Johan Philip Palmén

Johan Philip Palmén, Eero Järnefeltin maalaus vuodelta 1892.

Johan Philip (J. Ph.) Palmén (31. lokakuuta 1811 Pori – 30. kesäkuuta 1896 Espoo) oli suomalainen vapaaherra, lainopin professori ja korkea virkamies, joka toimi muun muassa Suomen suuriruhtinaskunnan prokuraattorina vuosina 1871–1877 ja senaatin oikeusosaston varapuheenjohtajana vuosina 1877–1896. Hän loi pitkän uran merkittävissä asemissa nykyisen Helsingin yliopiston hallinnossa ja Suomen oikeuslaitoksessa sekä vaikutti Suomen autonomisesta asemasta vallinneisiin käsityksiin.

Ura

Palménin isä Henrik Johan Palmén oli päätullijohtokunnan kamreeri, joka joutui kavalluksesta kahdeksi vuodeksi vankilaan. Hänen äitinsä oli Amalia Lovisa Sourander.

Palmén kävi saksankielistä Tallinnan katedraalikoulua (Dom- und Ritterschule) vuosina 1823–1824 ja kirjoitti ylioppilaaksi Turun katedraalikoulusta vuonna 1827. Hän valmistui Keisarillisesta Aleksanterin-Yliopistosta (nyk. Helsingin yliopisto) filosofian kandidaatiksi 1831 ja maisteriksi 1832, molempain oikeuksien kandidaatiksi 1836, varatuomariksi 1837 ja lisensiaatiksi 1839 sekä väitteli tohtoriksi 1840. Ennen akateemista uraansa Palmén työskenteli Senaatin oikeusosaston ylimääräisenä kopistina vuosina 1837–1840. Hän oli venäläisen ja roomalaisen oikeuden vt. professorina vuosina 1840–1844, vakinaisena professorina 1844–1852, rikos- ja valtio-oikeuden sekä venäläisen lainopin professorina 1853–1857 sekä siviililainopin ja roomalaisen oikeuden vt. professorina 1857–1858 ja vakinaisena professorina 1858–1867. Lisäksi hän oli yliopiston rahastonhoitajana 1849–1866, lainopillisen tiedekunnan dekaanina 1853–1867 ja yliopiston vararehtorina 1866–1867. Hän oli myös Hämäläisen osakunnan inspehtori 1851–1852.

Palmén pyrki edistämään suomalaisten valtiotietoisuutta. Hänen vuonna 1859 kirjoittamansa oppikirja Juridisk handbok för medborgerlig bildning (suomennettu 1863 nimellä Lain opillinen käsikirja yhteiseksi sivistykseksi) joutui kiistan kohteeksi, kun J. V. Snellman arvosteli siinä esiintynyttä ilmaisua, jonka mukaan Suomi oli vuonna 1809 liitetty Venäjän keisarikuntaan ”erityisenä provinssina”. Palmén myönsi provinssi-sanan käyttämisen erehdykseksi. Vuonna 1861 Palmén julkaisi teoksen Storfurstendömet Finlands grundlagar jämte till dem hörande statshandlingar (suomennettu 1863 nimellä Suomen suuriruhtinakunnan perustuslait ynnä niihin kuuluvain valtiokirjoitusten kanssa), joka herätti välittömästi valtavan kiinnostuksen ja kohosi myyntimenestykseksi suomalaisten valmistautuessa säätyvaltiopäivien uuteen kokoontumiseen pitkän tauon jälkeen. Tämä teos sisälsi ensi kerran Suomen suuriruhtinaskunnan perustuslailliset säädökset yhdessä niteessä.

Palmén nimitettiin vuonna 1867 jäseneksi senaatin oikeusosastoon, josta hän siirtyi seuraavana vuonna talousosastoon kirkollistoimituskunnan päälliköksi. Hän oli samalla Kouluylihallituksen jäsenenä vuosina 1869–1872. Vuosina 1871–1877 Palmén oli Suomen prokuraattori ja sen jälkeen senaatin oikeusosaston varapuheenjohtaja aina 84-vuotiaana tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Vuodesta 1873 alkaen Palmén oli myös kuolemaansa saakka yliopiston sijaiskansleri, missä virassa hän oli ensimmäinen siviili. Palmén sai valtioneuvoksen arvonimen vuonna 1866. Hänet aateloitiin vuonna 1875 ja korotettiin vapaaherraksi 1883. Palmén osallistui aatelissäädyssä valtiopäiville 1877–1878.

Palmén oli yksi Suomen Lainopillisen Yhdistyksen perustajista vuonna 1862 ja toimi sen puheenjohtajana 1863–1865. Hänet nimitettiin jäseneksi useisiin suuriruhtinaskunnan hallinnon uudistamista pohtineisiin komiteoihin, joissa hän konservatiivina yleensä kannatti korkeintaan maltillisia ja hitaita uudistuksia. Senaatin oikeusosaston erottamista itsenäiseksi korkeimmaksi oikeudeksi hän professorina alkuun puolsi, mutta kääntyi vastustamaan sitä 1860-luvun lopulla tultuaan itse nimitetyksi senaattiin.

Perhe

Palménin ensimmäinen puoliso oli vuosina 1840–1847 Johanna Charlotta Bonsdorff, jonka isä oli kreikkalaisen kirjallisuuden professori Johan Bonsdorff. Tämän kuoltua hän nai vuonna 1848 Adolfina Fredrika Emilia Sallménin. Hänen lapsiaan olivat yhteiskunnallinen vaikuttaja Fanny Palmén, eläintieteilijä J. A. Palmén, historiantutkija ja poliitikko E. G. Palmén, Forssa-yhtiön pääjohtaja K. E. Palmén ja valtioneuvos Hjalmar Filip Palmén. Palménista polveutuu Palmén-aatelissuku.