Theodor Cederholm

Carl Adolf Theodor Cederholm (vuoteen 1886 Sederholm; 23. elokuuta 1824 Helsinki – 30. marraskuuta 1911 Helsinki) oli suomalainen juristi ja virkamies, joka toimi senaatin oikeusosaston jäsenenä 1873–1877 ja 1882–1900, Suomen prokuraattorina 1877–1882 ja senaatin oikeusosaston varapuheenjohtajana 1898–1900.

Elämäkerta

Theodor Cederholm kuului Sederholmin kauppiassukuun. Hänen isänsä oli tukkukauppias Gustav Adolf Sederholm, kauppaneuvos Johan Sederholmin pojanpoika. Sederholm valmistui ylioppilaaksi 1841, suoritti tuomarintutkinnon 1847 ja sai varatuomarin arvon 1851. Hän toimi Helsingissä oikeusneuvosmiehenä, 1855–1857 oikeusraatimiehenä ja 1857–1858 kunnallispormestarina, minkä jälkeen siirtyi senaatin prokuraattorintoimituskunnan sihteeriksi. Hänestä tuli 1869 prokuraattorin apulainen, 1873 oikeusosaston senaattori ja 1877 prokuraattori. Vuosina 1882–1888 hän oli senaatin oikeusosaston edustajana Suomen asiain komiteassa Pietarissa, minkä jälkeen hän palasi oikeusosaston tavalliseksi jäseneksi. Hänet aateloitiin vuonna 1886 nimellä Cederholm.

Cederholm edusti perustuslaillista kantaa ja kannatti Leo Mechelinin tulkintoja Suomen autonomiasta. Prokuraattorina hän esitti 1882 moitteensa Suomen kenraalikuvernööri Fjodor Heidenille siitä, että venäläiset santarmit olivat Helsingissä suorittaneet luvattomia kotietsintöjä nihilisteiksi paljastuneiden Aleksanterin kimnaasin opettajien kodeissa. Tapauksen seurauksena Pietarissa alettiin kiinnittää huomiota Suomen ja Venäjän lakijärjestelmien yhdistämisen tarpeeseen, minkä eräät myöhemmät historiantutkijat ovat katsoneet helmikuun manifestiin johtaneen kehityksen alkupisteeksi, vaikka myöhempään kehitykseen vaikuttivatkin toiset syyt. Cederholm vastusti helmikuun manifestin julkaisemista vuonna 1899. Hän myös lopulta erosi sen vuoksi protestina senaatin oikeusosaston varapuheenjohtajan tehtävistä helmikuussa 1900.

Kielikysymyksessä Cederholm oli ruotsinmielinen ja tuki Robert Montgomeryn kantaa, jonka mukaan suomen kieli oli Suomen tuomioistuimissa oikeudenkäymiskaaren kieltämä ”vieras kieli”. Cederholm ei kuitenkaan ollut julkipoliitikko, vaan enemmänkin taustavaikuttaja. Hän osallistui kuitenkin monien yleishyödyllisten järjestöjen toimintaan. Hän oli muun muassa Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja 1874–1877 ja 1895–1896.

Vuonna 1924 postuumisti ilmestyneessä muistelmateoksessaan Politiska minnen Cederholm kuvasi tarkasti toimintaansa, minkä seurauksena hänen vaikutuksensa on osassa myöhempää kirjallisuutta kuvattu ylikorostuneena. Muistelmat julkaisi hänen poikansa, varatuomari Arne Cederholm. Cederholmin aatelissuku sammui mieslinjalta Gustav Cederholmin kuollessa vuonna 1931 ja lopullisesti 1953.