Vaaleanpunainen pantteri

Vaaleanpunainen pantteri (engl. The Pink Panther) on Blake Edwardsin ohjaama komediasarja, jossa Peter Sellers esittää komisario Jacques Clouseauta. Vaaleanpunaisen pantterin kuuluisan tunnusmusiikin on säveltänyt Henry Mancini. Sarjan alkutekstien animaatio synnytti samannimisen piirroshahmon, joka sai oman animaatiosarjansa.

Elokuvat

Vaaleanpunainen pantteri (The Pink Panther, 1963)

Ensimmäisen Blake Edwardsin Pantteri-elokuvan pääosassa oli herrasmiesvaras sir Charles Lytton eli "Aave" (David Niven), joka metsästi kuuluisaa timanttia nimeltään Vaaleanpunainen pantteri. Timantin nimi johtui sen vaaleanpunaisesta väristä sekä sisällä olevasta, pantteria muistuttavasta rakennevirheestä. Elokuvan sivuhahmona oli Aavetta jahtaava hölmö ranskalainen poliisikomisario Jacques Clouseau (Peter Sellers). Clouseaun alkuperäisenä tarkoituksena oli toimia elokuvan koomisena kevennyksenä, ja roolia oli ennen Sellersiä tarjottu Peter Ustinoville. Sellersin Clouseau kuitenkin varasti huomion Nivenin Aaveelta, ja elokuvan jatko-osa rakennettiin Clouseaun ympärille.

Laukaus pimeässä (A Shot in the Dark, 1964)

Pantteri-sarjan toinen ja monien mielestä paras elokuva. Blake Edwards ohjasi Laukaus pimeässä -elokuvan nopeasti Clouseaun hahmon innoittamana, ja se julkaistiin vain kaksi kuukautta ensimmäisen elokuvan jälkeen. Clouseau tutkii rikkaan pariisilaisen teollisuuspohatan kartanossa sattuvia salaperäisiä murhia ja puolustaa itsepintaisesti murhaajaksi epäiltyä kaunista sisäkköä (Elke Sommer). Elokuvassa myös esiteltiin kaksi keskeistä Pantteri-maailman hahmoa: ylikomisario Dreyfus (Herbert Lom), Clouseaun esimies, joka tulee vähä vähältä hulluksi alaisensa toilailujen takia, sekä Cato (Burt Kwouk), Clouseaun palvelija, jonka tämä on määrännyt hyökkäämään kimppuunsa milloin tahansa pitääkseen yllä itsepuolustustaitojaan.

Pimut piiloon, poliisi tulee (Inspector Clouseau, 1968)

Clouseau-hahmon suosio poiki kolmannen elokuvan, jossa eivät kuitenkaan olleet osallisina Blake Edwards tai Peter Sellers. Elokuvan ohjasi Bud Yorkin ja Clouseauta näytteli Sellersin kieltäytymisen vuoksi Alan Arkin.

Vaaleanpunaisen pantterin paluu (The Return of the Pink Panther, 1974)

Blake Edwards ja Peter Sellers palasivat Clouseaun maailmaan kymmenen vuoden tauon jälkeen. Juoni kiertyy jälleen Vaaleanpunainen pantteri -timantin varastamisen ympärille, ja mukana on myös sir Charles Lytton eli herrasmiesvaras Aave (jota näyttelee David Nivenin sijasta Christopher Plummer). Vaikka Vaaleanpunainen pantteri -timantti ei tämän jälkeen enää esiintynyt elokuvissa, se jäi silti elämään niiden nimissä; osasyynä tähän oli animoidun alkutekstipantterin saama suosio (kts. alempana) ja osasyynä se, että Vaaleanpunainen pantteri ja komisario Clouseau yhdistettiin toisiinsa.

Vaaleanpunainen pantteri iskee jälleen (The Pink Panther Strikes Again, 1976)

Blake Edwardsin ja Peter Sellersin neljäs Clouseau-elokuva. Ylikomisario Dreyfus tulee lopullisesti hulluksi, kidnappaa kuuluisan tiedemiehen ja uhkaa maailmaa hirvittävällä tuholla, ellei Clouseauta murhata. Clouseau yrittää löytää entisen esimiehensä ja estää tämän aikeet, kannoillaan lauma maailman kaikkien valtioiden lähettämiä salamurhaajia.

Vaaleanpunaisen pantterin kosto (Revenge of the Pink Panther, 1978)

Blake Edwardsin ja Peter Sellersin viides ja viimeinen yhteinen Clouseau-elokuva. Alamaailman johtaja Philippe Douvier (Robert Webber) päättää murhata Clouseaun tehdäkseen vaikutuksen New Yorkin mafiaan, jonka kanssa tekee huumekauppaa, ja luulee onnistuneensa, vaikka todellisuudessa Clouseaun sijaan surmansa saa tämän ryöstänyt transvestiittivaras. Maailma luulee Clouseaun kuolleen ja ylikomisario Dreyfus parantuu hulluudesta välittömästi. Oikea Clouseau vetäytyy maan alle ja päättää selvittää murhayrityksensä syyt.

Vaaleanpunaisen pantterin jäljillä (Trail of the Pink Panther, 1982)

Peter Sellers kuoli sydänkohtaukseen 1980, mutta Blake Edwards päätti jatkaa Pantteri-elokuvien sarjaa päätähden menetyksestä huolimatta. Vaaleanpunaisen pantterin jäljillä oli tekijöidensä mukaan tehty Sellersin kunniaksi: elokuvassa ystävät ja vihamiehet muistelivat salaperäisesti kadonnutta Clouseauta, ja väleihin on saksittu edellisten elokuvien materiaalista kohtauksia joissa Sellers esiintyi. Hurskaasta tarkoituksesta huolimatta Sellersin leski haastoi elokuvan tekijät oikeuteen edesmenneen miehensä työn ja maineen hyväksikäyttämisestä. Frederick sai korvauksia 1,5 miljoonaa dollaria.

Vaaleanpunaisen pantterin kirous (Curse of the Pink Panther, 1983)

Blake Edwardsin toinen Pantteri-elokuva ilman Sellersiä keskittyy kadonnutta Clouseauta metsästävän clouseumaisen tyhmän etsivän (Ted Wass) ympärille. Lyhyesti valkokankaalla vilahtava Clouseau itse on käynyt plastiikkakirurgilla ja näyttää nyt Roger Moorelta. Elokuvassa esiintyy myös Vaaleanpunaisen Pantterin timantti ja ranskalainen herrasmiesvaras, Aave, jotka tulivat tunnetuiksi aiemmista elokuvista.

Vaaleanpunaisen pantterin poika (Son of the Pink Panther, 1993)

Blake Edwardsin viimeinen Pantteri-elokuva, pääosassa Clouseaun poika Jacques Clouseau Jr. (Roberto Benigni).

Katso myös

• Vaaleanpunainen pantteri (vuoden 2006 elokuva)
• Vaaleanpunainen pantteri 2

Aiheesta muualla

• The Pink Panther Page (Arkistoitu – Internet Archive)