksoistytöistä toisen, hiukan lempeämmäksi kutsutun Ullan.[3]
Timo ei saa vastuullisia tehtäviä, vaan lähinnä saunan lämmittämisen kaltaisia aputehtäviä. Metsästäjänä hän on huono, vaikka yrittääkin tehdä sankaritekoja.[4] Veljekset suhtautuvat Timoon kuin hän olisi lapsi. Timo ei ymmärrä abstraktioita eikä metaforia: hän kokee asiat konkreettisina kuin esineet. Hän oppii kuitenkin lukemaan aiemmin kuin Juhani.[5]
Juhanin kehotuksesta Timo esittää romaanin toisen luvun lopussa olevan Oravan laulun, jonka ensimmäinen säkeistö kuuluu:
Makeasti oravainen
makaa sammalhuoneessansa;
Sinnepä ei Hallin hammas
Eikä metsämiehen ansa
Ehtineet milloinkaan[6]
Kivi itse ei nimennyt Timon laulamaa runoa Oravan lauluksi, vaan nimi on myöhempää perua.
Tulkitsijoita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teatteri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Timon osan ovat näytelleet kymmenet näyttelijät vuodesta 1898 alkaen, jolloin Suomalaisessa Teatterissa kantaesitettiin Kiven Seitsemän veljestä.[7] Kantaesityksessä Timon näytteli Pietari Alpo.[8] Tunnettuja Timoja 1900-luvun teatterituotannoissa olivat muun muassa Arvo Lehesmaa[9], Kaarlo Saarnio[10], Oke Tuuri[11], Reino Valkama[12] ja Pentti Viljanen[13]. Roolin näyttelivät niin ikään Keijo Lindroos[14], Viipurin Näyttämön Simo Osa[15] ja Tampereen Työväen Teatterin Jallu Vuolle[16]. Ritva Holmbergin dramatisoimassa ja Kalle Holmbergin ohjaamassa Turun kaupunginteatterin 1970-luvun teatteritapauksessa Seitsemän veljestä Timon roolin tulkitsi Arno Virtanen.[17]
2000-luvulla Timoa ovat näytelleet muun muassa Paavo Honkimäki Lahden kaupunginteatterissa[18] ja Jari Ahola Tampereen Työväen Teatterissa.[19] Helsingin Kaupunginteatterin uustulkinnassa marraskuussa 2012 Timon roolin näytteli Henrik Kalmet.[20]
Turun kaupunginteatterissa veljekset nähtiin jälleen vuonna 2017 Lauri Maijalan dramatisoimina ja ohjaamina. Timon roolissa oli Joel Mäkinen.[21][22] Myös Ryhmäteatteri näytteli Seitsemän veljestä vuonna 2017. Timona oli Mikko Virtanen.[23]
Elokuva ja televisio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wilho Ilmarin ohjaamassa filmatisoinnissa Seitsemän veljestä (1939) Timoa näyttelee Joel Rinne.[24] Jouko Turkan vuonna 1989 ohjaamassa samannimisessä televisiosarjassa Timon roolin näytteli Taisto Reimaluoto.[25] Turkan versiossa Timon rooli on suurempi kuin useissa Seitsemän veljeksen näyttämöversioissa, joissa Timo on jäänyt kuuden veljensä varjoon.[26] Turkka teki Timosta kuolaavan, räkäänsä syövän hihittäjän, jonka tyhmyyttä muut veljekset pohtivat hänen läsnä ollessaan.[5]
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Uotila, Jussi: Aleksis Kiven Seitsemän veljestä : luonnekuvia. Turku: Turun Aleksis Kivi -kerho, 1989. ISBN 952-90-1615-8 (suomeksi)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin – Inhemska scenkonstnärer i ord och bild. Viipuri: Kustannusliike Opas, 1930.
- Veistäjä, Verneri: Teatterin maailma – Maamme teatterit ja niiden taiteilijat. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisuja n:o 5, 1950.
- Veistäjä, Verneri: Teatterin maailma 1965 – Suomen teatterilaitos ja teatteriväki. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisuja n:o 8, 1965.
- Martin, Timo; Niemi, Pertti; Tainio, Ilona: Suomen teatterit ja teatterintekijät – Yhteisö- ja henkilöhakemistö. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 28, 1974. ISBN 951-30-2505-5
- Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu, 1983. ISBN 951-30-5727-5
- Malmberg, Ilkka & Vuori, Pekka: Seitsemän miestä. Helsinki: Helsingin Sanomat, 2005. ISBN 952-5557-04-9
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kivi, Aleksis: Seitsemän veljestä, s. 13. (19. painos (2003)) Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1870. ISBN 951-0-02159-8
- ↑ Tarkiainen, Viljo: Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä XVI / Henkilökuvat AKJ-sivusto. Arkistoitu 15.4.2016. Viitattu 27.4.2016.
- ↑ Kivi, Aleksis: Seitsemän veljestä, s. 330. (19. painos (2003)) Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1870. ISBN 951-0-02159-8
- ↑ Seitsemän miestä, s. 101
- ↑ a b Seitsemän miestä, s. 102
- ↑ Seitsemän veljestä (19. painos), s. 50
- ↑ Korhonen, Anna: Seitsemän veljeksen tulkintoja: Ensimmäiset tulkinnat hallitsevat Yle Teema: Sininen laulu – Suomen taiteiden tarina. Arkistoitu 14.6.2015. Viitattu 27.4.2016.
- ↑ Seitsemän veljestä Ilona. Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 10.10.2019.
- ↑ Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin 1930, s. 163
- ↑ Teatterin maailma 1950, s. 224
- ↑ Teatterin maailma 1965, s. 392
- ↑ Teatterin maailma 1950, s. 241
- ↑ Suomen teatterit ja teatterintekijät 1974, s. 525
- ↑ Teatterin maailma 1950, s. 194
- ↑ Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin 1930, s. 225
- ↑ Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin 1930, s. 361
- ↑ Lindfors, Jukka: Seitsemän veljestä Turun kaupunginteatterissa Yle Elävä arkisto. 13.2.2009. Viitattu 27.4.2016.
- ↑ Lahtinen, Outi: Seitsemän veljestä Lahdessa Turun Sanomat. 7.11.2002. Viitattu 25.4.2016.[vanhentunut linkki]
- ↑ Haapanen, Irmeli: Mikko Roihan Seitsemän veljestä tuo näyttämölle syrjään sysittyjen uhman Turun Sanomat. 19.1.2008. Viitattu 25.4.2016.[vanhentunut linkki]
- ↑ Seitse venda (Seitsemän veljestä) – Klassikon uusi, raikas tulkinta Helsingin Kaupunginteatteri / Ohjelmisto. 2012. Viitattu 27.4.2016.
- ↑ Seitsemän veljestä Teatteri.turku.fi. 2017. Viitattu 10.10.2019.
- ↑ Seitsemän veljestä Ilona. Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 10.10.2019.
- ↑ Seitsemän veljestä Ilona. Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 10.10.2019.
- ↑ Seitsemän veljestä (1939) Elonet – Kansallisfilmografia. 2013. Viitattu 27.4.2016.
- ↑ Seitsemän veljestä (1989) Elonet – Kansallisfilmografia. 2013. Viitattu 27.4.2016.
- ↑ Seitsemän miestä, s. 98
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Seitsemanveljesta.net (Arkistoitu – Internet Archive)
- Seittemän veljestä (Arkistoitu – Internet Archive)