WWE

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta The Power Trip)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
World Wrestling Entertainment, LLC
Tietoja:
Perustettu: 1953
Tyylilaji: Sports Entertainment
Pääkonttori: Stamford, Connecticut, Yhdysvallat
Perustajat: Roderick McMahon ja Toots Mondt
Omistaja: Vince McMahon/Vincent Kennedy McMahon
Entiset nimet: NWA: Capitol Wrestling Federation
World Wide Wrestling Federation
World Wrestling Federation
World Wrestling Entertainment, Inc. (2002–2023)
Kotisivu: WWE.com

WWE, Inc. on yhdysvaltalainen showpainiorganisaatio, joka aloitti toimintansa itsenäisesti vuonna 1963 nimellä World Wide Wrestling Federation (WWWF) erottuaan johtavasta painiliigasta National Wrestling Alliancesta (NWA) Vincent J. McMahonin johdolla. Tätä ennen WWE tunnettiin nimellä NWA: Capitol Wrestling Federation (NWA: CWF). Vuonna 2005 World Wrestling Entertainment muutti pääkonttorinsa Connecticutin osavaltion Stamford-kaupunkiin. Vuonna 2023 WWE solmi sopimuksen Endeavor Group Holdingsin kanssa, jossa se sulautuisi Ultimate Fighting Championshipin (UFC) emoyhtiöön Zuffaan ja muodostaisivat uuden TKO Group Holdings -yhtiön, josta Endeavor omistaisi enemmistön. Uudessa yhtiössä McMahon jatkaa yksikön pääjohtajana sekä WWE:n toimitusjohtaja Nick Khan ja UFC:n Dana White[1]

WWWF:n nousukausi alkoi 1970-luvun lopulla, ja yhdistys muutti nimensä World Wrestling Federationiksi.[2] Pörssiin yhtiö kirjautui vuonna 1999 nimellä World Wrestling Federation Entertainment (WWFE). Vuonna 2002 yhtiön nimi muuttui jälleen toiseksi, tällä kertaa World Wrestling Entertainmentiksi (WWE) Maailman luonnonsäätiön (World Wide Fund for Nature) nostaman syytteen johdosta.[3] Vuodesta 2011 eteenpäin yritys on brändännyt itseään pelkillä alkukirjaimilla WWE, vaikka virallinen nimi ei ole muuttunut sitten vuoden 2002 jälkeen.[4]

WWE esittää joka viikko lukuisia viikoittaista showpainiohjelmia. Maanantaisin esitetään suorana Monday Night RAW, keskiviikkoisin WWE NXT, perjantaisin Smackdown. Vuonna 2002 RAW ja SmackDown erotettiin toisistaan siten, että molemmat ohjelmat saivat omat painijansa ja mestaruutensa. Tätä ennen RAW’ssa ja SmackDownissa nähtiin samoja painijoita ja juonikuvioita. Vuonna 2006 WWE lisäsi ECW-nimisen ohjelman viikoittaislähetyksiinsä, mutta ECW:n tuottaminen lopetettiin sen väkivaltaisuuden vuoksi vuonna 2010, koska jatkossa haluttiin olla lapsiystävällisempiä, ja sen tilalle luotiin uusi, NXT-niminen ohjelma.[5] Kuten muissakin painiorganisaatioissa, niin myös WWE:n ohjelmat perustuu performanssiteatteriin. Saippuaoopperamaiset juonet ovat tärkeä osa WWE:n tuotantoa, koska juonet luovat konflikteja painijoiden välille. Näytellyt juoniosuudet vievät nykyisin huomattavan ajan ohjelma-ajasta siinä missä varsinainen paini oli aiemmin etusijalla. Otteluissa nähdään kuitenkin liikkeitä, jotka voivat vaarantaa esiintyjän loukkaantumisenriskiin tai jopa kuolemaan, jos liikkeitä ei suoriteta oikein. WWE on urheiluviihdettä, jonka juuret ovat kilpaurheilussa ja dramaattisessa teatterissa.

WWE esittää myös maksu-tv-lähetyksiä, joka toimii ohjelmien kliimaksina. Maksu-tv-lähetyksissä otellaan merkittävimmät ottelut ja niissä painijoiden väliset riidat kulminoituvat. Merkittävin maksu-tv-lähetyksistä on maaliskuun ja huhtikuun vaihteessa esitettävä, 39 vuoden historian omaava WrestleMania[6]; toisia merkittäviä tapahtumia ovat elokuinen SummerSlam, marraskuinen Survivor Series sekä vuoden ensimmäinen maksu-tv-lähetys, Royal Rumble. Maksu-tv-lähetyksiä voi tilata katsottavaksi ns. Pay-Per-View-kertamaksulla maissa, joissa tätä tekniikkaa käytetään. Showpainin suosion myötä on alettu julkaista monia siihen liittyviä elokuvia ja konsolipelejä. Yksi merkittävimmistä WWE:n projekteista oli amerikkalaisen jalkapallon sarja XFL.

World Wrestling Entertainment Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingissä WWE on vieraillut viidesti vuosina 2002, 2004, 2005, 2009, ja 2019 sekä Turussa kerran vuonna 2003. Nämä vierailut eivät kuitenkaan päätyneet televisioon, koska vierailut olivat televisionauhoitusten sijaan ns. house show -tapahtumia, jotka eivät päädy televisioon.[7]

NWA: Capitol Wrestling Federation

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roderick James ”Jess” McMahon – Vincent Kennedy McMahonin isoisä ja nyrkkeilypromoottori – oli promotoimassa hänen tunnetuinta järjestämäänsä nyrkkeilyottelua Jess Willardin ja Jack Johnsonin välillä vuonna 1915. Kymmenen vuotta myöhemmin – joulukuussa 1925 – Jess liittoutui Tex Rickardin kanssa promotoimaan nyrkkeilyotteluita New Yorkissa sijaitsevaan Madison Square Gardeniin. Tätä ennen McMahonilla oli kokemusta myös konserttien järjestämisestä.[8]

Samaan aikaan entisellä painijalla ja silloisella promoottorilla Joseph Raymond ”Toots” Mondtilla[9] oli idea laajentaa showpaini pienistä halleista isoille areenoille. Hän myös ajatteli nostaa showpainin tasoa pelkästä painimisesta enemmän viihdyttävämpään suuntaan. Lopulta hän ajatteli, että hänen ideansa voisi toimia New Yorkissa ja hän ottikin yhteyttä moneen promoottoriin, joista yksi oli Jess McMahon.[10]

McMahon perusti Capitol Wrestling Federation -nimisen showpainiorganisaation yhdessä Mondtin kanssa vuonna 1952. Se liittyi vuonna 1953 National Wrestling Allianceen. Samana vuonna Vincent James McMahon – Vince K. McMahonin isä ja Jess McMahonin poika – otti Jessen paikan NWA: CWF:ssä. Yksi tämän ajan suurimmista CWF:n tähdistä oli nimeltään Antonio Rocca. Vince McMahonin ja Toots Mondtin yhteistyö oli saumatonta, ja pian he hallitsivatkin 70 % kaikesta NWA:n bookkauksesta. Tämä yhteistyö oli showpainin nousun alku [11]. NWA:CWF sai myös oman ohjelmapaikan WTTG Channel 5:ltä vuonna 1956.

World Wide Wrestling Federation

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vincent J. McMahon (keskellä) yhdessä Verne Gagnen ja Bruno Sammartinon kanssa vuonna 1975

Ensimmäisiä merkkejä CWF:n eroamisesta NWA:n alaisuudesta nähtiin vuonna 1963 ”The Nature Boy” Buddy Rogersin ollessa NWA World Heavyweight -mestarina. Rogers toimi Vince J. McMahonin ja Toots Mondtin bookkauksen alaisena.[12] NWA ei pitänyt McMahonin ja Mondtin toiminnasta, koska he antoivat Rogersin painia myös Yhdysvaltojen itärannikon ulkopuolella.

Lopulta CWF erosi NWA:sta ja muutti nimensä World Wide Wrestling Federationiksi.[13] McMahon ja Mondt olisivat halunneet pitää Rogersin vielä maailmanmestarina, mutta Rogers ei halunnut uhrata 25 000 dollaria, jotka olivat panttina vyön pidosta NWA:n nimissä.[14]

Huhtikuussa 1963 Rogers julistettiin ensimmäiseksi WWWF:n World Heavyweight -mestariksi turnauksessa, joka järjestettiin Rio de Janeirossa. Hän kuitenkin hävisi vyön kuukautta myöhemmin Bruno Sammartinolle.[15] Ottelua ennen Rogers kärsi sydänkohtauksen.[12]

Vuonna 1965 Toots Mondt jätti yhtiön syystä, joka jäi epäselväksi.[10] On esitetty arveluita, että hän olisi halunnut tai joutunut eläkkeelle.

Vuonna 1971 WWWF liittyi uudelleen NWA:han. WWWF:n World Heavyweight -mestaruusvyö muuttui liittymisen myötä WWWF Heavyweight -nimiseksi vyöksi.[14]

World Wrestling Federation

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jake Roberts vuonna 1989
Hulk Hogan vuonna 1989 WWF:n huipputähtenä

WWWF lyhensi nimensä World Wrestling Federationiksi vuonna 1979.[14] Nimenmuutoksen myötä WWF muutti maailmanmestaruusvyönsä nimen takaisin alkuperäiseen muotoonsa eli WWF World Heavyweight -mestaruudeksi.

Vincent Kennedy McMahon perusti TitanSports Inc. -nimisen yhtiön vuonna 1980 ja osti WWF:n isältään parin vuoden kuluttua.[16] Vince J. McMahon oli saavuttanut WWF:lle jo johtavan aseman itärannikon showpainibisneksessä, minkä vuoksi Vince McMahon halusi laajentaa WWF:n toimintaa ympäri Yhdysvaltoja. Vince myös muutti WWF:n tyylisuuntausta urheilullisesta painista enemmän viihdeohjelman tyylisempään ns. Sports Entertainment -tyyliin (urheiluviihde).[17] Vuonna 1982 WWF erosi NWA:sta jälleen kerran.

Heti tositoimiin päästyään Vince alkoi lähettää promonauhoja televisiokanaville ympäri Yhdysvaltoja, mikä raivostutti muita promoottoreita, koska WWF ei pysynyt omalla alueellaan eli itärannikolla.[17] Kaiken lisäksi Coliseum Video alkoi myydä WWF:n tapahtumia videoilla ympäri Yhdysvaltoja. Näin ollen Vince rikkoi kirjoittamattomia sääntöjä alettuaan myydä tuotteitaan muillakin kuin WWF:lle määrätyillä alueilla. Saamillaan rahoilla Vince pahensi asioita lisäämällä muun muassa mainostusta, TV-sopimuksia ja videoiden tuotantoa. Pian kaikki promootiot ympäri maailmaa kilpailivat vain ja ainoastaan WWF:ää vastaan.[18]

Useissa haastatteluissa Vince McMahonin isä, Vince J. McMahon, varoitteli poikaansa, mutta Vince ei varoituksista välittänyt. Hän jatkoikin suuruudenhulluuttaan lähettämällä WWF:n kiertueelle ympäri Yhdysvaltoja. Kiertue ei kuitenkaan kaatanut WWF:ää, vaikka sitä epäiltiin.[18]

Vince ei kuitenkaan tästä laantunut, vaan aikoi järjestää showpainin oman ”Super Bowlin”, WrestleManian. Supershow’t eivät olleet kuitenkaan mitään uutta showpainibisneksessä; NWA oli järjestänyt jo ennen WrestleManiaa valtavia StarrCade-tapahtumia. Myös WWF itse oli järjestänyt suuria tapahtumia pesäpalloareenoilla aikoinaan. Vincellä oli kuitenkin tarkoituksena järjestää WrestleMania entistä isommassa mittakaavassa ja hakea näin uusia katsojia WWF:lle.[18]

Ensimmäisessä WrestleManiassa esiintyivät WWF:n perusrivistön lisäksi muun muassa Mr. T ja Muhammad Ali. Myös Hulk Hogan otteli tapahtumassa.[19]

CBS piti WrestleManiasta ja solmi tämän vuoksi TV-sopimuksen WWF-piirretystä, jota kutsuttiin nimellä ”Hulk Hogan's Rock N’ Wrestling Connection”[20]. Näin ollen WWF onnistui WrestleManialla tavoitteessaan kerätä itselleen entistä enemmän huomiota ja suosiota. WWE onkin järjestänyt WrestleMania-tapahtumia vuodesta 1985 aina nykyvuoteen saakka.

Kultaiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

WrestleManian jälkeen Vince McMahonin bisnes alkoi sujua toden teolla. WWF keräsi katsojia ja pääomaa ja nosti showpainibisneksen uusiin ulottuvuuksiin. WWF:n suosiota nosti erityisesti Hulk Hogan, joka on yksi kaikkien aikojen tunnetuin showpainija.[21] Tuohon aikaan McMahon sai WWF:n riveihin paljon entisiä AWA- tai NWA-lahjakkuuksia, kuten Roddy Piper, The Iron Sheik, Jimmy Snuka ja André the Giant. Kultaisina vuosina WWF:n tyylisuuntaus perustui enemmän erilaisiin, sarjakuvamaisiin hahmoihin kuin urheilullisiin painisuorituksiin.

Uusi sukupolvi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

WWF:n suosio alkoi laskea 1990-luvun puolivälissä.

Vuonna 1994 painijoiden steroidien käyttö tuli yleiseen tietoisuuteen[22], ja WWF:n suosio romahti todellisesti. Lisäksi WWF:ssä syntyi kohu seksuaalisesta ahdistelusta.[23] Oikeudenkäynnit maksoivat yhtiölle useita miljoonia, ja WWF oli pudonnut alemmaksi kuin koskaan. McMahon yritti säästää rahaa ja joutui alentamaan painijoiden palkkioita, mikä osaltaan johti useiden painijoiden loikkaamiseen kilpailevaan federaatioon, World Championship Wrestlingiin.

Monday Night Wars

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Television luokitusvertailu Monday night wars ajalta

Eric Bischoffin johtama World Championship Wrestling oli jatkanut Jim Crockett Promotionsin perinnettä sen jälkeen, kun Ted Turner oli ostanut sen. WWF:n ollessa vaikeuksissa vuonna 1994 kahmi WCW useita WWF:stä lähteneitä painijoita, kuten Hulk Hoganin, Randy Savagen ja Lex Lugerin. Myöhemmin WCW onnistui nappaamaan talliinsa myös Scott Hallin ja Kevin Nashin, jotka tunnettiin WWF:ssä nimillä Razor Ramon ja Diesel.[24]

Vuonna 1995 Bischoff sai ohjelmapaikan maanantai-illaksi Turnerin omalle TNT-kanavalle, ja ohjelman nimeksi tuli Monday Night Nitro. Show oli sijoitettu täsmälleen samaan aikaan WWF:n Monday Night RAW’n kanssa. WCW:n tähtivoiman ja uuden new World order -ryhmän avulla WCW voitti WWF:n katsojaluvuissa monta viikkoa peräkkäin.[25]

Vince vastasi tuleen tulella ja alkoi panostaa uusiin, nouseviin supertähtiin. Samalla WCW:hen loikanneiden supertähtien varjoon jääneet pitkäaikaiset WWF-painijat – kuten Bret Hart ja Shawn Michaels – saivat nauttia huikeasta noususta urallaan. Yleisö alkoi kiinnostua jälleen WWF:stä, koska huomattiin sen painijoiden olevan WCW:n vastaavia taitavampia. Painin tasoerosta huolimatta WWF menetti rahaa nopeasti, sillä WCW:n paremmat ja koukuttavammat juonikuviot vetivät katsojia puoleensa.

The Montreal Screwjob

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuomari Earl Hebner käskee soittamaan kelloa vaikkei Bret Hart luovuta.

WCW:n ja WWF:n kiista nousi uudelle asteelle vuonna 1996, kun WCW tarjosi WWF:n ykköstähdelle, Bret ”The Hitman” Hartille, kolmen vuoden mittaista yhdeksän miljoonan dollarin sopimusta. Vince McMahon vastasi tähän pitemmälä mutta vähemmän rahakkaalla sopimuksella, minkä lisäksi Bret Hart sai oikeuden osallistua luovasti käsikirjoitustiimin työhön. Hart hyväksyi Vincen sopimuksen ja jäi WWF:ään. Muutaman kuukauden kuluttua kävi kuitenkin ilmi, ettei Vince McMahon voinutkaan maksaa Hartin sopimusta. Silloin WCW tarjosi Hartille uutta sopimusta, jonka Hart tällä kertaa hyväksyi. Hart lupasi esiintyä WCW:ssä jo vuoden 1997 puolella.[26]

Asiassa oli kuitenkin pieni mutka: Hart oli nimittäin WWF:n World Heavyweight -mestari. Vince pelkäsi Hartin loikkaavan WCW:hen WWF:n mestaruusvyön kanssa, kuten entinen WWF:n Women’s-mestari, Alundra Blayze, oli tehnyt muutamaa vuotta aiemmin. Bret kuitenkin lupasi olla tekemättä Blayzen tempausta, mutta Vince ei uskaltanut luottaa hänen sanaansa.[26]

Juonikuvion mukaan Bret Hart ja Shawn Michaels olivat olleet riidoissa jo pitemmän aikaa, ja riidan huipennus oli tarkoitus nähdä vuoden 1997 Survivor Seriesissä, joka käytiin Montrealissa, Kanadassa – Bret Hartin kotimaassa. Bret ajatteli käyttää hyväkseen sopimustaan ja ilmoitti olevansa haluton menettämään mestaruuttaan kotimaassaan. Sen sijaan Hart olisi hävinnyt tai luovuttanut mestaruuden pois heti seuraavan päivän RAW’ssa. Vince McMahon päätti kuitenkin turvautua salajuoneen.[26]

Ottelun loppupuolella Shawn Michaels lukitsi Bret Hartin hänen omaan lopetusliikkeeseensä, Sharpshooteriin. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Bret Hartin oli tarkoitus kääntää liike omakseen, mutta sen sijaan tuomari Earl Hebner huitoikin käsiään ottelun loppumisen merkiksi. Kehän laidalla ottelua seuraamassa ollut Vince McMahon käski kehäkellon soittajan soittaa kelloa, vaikkei Hart ollut missään vaiheessa luovuttanut. Michaels pakeni paikalta tuomari Hebnerin saattelemana vyö kädessään karkuun, McMahonia Hart ehti sylkäistä naamalle ennen poistumistaan paikalta. Salajuonesta suivaantuneena Hart rikkoi 20 000 dollarin edestä arvokkaita kehävarusteita. Show’n loputtua Hart tavoitti vielä Vince McMahonin kulissien takana ja löi tätä huhupuheiden mukaan suoraan naamaan. Seuraavana päivänä Hart siirtyi WCW:n leipiin.[26]

Tämä tapahtuma tunnetaan maailmanlaajuisesti nimellä ”Montreal Screwjob”. Se oli käännekohta WCW:n ja WWF:n kiistassa. Tapahtuman myötä Vince McMahon sai itselleen ”ilkeän Mr. McMahonin” leiman. Sittemmin hän alkoi esiintyä juonikuvioissa pahana diktaattorina, joka taistelee kaikin keinon hyviä vastaan.[27]

Attitude-aikajakso

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Austin vs McMahon oli yksi ikimuistoisimmista WWF-feudeista.

Muutaman kuukauden kuluttua Montreal Screwjobista McMahon ja WWF:n pääkirjoittaja, Vince Russo, toivat WWF:ään enemmän ”attitudea” (asennetta) kulttifederaatio Extreme Championship Wrestlingin tapaan. Muutoksen myötä WWF sai uuden logon, ja yhtiön uudeksi päätähdeksi nousi Stone Cold Steve Austin.

Austin toimi pahiksena King of the Ring 1996 -tapahtumassa, mutta sai sen voitettuaan vahvan fanituen taakseen. Teksasilainen juntti -hahmollaan varustautunut Austin käännettiin fanien suosiosta ”hyväksi hahmoksi” vuoden 1997 WrestleManiassa. Austinin uuden sankarihahmon sinetöi ajautuminen riitaan ilkeän Vince McMahonin kanssa. McMahonin ja Austinin riidasta muodostuikin yksi kaikkien aikojen ikimuistoisimmista WWF-feudeista.[28]

Attitude-aikajakson tärkeimpinä kohtina pidetään vuoden 1998 WrestleManiaa. Ammattinyrkkeilijä Mike Tyson toimi tuomarina Steve Austinin ja Shawn Michaelsin välisessä WWF Championship -ottelussa, joka toimi kyseisen WrestleManian pääotteluna. Ottelussa Tysonin piti olla WWF:n mestarina olleen Shawn Michaelsin puolella, mutta Tyson kuitenkin laski nopeasti kolmeen Austinin selätettyä yleisön vihaaman Michaelsin. Täten Austin voitti ensimmäisen WWF:n mestaruutensa. Ottelun jälkeen Michaels ja Tyson väittelivät siitä, mitä Tyson oli tehnyt. Pian Tyson löi Michaelsin kanveesiin ja juhli Austinin kanssa tämän mestaruusvoittoa.[29] Hienon tapahtuman jälkeen WWF oli silti häviöllä katsojaluvuissa. Kuukauden kuluttua Monday Night RAW oli kuitenkin jo ohittanut WCW:n Monday Nitron katsojaluvuissa.

Attitude-aikakaudella WWF tarjosi aikaisempaa mielenkiintoisempaa viihdettä lisäämällä ohjelmiin paljon rankkoja erikoisottelumuotoja, joista tunnetuimmiksi nousivat TLC- (Tables, Ladders and Chairs) ja Hell in a Cell -ottelut. Attitude-aikakaudella erikoisotteluita nähtiin huomattavasti useammin kuin esimerkiksi nykypäivänä. TLC-otteluista vastasivat erityisesti Dudley Boyzit (Bubba Ray ja D-Von), The Hardy Boyzit (Matt ja Jeff Hardy) sekä Edge & Christian. Erityisesti Bubba Ray tuli tunnetuksi naisten, mukaan lukien Mae Youngin, iskemisestä pöydän läpi.[30]

Vuoden 1998 lopussa The Rockista muodostui uusi katsojien suosikki. The Rockista tulikin yksi vapaapainihistorian suosituimmista supertähdistä. Myös esimerkiksi Mick Foley tuli tunnetuksi Hardcore-otteluistaan[31] ja Triple H nousivat näihin aikoihin yleisön suosioon. Triple H:n tapauksessa suosioonnousua helpotti se, että hänen uudelleenmuodostamansa D-Generation X -ryhmä oli katsojien mielestä mielenkiintoisempi ryhmä kuin WCW:n new World order. Näin ollen WWF voitti WCW:n katsojalukukiistassa ja jäi pysyvästi showpainin johtavaksi promootioksi.[32]

WWF:n tyylinmuutos synnytti kuitenkin kehujen lisäksi myös paljon kritiikkiä. Monet perheet kielsivät pienimpiä lapsiaan katselemasta WWF:ää rajun materiaalin vuoksi. Parents Television Council -yhdistys teki boikotointikampanjan WWF:ää vastaan, mutta se ei onnistunut niin hyvin kuin järjestö oli toivonut.[33][34] WWF kuitenkin sai uudella tyylillään enemmän katsojia kuin mitä se WCW:lle menetti.

Owen Hartin kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jim Ross kertoo katsojille suorassa lähetyksessä Owen Hartin menehtyneen.

Bret Hartin veljen, Owen Hartin, oli tarkoitus otella ”The Blue Blazer” -hahmossaan Over the Edge 1999 -maksu-tv-lähetyksessä Kansasissa Missourin osavaltiossa WWF Intercontinental -mestaruudesta The Godfatherin kanssa 23. toukokuuta vuonna 1999. Käsikirjoituksen mukaan Owenin oli tarkoitus voittaa kyseinen ottelu.[35]

Owenin sisääntulon tapahtui vaijerilla. Suunnitelman mukaan Hartin oli tarkoitus liukua Kemper Arenan kattorakenteista aina kehään asti, mutta jokin meni pieleen kesken matkan. Owenin vaijerit pettivät, jolloin hän syöksyi 24 metrin korkeudesta rintalasta edellä kehätolppaan ja kuoli muutaman minuutin sisällä aortan repeämiseen.[36]

Kyseessä oli suorana esitettävä maksu-tv-tapahtuma, mutta kuolononnettomuuden esittäminen onnistuttiin välttämään kääntämällä kaikki kamerat poispäin kehäalueelta juuri ennen Owenin putoamista. WWF:n selostaja Jim Ross kertoi tapahtuman aikana Owen Hartin kuolemasta tv-katsojille, mutta areenalla olleita katsojia ei informoitu siitä, miten Hartille oli käynyt.[37] Over the Edge 1999 -maksulähetys esitettiin ensimmäisen kerran uudestaan vuonna 2014, viisitoista vuotta Hartin kuolemansa jälkeen WWE Networkissä, mutta tapahtumasta oli leikattu kaikki Hartiin liittyvä pois. Tapahtumaa ei ole julkaistu videolla saatikka DVD:llä. Myös Over the Edge -tapahtuman nimi otettiin pois käytöstä ja The Blue Blazer -actionfiguurit vedettiin pois myynnistä.

Seuraavana päivänä koko kaksituntinen RAW-jakso oli omistettu Owen Hartin muistolle. Show’n aikana sekä hyvät että pahat hahmot muistelivat keskenään Owenia, ja kaikki riidat oli jätetty jakson ajaksi taka-alalle. WWF maksoi Hartin perheelle 18 miljoonaa dollaria sovintona erinäisten oikeudenkäyntien jälkeen.[38]

Uutta liiketoimintaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vince McMahon ja Linda McMahon pörssin avajaistilaisuudessa.

Vuonna 2002 WWFE sai ohjelmapaikan UPN TV -kanavalle ja aloitti uuden, SmackDown! -nimisen tv-ohjelman pyörittämisen RAW’n ohella. Siitä tuli nopeasti yksi UPN:n torstai-iltojen katsotuimmista ohjelmista. Vasta vuonna 2005 SmackDown siirtyi torstai-illoista perjantai-illoille. Alun perin ohjelmaa oli kaavailtu pelkästään naisia varten, mutta päättivät lopulta hylätä ajatuksen, koska naisten divisioonassa ei ollut siihen aikaan riittävästi lahjakkuuksia.[39]

Vuonna 2002 WWFE:n koko historian aikainen emoyhtiö, TitanSports Inc., muutti nimekseen World Wrestling Entertainment Inc.(WWE)[3] Vuonna 1999 WWF kirjautui pörssiin. Tarjolla oli 10 miljoonaa osaketta, joista jokainen maksoi 17 dollaria.[40] WWF perusti myös klubin Times Squarelle New Yorkiin sekä alkoi tuottaa elokuvia ja kirjoja.

Samoihin aikoihin WWF:n johtohahmo, Steve Austin, kärsi niskaongelmista eikä voinut täten painia. Steve Austin lähti WWF:stä 2002, kun otteluiden järjestely ei miellyttänyt häntä.[41] Hätä ei kuitenkaan ollut tämännäköinen, sillä WWF oli saanut hyvää huomio muualla maailmassa, mistä iso kiitos kuuluu The Rockin sähköiselle luonteelle ja elokuva-alalle.[42] WWF myös alkoi jälleen nostaa uusi tähtiä esille. Myös WCW-tähtiä loikkasi WWF:ään, joista mainittakoon muun muassa Eddie Guerrero, Chris Benoit, Chris Jericho ja Big Show.

XFL perustettiin vuonna 2001, ja sen mainostettiin olevan NFL:n rajumpi versio. Aluksi XFL:n katsojaluvut olivat valtavia, jopa WWE:n omia ohjelmia suurempia, mutta kiinnostus kuitenkin lopahti nopeasti; monet katsojat epäilivät XFL:n otteluiden olevan ennalta sovittuja. Ensimmäisen kauden päätyttyä televisioyhtiö NBC vetäytyi hankkeesta[43], ja myöhemmin McMahon hylkäsi hankkeen[44]. Tappioita hankkeesta tuli noin 70 miljoonaa dollaria.[45] Vuonna 2020 Vince McMahon toi kuitenkin XFL:n takaisin ja tällä kertaa paremmalla menestyksellä.[45]

WWF palkkasi monia ECW:n tähtiä vuonna 2001. Esimerkiksi ECW:n omistaja Paul Heyman palkattiin RAW’n toiseksi kommentaattori ja lopulta myös eräästä ECW:n johtopainijasta, Tazzistä, tuli SmackDown! -ohjelman kommentaattori.[46] ECW ajautui lopulta konkurssiin vuoden 2001 huhtikuussa. ECW teki kuitenkin paluun vuonna 2006 ja ohjelmaa tehtiin vuoteen 2010 asti, kunnes sen nimi muutettiin nykyiseksi NXT!:ksi.[47]

Samana vuonna WWF alkoi havitella WCW:n ostoa. Neuvottelujen tulokseksi WWF sai lopulta ostettua WCW:n Time Warnerilta seitsemällä miljoonalla dollarilla.[48] Viimeisen Monday Night Nitron aikana Vince McMahon kertoi RAW’ssa ostohuhujen pitävän paikkaansa. Yhtäkkiä ruudulle ilmestyi kuitenkin Shane McMahon, Vince McMahonin ja Linda McMahonin poika. Hän kertoi olleensa se, joka ”oikeasti” osti WCW:n. (Todellisuudessa WWF osti WCW:n, mutta ruudussa sen teki Shane McMahon.) Tästä saatiin käyntiin yksi showpainihistorian kiistellyimmistä juonikuvioista nimeltään ”invaasio”.[49]

Invaasio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vince McMahon juhlimassa voittoaan Survivor Series 2001:ssä.

Shane McMahonin toi WCW:n tähdet mukanaan WWF:ään ”ostettuaan” World Championship Wrestlingin. WCW:n ja WWF:n tähdet alkoivat kiistellä siitä, kummat ovat parempia. Invaasiojuonikuvio kuitenkin oli monien mielestä epäonnistunut, koska mukana ei ollut WCW:n merkittävimpiä tähtiä kuten Hulk Hogania. Syy siihen oli se, että heillä oli vielä sopimus Time Warnerin kanssa.

Juonikuvion mukaan WCW liittoutui myöhemmin keväällä Extreme Championship Wrestlingin kanssa. Yhdessä he muodostivat Allianssi-nimisen ryhmän. ECW:n ”omistajaksi” nousi Stephanie McMahon. Invaasiokiistan päätös nähtiin monien kuukausien jälkeen vuoden 2001 Survivor Series -maksu-tv-lähetyksessä, jota tähditti ”voittaja jää eloon” -teemainen eliminaatio-ottelu. WWF:n edustama joukkue voitti ottelun, jossa heitä edustivat The Rock, Chris Jericho, The Undertaker, Kane ja Big Show. Allianssia edustivat Steve Austin, Kurt Angle, Booker T, Rob Van Dam ja Shane McMahon.[50]

Monet WCW:n ja ECW:n tähdet jäivät World Wrestling Federationiin siitä huolimatta, että invaasiojuonikuvio oli päättynyt. WWE:hen siirtyneistä entisistä WCW:n ja ECW:n painijoista hyvin harvat menestyivät WWE:ssä. Käytännössä ainoat tässä onnistuneet ovat WCW:stä tulleet Booker T ja Chris Jericho ja ECW:n Rob Van Dam, jotka kummatkin saavuttivat WWE:ssä joko WWE World Heavyweight Championshipin tai WWE Championshipin.

World Wrestling Entertainment

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailman Luonnonsäätiö nosti syytteen WWE:n entisen nimen lyhennettä, WWF:ää, vastaan vuonna 2000. (Maailman Luonnonsäätiön nimi ennen englanniksi oli World Wildlife Fund, lyhennettynä WWF.) Oikeudenkäynnit loppuivat kahden vuoden kuluttua syytteen nostamisesta. Kiista päättyi Maailman Luonnonsäätiön hyväksi, minkä vuoksi WWF joutui vaihtamaan nimensä World Wrestling Entertainmentiksi. WWE:n oli myös poistettava kaikki WWF-lyhenteellä varustetut tuotteensa myynnistä.[3]

Ohjelmajako

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
WWE:n ohjelmien logot

WWE ilmoitti vuonna 2002 jakavansa painijat kahteen eri show’hun, RAW’hon ja SmackDowniin. Ainoastaan WWE Women’s Championship- ja WWE Undisputed -mestari sai otella molemmissa ohjelmissa. Myöhemmin molempiin ohjelmiin tulivat omat mestaruusvyönsä. WWE perusti RAW’n ja Smackdownin rinnalle vuonna 2006 kolmannen show’n, ECW:n. Vuoden 2006 ECW:tä ei pidä sekoittaa Paul Heymanin johtamaan ECW:hen, jonka oikeudet WWE osti vuonna 2001 ECW:n ajauduttua konkurssiin. WWE:n ECW:n tuotanto lopetettiin alkuvuodesta 2010 ja sen ohjelmapaikan tiistai-iltaisin otti WWE:n uusi konsepti WWE NXT, jossa kahdeksan tulokkaan joukosta seulotaan WWE:n seuraava tähti. Myöhemmin NXT:stä tehtiin kolmas ohjelma jolla on omat mestarit. NXT:stä nostetaan myös painijoita päärosteriin.[51]

COVID-19-pandemia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 2020 alkanut COVID-19-pandemia vaikutti myös WWE:hen. Live-esiintymiset peruuntuivat ja WWE alkoi kuvata viikottaisia ohjelmiaan Performance Centerissä ilman katsojia vain välttämättömän henkilöstön läsnä ollessa. Tämä alkoi SmackDownin 13. maaliskuuta jaksosta eteenpäin.[52] WrestleMania 36-tapahtuma oli tarkoitus järjestää 5. huhtikuuta Raymond James Stadiumissa Tampassa, mutta 16. maaliskuuta se siirrettiin Orlandoon pidettäväksi suljettujen ovien takana.[53] WrestleMania, samoin kuin Raw ja SmackDown ennen ja jälkeen WrestleManian, siirtyivät suorista lähetyksistä tallennettuun muotoon.[54]

Elokuussa 2020 WWE siirtyi Orlandon Amway Centeriin, josta kutsuttiin virtuaalisen fanikatselukokemuksen kautta WWE ThunderDomeksi. ThunderDomen sisällä käytettiin droneja, lasereita, pyrotekniikkaa, savua ja heijastuksia parantaen näin painijoiden sisääntuloa samalle tasolle kuin pandemiaa edeltäneissä pay-per-view-tuotannossa. Saliin asennettiin lähes tuhat LED-levyä, joista mahdollistettiin virtuaalisesti fanien heijastaminen katsomoksi.[55] Wrestlemania 37 järjestettiin 10. ja 11. huhtikuuta 2021, jolloin faneja pystyi olemaan jo paikalla rajoitetusti. Tämä oli WWE:n ensimmäinen tapahtuma pandemian aikana mihin oli mahdollista päästää lipulla varustettuja katsojia maksimissaan 25000 henkilön asti.[56] ThunderDome-aikakausi päättyi heinäkuussa 2021, jolloin oli taas mahdollista tehdä live-lähetyksiä tien päältä.

Muutokset johdossa (2022-2023)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Roman Reigns yhdessä The Bloodlinen kanssa Royal Rumblessa 2023.

Kesällä 2022 WWE:n hallitus teki tutkimuksen, mikä koski Vince McMahonin entiselle työntekijälle maksamia 3 miljoonan "hiljentämisrahoja". Tämä johti siihen, että McMahon erosi WWE:n puheenjohtajan ja toimitusjohtajan tehtävästä. McMahonin tilalle tuli hänen oma tyttärensä Stephanie McMahon, joka aloitti WWE:n väliaikaisena puheenjohtajana.[57] 22.heinäkuuta Vince McMahon jäi virallisesti eläkkeelle WWE:stä 40-vuoden johtamisen jälkeen ja ilmoitti Twitterissä, "77-vuotiaana minun on aika jäädä eläkkeelle. Kiitos, WWE Universumi. Silloin. Nyt. Ikuisesti. Yhdessä."[58] Tämän jälkeen Stephania McMahon nimitettiin virallisesti puheenjohtajaksi ja Nick Khan nimitettiin WWE:n toimitusjohtajaksi.[59] Paul "Triple H" Levesque ylennettiin WWE:n sisältöjohtajaksi syyskuun alussa[60]

WWE:n mediaoikeudet Foxin ja USA Networkin kanssa olivat vanhentumassa vuonna 2024 ja Vince McMahon ilmoitti tammikuun alussa 2023 palaavansa yritykseen hoitamaan mediaoikeusneuvotteluja.[61] Lisäksi yrityksessä alkoi selvittely mahdollisesta myynnistä. 10. tammikuuta Stephanie McMahon ilmoitti eroavansa hallituksen puheenjohtajuudesta ja samana päivänä Vince McMahon palasi puheenjohtajaksi.[62] Huhtikuun alussa WWE ja Endeavour pääsivät sopimukseen, jonka mukaan WWE sulautuisi UFC:n emoyhtiön Zuffan kanssa muodostaen TKO Group Holdingsin, joka listataan New Yorkin pörssissä (NYSE) tunnuksella "TKO". Endeavour omistaa 51 prosenttia TKO:sta, ja WWE:n osakkeenomistajilla on 49 prosenttia ja WWE:n arvo on 9,1 miljardia dollaria.[63] Lisäksi sopimus antaa McMahonille elinikäisen toimikauden johtokunnan puheenjohtajana sekä oikeuden nimittää viisi WWE-edustajaa 11 jäsenen hallitukseen. Lisäksi McMahon omistaa 34 % uudesta yrityksestä ja hänellä on 16 % ääniosuudesta.[64] Yhdistymisestä huolimatta kaksi promootiota, WWE ja UFC, jatkavat toimintaansa hiljattain sulautuneen yrityksen erillisinä osastoina.

Kuuluisia hahmoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hahmot esitellään ohjelmissa pääsääntöisesti vain taiteilijanimillään; esittäjien oikeita nimiä ei joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta käytetä. Osa painijoista saattaa kuitenkin käyttää oikeaa nimeään myös hahmonsa nimenä. Tämän hetken kuuluisimmista WWE-tähdistä mainittakoon Seth Rollins, Cody Rhodes, Brock Lesnar, John Cena, The Rock, Roman Reigns, Rey Mysterio ja LA Knight sekä naisista Becky Lynch, Charlotte Flair, Rhea Ripley ja Bianca Belair. Kaikkien aikojen kuuluisin naisshowpainija on WWE:n seitsenkertainen naisten mestari Trish Stratus.

Nykyiset mestarit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 17.12.2024

Mestaruus Kuva Nykyinen mestari Voittanut Tapahtuma Edellinen mestari Kuinka kauan
WWE Championship Cody Rhodes 7.4.2024 Wrestlemania XL Roman Reigns 263 +
World Heavyweight Championship Gunther 3.8.2024 SummerSlam Damian Priest 145 +
WWE Women’s Championship Nia Jax 3.8.2024 SummerSlam Bayley 145 +
WWE United States Championship Shinsuke Nakamura 30.11.2024 Survivor Series: WarGames LA Knight 26 +
WWE Women’s United States Championship Chelsea Green 14.12.2024 Saturday Night's Main Event - 12 +
World Tag Team Championship The War Raiders (Erik ja Ivar) 16.12.2024 Raw The Judgment Day (Finn Bálor ja JD McDonagh) 10 +
WWE Universal Championship Cody Rhodes 7.4.2024 Wrestlemania XL Roman Reigns 263 +
Women’s World Championship (WWE) Liv Morgan 25.5.2024 King & Queen of the Ring Becky Lynch 215 +
WWE Intercontinental Championship Bron Breakker 21.10.2024 Raw Jey Uso 66 +
WWE Women’s Intercontinental Championship ilmoitetaan myöhemmin RAW
WWE Tag Team Championship #DIY (Johnny Gargano ja Tommaso Ciampa) 6.12.2024 SmackDown Motor City Machine Guns (Alex Shelley ja Chris Sabin) 20 +
WWE Women’s Tag Team Championship
Bianca Belair ja Jade Cargill 31.8.2024 Bash in Berlin The Unholy Union (Alba Fyre ja Isla Dawn) 117 +
WWE Speed Championship Dragon Lee 15.11.2024 Speed Andrade 41 +
WWE Speed Women's Championship Candice LeRae 4.10.2024 Speed 83 +
NXT Championship Trick Williams 1.10.2024 NXT Ethan Page 86 +
NXT (Women’s) Championship Roxanne Perez 6.4.2024 NXT: Stand & Deliver Lyra Valkyria 264 +
NXT North American Championship Tony D'Angelo 8.10.2024 NXT Oba Femi 79 +
NXT Women's North American Championship Fallon Henley 27.10.2024 NXT Halloween Havoc (2024) Kelani Jordan 60 +
NXT Tag Team Championship
Nathan Frazer ja Axiom 1.9.2024 No Mercy Chase University (Andre Chase ja Ridge Holland) 116 +
Muut saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saavutus Viimeisin voittaja Voittanut
Royal Rumble Cody Rhodes

Bayley

27.1.2024
Money in the Bank Drew McIntyre

Tiffany Stratton

6.7.2024
WWE Crown Jewel Championship Cody Rhodes 2.11.2024
WWE Women's Crown Jewel Championship Liv Morgan 2.11.2024
Andre the Giant Memorial Trophy Bronson Reed[65] 5.4.2024
King of the Ring Gunther 25.5.2024
Queen´s Crown tournament Nia Jax 25.5.2024

WWE:n aktiiviset ja tulevat tapahtumat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
NXT-brändin tapahtuma
Päivämäärä Tapahtuma Kaupunki
25. tammikuuta, 2025 Saturday Night's Main Event XXXVIII San Antonio, Texas
1. helmikuuta, 2025 Royal Rumble Indianapolis, Indiana
1. maaliskuuta, 2025 Elimination Chamber Toronto, Kanada
19.-20. huhtikuuta, 2025 WrestleMania 41 Paradise, Nevada
2.-3. elokuuta, 2025 SummerSlam East Rutherford, New Jersey
1.-2. elokuuta, 2026 SummerSlam Minneapolis, Minnesota

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ UFC ja WWE yhdistyy Viitattu 14.8.2023
  2. ↑ WWE Wrestlingdata sivustollaViitattu 18.8.2023
  3. ↑ a b c WWFE pudotti "F":n poisViitattu 14.8.2023
  4. ↑ The New WWE - Uusi WWEViitattu 18.8.2023
  5. ↑ WWE:n Lapsiystävällisempi suuntausViitattu 18.8.2023
  6. ↑ Philadelphia to host WrestleMania 40Viitattu 27.8.2023
  7. ↑ WWE SUOMESSAViitattu 29.8.2023
  8. ↑ Jess McMahon, Harlem Irish Professional Wrestling, Boxing Promoter And Patriarch Of The WWWF McMahon familyViitattu 29.8.2023
  9. ↑ JOSEPH “TOOTS” MONDT profiili WWE-sivustollaViitattu 29.8.2023
  10. ↑ a b https://www.onlineworldofwrestling.com/columns/nostalgiapop/07.html WRESTLING COLUMNS The Nostalgia Pop #7 elokuu 2004 Viitattu 29.8.2023
  11. ↑ Joe "Toots" MondtViitattu 30.8.2023
  12. ↑ a b Buddy Rogers WWE-sivustollaViitattu 1.9.2023
  13. ↑ Vincent J. McMahon: Bio WWE_sivustollaViitattu 1.9.2023
  14. ↑ a b c World Wide Wrestling Federation Alumni (1963-1979)Viitattu 2.9.2023
  15. ↑ WWE-mestaruuden historiaViitattu 1.9.2023
  16. ↑ TITAN SPORTS, INC. v. COMICS WORLD CORP.Viitattu 2.9.2023
  17. ↑ a b Vince McMahon-American businessmanViitattu 2.9.2023
  18. ↑ a b c Wrestling With SuccessViitattu 2.9.2023
  19. ↑ WWF WrestleMania IViitattu 2.9.2023
  20. ↑ Hulk Hogan's Rock 'N' WrestlingViitattu 2.9.2023
  21. ↑ Top 50 Wrestlers of All TimeViitattu 2.9.2023
  22. ↑ WWE Wellness Fallout: A Brief History of Drug Testing in Professional WrestlingViitattu 7.9.2023
  23. ↑ Trump’s Small Business Pick Defended Wrestling Empire Against Teen Sex Abuse AllegationsViitattu 7.9.2023
  24. ↑ 15 Infamous WCW Moments That Went WAY Too FarViitattu 7.9.2023
  25. ↑ RAW vs. Nitro: Year OneViitattu 8.9.2023
  26. ↑ a b c d Dave Meltzer, Wrestling Observer Newsletter Viitattu 9.9.2023
  27. ↑ 5 Yrs Ago: Bret Hart to leave WWF - Prelude to Montreal incidentViitattu 9.9.2023
  28. ↑ "STONE COLD" STEVE AUSTIN WWE-sivustolla Viitattu 9.9.2023
  29. ↑ It's Stone Cold Steve Austin DayViitattu 10.9.2023
  30. ↑ MAE YOUNG AND THE DUDLEY BOYZ POWERBOMB Viitattu 10.9.2023
  31. ↑ The chaotic chronicles of the Hardcore ChampionshipViitattu 11.9.2023
  32. ↑ WWE Attitude Era Is in the PastViitattu 11.9.2023
  33. ↑ Wwf Tones Down Its 'Smackdown' ActViitattu 11.9.2023
  34. ↑ https://web.archive.org/web/20090609225920/http://corporate.wwe.com/news/2002/2002_07_08.jsp World Wrestling Entertainment Settles Lawsuit With Parents Television Council Viitattu 11.9.2023
  35. ↑ Owen Hartin tragedia.Viitattu 12.9.2023
  36. ↑ Owen Hart biographyViitattu 12.9.2023
  37. ↑ Over The Edge-tapahtuman tulokset 1999Viitattu 12.9.2023
  38. ↑ Record $18M Settlement For Wrestler’s FamilyViitattu 112.9.2023
  39. ↑ Former WWE producer reveals they thought about making SmackDown an all women show Viitattu 16.9.2023
  40. ↑ WWF pins IPOViitattu 14.9.2023
  41. ↑ Why “Stone Cold” Steve Austin Walked Out Of WWE In 2002Viitattu 16.9.2023
  42. ↑ Dwayne "The Rock" Johnson WWE-sivustollaViitattu 16.7.2023
  43. ↑ DeVito says NBC not necessary for next yearViitattu 27.8.2023
  44. ↑ Why the Xfl Failed Viitattu 27.8.2023
  45. ↑ a b Vince McMahon Is Bringing Back the XFL and Diving into the Culture WarsViitattu 27.8.2023
  46. ↑ Paul Heyman WWE-sivustollaViitattu 16.9.2023
  47. ↑ CALDWELL'S WWE SUPERSTARS TV REPORT 2/4Viitattu 14.9.2023
  48. ↑ Time Warner Sells Ailing WCWViitattu 16.9.2023
  49. ↑ WWF RAW Is WAR Results (26. maaliskuuta, 2001) Viitattu 16.9.2023
  50. ↑ WWF Survivor Series 2001Viitattu 16.9.2023
  51. ↑ WWE:n ohjelmatViitattu 16.9.2023
  52. ↑ WWE Moves ‘SmackDown Live’ to Orlando Performance Center With No Live Audience Due to Coronavirus Viitattu 17.9.2023
  53. ↑ WWE Splits Audience-Free WrestleMania 36 Into Two Nights, Multiple LocationsViitattu 17.9.2023
  54. ↑ WWE TAPING UPDATES Viitattu 17.9.2023
  55. ↑ WWE introducing new state-of-the-art viewing experience with WWE ThunderDomeViitattu 17.9.2023
  56. ↑ 2021 WWE WrestleMania 37 tickets: Capacity set at 25,000 fans for each night of show at Raymond James StadiumViitattu 17.9.2023
  57. ↑ VINCE MCMAHON STEPS BACK AS WWE CEO & CHAIRMAN OF THE BOARD, STEPHANIE MCMAHON RETURNS TO COMPANY(englanniksi) PWinsiderViitattu 19.11.2023
  58. ↑ Vince McMahon Retires As WWE CEO At Age 77(englanniksi)Viitattu 19.11.2023
  59. ↑ VINCE MCMAHON RETIRES(englanniksi)Viitattu 19.1.2023
  60. ↑ WWE announces Paul 'Triple H' Levesque's promotion to chief content officer(englanniksi) Viitattu 19.11.2023
  61. ↑ Vince McMahon back at WWE ahead of media rights negotiations(englanniksi)Viitattu 19.11.2023
  62. ↑ WWE BOARD OF DIRECTORS UNANIMOUSLY ELECTS VINCE MCMAHON EXECUTIVE CHAIRMAN OF THE BOARD(englanniksi)Viitattu 19.11.2023
  63. ↑ Endeavor’s UFC ja WWE yhdistyvät(englanniksi)Viitattu 19.11.2023
  64. ↑ AMENDMENT NO. 1 TO FORM S-4(englanniksi)Viitattu 19.11.2023
  65. ↑ Bronson Reed wins 2024 WWE Andre the Giant Battle RoyalViitattu 7.4.2024 (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta WWE.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=WWE&oldid=22900848”