Tiedustelupalvelu
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Tiedustelupalvelu on pysyvä organisaatio, joka täyttää valtion johdon toimintaympäristöä koskevia tiedontarpeita, luo tilannekuvaa, ennakoi ja antaa tiedonhankintansa ja analyysinsa perusteella varoituksia.[1] Rajatummin tiedustelupalvelu tai tiedusteluvirasto on valtion laitos, joka kerää tietoja toisista maista henkilövakoilun, signaalitiedustelun ja salakielten avaamisen avulla. Tiedustelupalvelut tutustuvat myös julkisiin tietoihin ja harjoittavat monesti yhteistyötä muiden laitosten, esimerkiksi armeijan kanssa. Tiedustelupalvelut hoitavat vastavakoilun ja terrorismin vastaiset toimet.
Jotkut tiedustelupalvelut harjoittavat salamurhia, asekauppaa, vallankaappauksia ja muita salaisia operaatioita, joiden tarkoitus on tukea omia liittolaisia ja heikentää vastustajaa. Tiedustelupalvelut tarjoavat usein propagandaa. Propagandaa saatetaan levittää joukkotiedotusvälineissä, jotka eivät suoraan liity tiedustelupalveluun. Tiedustelupalvelu saattaa hoitaa joitain asioita peiteorganisaatioiden kautta. Tiedustelupalveluilla on ollut joskus omia operaatioita, joista maan päättäjiä on informoutu vähän tai ei ollenkaan. Joitain tiedustelupalveluita on arvosteltu muun muassa siitä, että ne varmistavat vain pienen ryhmän turvallisuutta ja toimivat epäinhimillisillä tavoilla.
Tunnetuimpia tiedustelupalveluja ovat Yhdysvaltojen CIA, NSA, Venäjän SVR, (Neuvostoliiton) KGB (nykyisin FSB), Israelin Mossad ja Brittien MI6 ja MI5.
Suomessa ulkomaantiedustelua hoitavat Puolustusvoimien tiedustelulaitos (PVTIEDL) ja Pääesikunnan tiedusteluosasto. Suomen sisäisestä tiedustelusta vastaa Suojelupoliisi vuonna 2019 voimaan tulleen tiedustelulain nojalla.
Tiedustelupalveluiden käyttämät tietokanavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Signaalitiedustelu SIGINT (tiedustelua, joka on tehty sieppaamalla signaaleja)
- Henkilötiedustelu HUMINT (esimerkiksi agenttien värväys vieraasta maasta)
- Kuvatiedustelu IMINT (vakoilusatelliitit, vakoilulentokoneet)
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Carl, Leo D.: International Dictionary of Intelligence. International Defense Consultant Services, 1990. ISBN 978-1-878292-03-2 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sipilä, Joonas & Koskimies, Tapio (toim.): Sata vuotta suomalaista sotilastiedustelua, s. 13-14. Jyväskylä: Atena, 2018. ISBN 978-952-300-486-3
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tiedustelupalvelu Wikimedia Commonsissa
| Auktoriteettitunnisteet: Kansalliset |
|---|
