Tikal
| Tikal | |
|---|---|
 Tikal Temppeli II |
|
| Maailmanperintökohde | |
| Sijainti |
El Petén, Guatemala |
| Kriteerit | I, III, IV, IX, X[1] |
| Tunnusnumero | 64 |
| Valintahistoria | |
| Valintavuosi | 1979[1] |
  |
|
Tikal (tai Tik'al) on suurin maya-kulttuurin muinaisista kaupungeista, jotka nykyisin ovat rauniokaupunkeja. Se sijaitsee El Peténin departementissa Pohjois-Guatemalassa. Tikal on osa Guatemalan Tikalin kansallispuistoa ja se on Unescon maailmanperintöluettelossa.[1] Lähimmät suuret nykykaupungit ovat noin 30 kilometrin päässä sijaitsevat Flores ja Santa Elena.
Tikal oli yksi maya-kulttuurin keskeisistä paikoista. Vanhimmat suuret rakennelmat ovat 300-luvulta eaa. Kaupunki oli suuruutensa huipulla mayojen niin sanotulla klassisella kaudella noin 200–850. Tieteilijät ovat arvioineet kaupungin asukasluvun olleen suurimmillaan 100 000–200 000. Tämän ajan jälkeen ei enää rakennettu uusia merkittäviä monumentteja, joitakin palatseja poltettiin ja väkiluku alkoi laskea, kunnes alue hylättiin vuoteen 900 mennessä.
Kaupungin hylkäämiseen vaikuttivat mm. kuivuus ja saastuminen[2]. Tikalin lähellä ei ollut luontaisia vesistöjä, vaan sen asukkaat olivat riippuvaisia tekoaltaista, jotka täyttyivät sadekaudella[2]. Kaupungin loppuaikoina nämä altaat olivat saastuneet eloperäisestä jätteestä, myrkyllisestä elohopeasta, ja syanobakteereista[2]. Sadevesi virtasi altaisiin temppeleiltä ja hautapaikoilta, jotka oli koristeltu sinooperillä, ja sinooperi sisältää elohopeaa[2]. Niinpä altaista otetun keittoveden mukana kaupungin johtajasuvuille syötettiin elohopeaa[2]. Kun ruokia valmistettiin altaiden reunalla satojen vuosien ajan, päätyivät ruoan jätteet altaisiin ja lannoittivat veden, joka muodosti ihanteellisen kasvupaikan myrkyllisille syanobakteereille[2].
Nimi "tikal" merkitsee "äänien paikkaa" tai "kielien paikkaa" mayojen kielessä. Se saattaa olla myös kaupungin alkuperäinen nimi vaikkakin paikkaan viitataan myös nimillä Mutal ja Yax Mutal.
Toisin kuin monet muut mayojen rauniokaupungeista, Tikalin sijainti ja olemassaolo ei unohtunut alueella, vaan oli tiedossa. Joitakin epäsuoria mainintoja Tikalista alkoi olla kirjallisuudessa 1600-luvulta lähtien jatkuen John Lloyd Stephensin kirjoituksissa 1800-luvun alussa. Alueen syrjäisestä sijainnista johtuen ensimmäinen tiederetkikunta vieraili Tikalissa vasta vuonna 1848. Useat retkikunnat tutkivat, kartoittivat ja valokuvasivat aluetta 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa.lähde?
Vuonna 1951 Tikaliin avattiin pieni kiitotie. Vuosina 1956–1970 Pennsylvanian yliopisto suoritti alueella laajoja kaivauksia. Vuodesta 1979 arkeologista toimintaa on johtanut Guatemalan hallitus.
Vuonna 2018 arkeologit löysivät lasermittauksilla Tikalista muun muassa 30 metriä korkean pyramidin. Merkittävämpi löytö oli suuri määrä rakennuksia ja 14 kilometriä pitkä muuri.[3] Niinpä Tikal on osa suurempaa asutuskeskusta.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Tikal National Park UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 9.8.2018.
- ↑ a b c d e f David L. Lentz, Trinity L. Hamilton, Nicholas P. Dunning, Vernon L. Scarborough, Todd P. Luxton, Anne Vonderheide: Molecular genetic and geochemical assays reveal severe contamination of drinking water reservoirs at the ancient Maya city of Tikal. Scientific Reports, 25.6.2020, nro 1, s. 1–9. doi:10.1038/s41598-020-67044-z ISSN 2045-2322 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
- ↑ Mikkonen, Minttu: Arkeologit löysivät kymmeniätuhansia rakennelmia tiheästä viidakosta Guatemalassa – Lasertekniikka mahdollisti mullistavan löydön, joka muuttaa käsityksemme mayoista Helsingin Sanomat. 3.2.2018. Viitattu 17.2.2018.
- ↑ Sprawling Maya cities uncovered by lasers BBC News. 2.2.2018. Viitattu 17.2.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tikal Wikimedia Commonsissa
- Tikalin kansallispuiston kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)
{{#coordinates:}}: sivulla ei voi olla kuin yksi ensisijainen koordinaattimerkintä